Hyttysentappoa, puutalkoita, kesää ja teologiskauhua
Teologisen tulokset tulevat 20.7. Pelkään sitä päivää ihan hirveän paljon.
Tänään olin mökillä poikaystäväni (kyllä, minulla on nykyään sellainen) ja perheen kanssa. Pinottiin halkoja kottikärryihin, kuskattiin niitä puuliiteriin ja pinottiin sitten pinoiksi. Jännittävää kuin mikä. Hyttysiä ja paarmojakin riitti. Sisiliskoja näimme kaksi, olivat söpöjä mutta aika pulleita. Vedessä kellui mätä, päätön kyykäärme.
Olen aika onnellinen näillä näkymin. Tulevaisuus tuntuu hassulta, siinä on niin paljon avoimia tekijöitä vielä, mutta sellaista elämä joskus on. Kaikkea ei voi tietää valmiiksi ja olisi toisaalta kyllä varsin tylsääkin jos voisi.
Mockingjayn ilmestymiseen on 43 päivää. Sain postissa englanninkielisen ykkösosan, mutta siinä on niin kaamea taitto, että aion kyllä hankkia siitä eri painoksen. No, voin taas lahjoittaa tämän jolle kulle, joka ei ole Nälkäpeliä vieläkään lukenut. Tsih.
Sain myös Sandmanini takaisin. Kävin kirjastossa ja näin hurjan määrän kirjoja, mitä pitäisi ostaa. Tietäjän lapsuus (kauhea käännösnimi, alkuperäinen nimi on The Lives of Christopher Chant), jatko-osa ihanalle Noidan veljelle, on käännetty viimeinkin! Tosin siinä on ihan järkyttävän ruma kansi, mutta kuitenkin. Ja samaan syssyyn myös Noidan veljestä on viimein otettu uusintapainos, sitä kirjaa olen haikaillut hyllyyni jo vuosia, mutta kun hemmetti, tuossa uudessa on karmeat kannet. Ja sitten Tomi Kontiolta on ilmestynyt uusi lastenkirja, ja Neil Gaimanin Hautausmaan poika pitäisi ostaa kokoelmaan ihan vain periaatteesta. Mm.
Sitten vakavampia kirjoja. Kjell Westön Älä käy yöhön yksin vaikutti aika kauniilta ja älykkäältä romaanilta. Anna Gavaldan uusin pienoisromaani, Karkumatka, kuuluu myös ostettaviin teoksiin. Siinä on nätit kannet ja ideakin oli aika suloinen. Poltetut varjot, Kamila Shamsien romaani, oli ainakin kerronnallisesti upea, vaikka minulle ei vielä ihan selvinnytkään, että mistä se kertoi - sen ehkä lainaan kirjastosta ennen kuin harkitsen ostamista. Sitten oli vielä joku kirja, jonka nimeä en enää kuolemaksenikaan muista, mutta ehkä blogitan siitä sitten kun löydän sen taas. Ja ai niin, Sonaatti Miriamille, sekin lukeutuu näihin "lainaa kirjastosta ja tarkista, onko niin mielenkiintoinen kuin miltä vaikutti" -kirjoihin.
Mutta! Selvisin kirjakaupasta ulos ilman että ostin yhtään teosta, vaikka olin useaan otteeseen vähällä langeta. Kyllä, olen vallan ylpeä itsestäni.
//Jee, sen yhden kirjan mitä en muistanutkaan nimi oli Kuin viimeistä päivää, kirjoittaja Lauren Oliver. ^^
Tänään olin mökillä poikaystäväni (kyllä, minulla on nykyään sellainen) ja perheen kanssa. Pinottiin halkoja kottikärryihin, kuskattiin niitä puuliiteriin ja pinottiin sitten pinoiksi. Jännittävää kuin mikä. Hyttysiä ja paarmojakin riitti. Sisiliskoja näimme kaksi, olivat söpöjä mutta aika pulleita. Vedessä kellui mätä, päätön kyykäärme.
Olen aika onnellinen näillä näkymin. Tulevaisuus tuntuu hassulta, siinä on niin paljon avoimia tekijöitä vielä, mutta sellaista elämä joskus on. Kaikkea ei voi tietää valmiiksi ja olisi toisaalta kyllä varsin tylsääkin jos voisi.
Mockingjayn ilmestymiseen on 43 päivää. Sain postissa englanninkielisen ykkösosan, mutta siinä on niin kaamea taitto, että aion kyllä hankkia siitä eri painoksen. No, voin taas lahjoittaa tämän jolle kulle, joka ei ole Nälkäpeliä vieläkään lukenut. Tsih.
Sain myös Sandmanini takaisin. Kävin kirjastossa ja näin hurjan määrän kirjoja, mitä pitäisi ostaa. Tietäjän lapsuus (kauhea käännösnimi, alkuperäinen nimi on The Lives of Christopher Chant), jatko-osa ihanalle Noidan veljelle, on käännetty viimeinkin! Tosin siinä on ihan järkyttävän ruma kansi, mutta kuitenkin. Ja samaan syssyyn myös Noidan veljestä on viimein otettu uusintapainos, sitä kirjaa olen haikaillut hyllyyni jo vuosia, mutta kun hemmetti, tuossa uudessa on karmeat kannet. Ja sitten Tomi Kontiolta on ilmestynyt uusi lastenkirja, ja Neil Gaimanin Hautausmaan poika pitäisi ostaa kokoelmaan ihan vain periaatteesta. Mm.
Sitten vakavampia kirjoja. Kjell Westön Älä käy yöhön yksin vaikutti aika kauniilta ja älykkäältä romaanilta. Anna Gavaldan uusin pienoisromaani, Karkumatka, kuuluu myös ostettaviin teoksiin. Siinä on nätit kannet ja ideakin oli aika suloinen. Poltetut varjot, Kamila Shamsien romaani, oli ainakin kerronnallisesti upea, vaikka minulle ei vielä ihan selvinnytkään, että mistä se kertoi - sen ehkä lainaan kirjastosta ennen kuin harkitsen ostamista. Sitten oli vielä joku kirja, jonka nimeä en enää kuolemaksenikaan muista, mutta ehkä blogitan siitä sitten kun löydän sen taas. Ja ai niin, Sonaatti Miriamille, sekin lukeutuu näihin "lainaa kirjastosta ja tarkista, onko niin mielenkiintoinen kuin miltä vaikutti" -kirjoihin.
Mutta! Selvisin kirjakaupasta ulos ilman että ostin yhtään teosta, vaikka olin useaan otteeseen vähällä langeta. Kyllä, olen vallan ylpeä itsestäni.
//Jee, sen yhden kirjan mitä en muistanutkaan nimi oli Kuin viimeistä päivää, kirjoittaja Lauren Oliver. ^^