Apr 09, 2010 12:58
Menin töihin keskiviikkoaamuna, tein töitä kahdella eri työpaikalla putkeen ja pääsin pois ilta yhdeksältä, heräsin puoli seitsemältä, menin töihin ja toistin saman ja tänä aamuna menin vielä töihin, joskin pääsin jo kahdeltatoista. Olen silti yhä hengissä ja se tuntuu kivalta, varsinkin kun tietää, että nyt saa onneksi painua nukkumaan noin sadaksi tunniksi mielellään.
Pitäisi tehdä miljoonia juttuja, kuten lukea pääsykokeisiin, esilukea romaania, kirjoittaa potternanoa, stressata tulevan syksyn asumisia, maksaa laskuja, pakata Kauniaisiin palaamista varten, siivota kotona ja niin edelleen.
Jotenkin kaikki vain tuntuu niin kauhean tyhjänpäiväiseltä. Äänekoskellahan minulla olisi valmis ammattikorkeapaikka, mitäpä jos lähtisinkin sinne? Siellä olisi kuulemma hieno asuntolakin jossa asua, jeijpop, eikä ainakaan yhtään tuttua ihmistä. Enkä usko että olisin missään opiskelupaikassa onnellinen kuitenkaan, en minä jaksaisi mitään ammattia paria kuukautta pidempään.
Viikonloppuna pitäisi kaiken lisäksi jaksaa nähdä ensimmäistä kertaa shokin jälkeen se 362-poika, saa nähdä miten minun sydämeni kestää. En minä enää ihastunut ole, mutta kyllä se silti varmaan sattuu.
Liikaa asioita ja liikaa rikkinäisyyksiä ja liikaa kevättä.
kevät,
työt,
pääsykokeet,
tulevaisuus,
362,
elämä