Tahtoisin oppia hymyilemään myös silmilläni
Eilen kävin katsomassa Prinsessan ja sammakon. Ennen leffan alkua me säädettiin hirveästi, halusimme (tai ehkä lähinnä minä halusin) mukaan yhden pojan, joten väitimme sille ostaneemme sen lipun jo ja että sen on pakko tulla. Se kyllä kirosi meitä ja ties mitä, mutta tuli paikalle ja istui vieressäni leffassa ja meillä oli oikeastaan hauskaa. Varsinkin, kun leffassa oli intertekstuaalinen viittaus Vehkaan. (Koko elokuvan spontaanein naurunremahdus porukassamme siinä kohtaa.) Ylipäätään oli mukava lähteä Opistolta hetkeksi, olen ollut alamaissa mutta eilinen oli hyvä päivä. Ostin Hovatan uuden levyn ja sain kirjoitettua jatkoakin yhteen ficciin, joka on seissyt paikoillaan tooooodella pitkään. (Ainakin viimekesästä asti.)
Tänään aamulla lähdin Kruunuvuoreen. Siellä on vanhoja huviloita, joita ovat käyttäneet aateliset, natsit ja kommunistit, ja jotka ovat nyt autioina. Minä ja Klau tutkimme niitä, pelkäsin romahtavaa yläkertaa. Löysimme kummallisia palloja, Kotilieden numeron vuodelta -62 ja tyylikkään sohvakaluston talon alta. Ylipäätään seikkailu oli antoisa, vaikka lunta ulottuikin vyötäröön asti ja sen jälkeen oli kylmä. Lisäksi pelottava munkki antoi minulle kookospalloja ja Klau sanoi, ette me olemme henkisiä sisaruksia. Yay. Kun palasin opistolle, meillä oli näytelmäharjoitukset (näyttelen Surua) ja nekin menivät aika hyvin. Tämäkin on siis ollut hyvä päivä.
Kohta varmaan kirjoitan kaksi spurttiraapaletta ja otan pienet nokoset. Illemmalla katson sitten naisten jääkiekkoa. Ja huomenna alkaa onneksi viikonloppu, saa rentoutua hetken - nyt on ollut kiireistä alkuviikon harmauden ja surullisien päivien jälkeen. Toisaalta, yöt ovat vastapainoksi olleet hyviä.
Tänään aamulla lähdin Kruunuvuoreen. Siellä on vanhoja huviloita, joita ovat käyttäneet aateliset, natsit ja kommunistit, ja jotka ovat nyt autioina. Minä ja Klau tutkimme niitä, pelkäsin romahtavaa yläkertaa. Löysimme kummallisia palloja, Kotilieden numeron vuodelta -62 ja tyylikkään sohvakaluston talon alta. Ylipäätään seikkailu oli antoisa, vaikka lunta ulottuikin vyötäröön asti ja sen jälkeen oli kylmä. Lisäksi pelottava munkki antoi minulle kookospalloja ja Klau sanoi, ette me olemme henkisiä sisaruksia. Yay. Kun palasin opistolle, meillä oli näytelmäharjoitukset (näyttelen Surua) ja nekin menivät aika hyvin. Tämäkin on siis ollut hyvä päivä.
Kohta varmaan kirjoitan kaksi spurttiraapaletta ja otan pienet nokoset. Illemmalla katson sitten naisten jääkiekkoa. Ja huomenna alkaa onneksi viikonloppu, saa rentoutua hetken - nyt on ollut kiireistä alkuviikon harmauden ja surullisien päivien jälkeen. Toisaalta, yöt ovat vastapainoksi olleet hyviä.