Provokaatiota, runolauluja ja elämänpyörylöitä
ARGH. Miksi jotkut idiootit provosoivat tahallaan? Miksi idealisteja pitää lyödä typerillä argumenteilla päin näköä (ja typerillä tarkoitan oikeasti typeriä, en oikeasti pohdittuja ja järkeviä argumentteja)? Miksi toisena hetkenä sitä on jonkun kanssa hyvinkin läheinen ja toisena hetkenä saa pinnistellä, ettei räjähtäisi sen kasvoille? Miksi se on ryhtynyt taas ilkeilemään? Mitä minä tein? Mitä?
Tänään kävin kirjastossa hakemassa pääsykoekirjan, opin ratkomaan vähän siltapelejä ja muuta en sitten juuri tehnytkään. Joskus vuosi sitten suunnilleen kirjoitin runon nimeltä Palautetaan lähettäjälle, tänään kuulin siitä laulusovituksen, joka oli kaunis. Olin onnellinen, että sain olla mukana tekemässä sitä. Kirjoitin toisenkin runon toissapäivänä biisipiiriä varten, se kertoi ribosomihelminauhoista ja valssaavista kvasaareista ja rakkaudesta. Pidän siitä.
Teen aina välillä virheitä. Sitten ratkon niitä ja välillä ratkean itse. Yhtenä päivänä itkin illalla itkemistäni, mutta sitten se meni ohi. En tiedä johtiko se mihinkään vai pilasiko vain kaiken. Olen välillä aika huono tietämään asioita.
Tänään kävin kirjastossa hakemassa pääsykoekirjan, opin ratkomaan vähän siltapelejä ja muuta en sitten juuri tehnytkään. Joskus vuosi sitten suunnilleen kirjoitin runon nimeltä Palautetaan lähettäjälle, tänään kuulin siitä laulusovituksen, joka oli kaunis. Olin onnellinen, että sain olla mukana tekemässä sitä. Kirjoitin toisenkin runon toissapäivänä biisipiiriä varten, se kertoi ribosomihelminauhoista ja valssaavista kvasaareista ja rakkaudesta. Pidän siitä.
Teen aina välillä virheitä. Sitten ratkon niitä ja välillä ratkean itse. Yhtenä päivänä itkin illalla itkemistäni, mutta sitten se meni ohi. En tiedä johtiko se mihinkään vai pilasiko vain kaiken. Olen välillä aika huono tietämään asioita.