you don't believe a single what I say!
Kun pitää läppäriä polvia vasten pystyssä ja on mahallaan näppis pystyssä edessä olo on vähän kömpelö, mutta aika tyytyväinen, sellainen viisivuotias että helvetti soikoon mä oon maailman näppärin näätä!
Oon tässä chillannu mun hiukset auki joitakin päiviä ja ne on kauniit sanoisin, mutta voi kuolema kuinka haluaisin leikata lyhyen tukan! Eikä mitään polkkatukkaa kun lyhyen, kokemuksen syvä rintaääni tosin tietää ettei liian lyhyt mulle sovi, mutta jotakin kuuden viiden sentin tyyppistä.
Mut sas nähdä. On tässä takana ihan ajatusketjukin nimittäin! Monivuotinen. Ihan lyhyesti ehkä: mä olen ollut niin pitkään tyttö, että alan kohta uskoa olevani sitä ikuisesti, uskoa olevani ulkonäköni. Seuraatteko? Pidän itteäni kyllä ihan kauniina tällä hetkellä ja tämän näköisenä, mutta pikku hiljaa alkaa ahdistaa, kun tuntuu siltä, että en näytä itseltäni. Että hiukset kyl sopii mulle muttei sovi kuitenkaan.
...ja tähän väliin, millonkohan mä opn suhtautumaan hiuksiin ihan vaan hiuksina? Sitä odotellessa, jatketaan:
avonaiset pitkät hiukset on vähänniinku lisäke persoonaan, feminiinisyysjatke enkä oikeen pääse siitä eroon. Lisäks räplään niitä jatkuvasti ja pyörittelen ja joudun vaikeuksiin kun niljakkaat hemmot tulkitsee sen flirttailuksi ja tunnen itteni katseiden kohteeksi sellaisella tavalla, jona en haluaisi oikeastaan tula katsotuksi.
Joku joka mahdollisesti jaksaa lukea mun yöllisiä hiukset ja identiteetti-avautumisia voi kenties myös päätellä, että kyse ei oikeastaan ole hiuksista vaan koko minäkuvasta. Mulla on ollut jo pitkään sellainen kutkuttava, pakottava, valoisa olo siitä, että tahdon vapauttaa itseni.
On aika paljon vapauduttavaa ja hullaannuttavaa, jumalauta,
mähän olen kohta pelkkä korkkareilla kävelevä rutiini!
Vois siis vapautua hiuksistakii, tai ainakii yrittää tulla niiden kanssa oiceesti frendeiksi ja saada ne taistelemaan mun puolella.
...mietti Heinosen tytär ja lopetti kirjoittamisen, koska läppäri ylikuumensi reidet. Eikä tarkistanut kirjoitusvirheitä, joita hankalan kirjoitusasennon vuoksi luultavasti tuli useampi.
Ja kuunteli lisää Pet Shop Boysia ja vainusi juttuja, muutoksia (mut missä!).
Oon tässä chillannu mun hiukset auki joitakin päiviä ja ne on kauniit sanoisin, mutta voi kuolema kuinka haluaisin leikata lyhyen tukan! Eikä mitään polkkatukkaa kun lyhyen, kokemuksen syvä rintaääni tosin tietää ettei liian lyhyt mulle sovi, mutta jotakin kuuden viiden sentin tyyppistä.
Mut sas nähdä. On tässä takana ihan ajatusketjukin nimittäin! Monivuotinen. Ihan lyhyesti ehkä: mä olen ollut niin pitkään tyttö, että alan kohta uskoa olevani sitä ikuisesti, uskoa olevani ulkonäköni. Seuraatteko? Pidän itteäni kyllä ihan kauniina tällä hetkellä ja tämän näköisenä, mutta pikku hiljaa alkaa ahdistaa, kun tuntuu siltä, että en näytä itseltäni. Että hiukset kyl sopii mulle muttei sovi kuitenkaan.
...ja tähän väliin, millonkohan mä opn suhtautumaan hiuksiin ihan vaan hiuksina? Sitä odotellessa, jatketaan:
avonaiset pitkät hiukset on vähänniinku lisäke persoonaan, feminiinisyysjatke enkä oikeen pääse siitä eroon. Lisäks räplään niitä jatkuvasti ja pyörittelen ja joudun vaikeuksiin kun niljakkaat hemmot tulkitsee sen flirttailuksi ja tunnen itteni katseiden kohteeksi sellaisella tavalla, jona en haluaisi oikeastaan tula katsotuksi.
Joku joka mahdollisesti jaksaa lukea mun yöllisiä hiukset ja identiteetti-avautumisia voi kenties myös päätellä, että kyse ei oikeastaan ole hiuksista vaan koko minäkuvasta. Mulla on ollut jo pitkään sellainen kutkuttava, pakottava, valoisa olo siitä, että tahdon vapauttaa itseni.
On aika paljon vapauduttavaa ja hullaannuttavaa, jumalauta,
mähän olen kohta pelkkä korkkareilla kävelevä rutiini!
Vois siis vapautua hiuksistakii, tai ainakii yrittää tulla niiden kanssa oiceesti frendeiksi ja saada ne taistelemaan mun puolella.
...mietti Heinosen tytär ja lopetti kirjoittamisen, koska läppäri ylikuumensi reidet. Eikä tarkistanut kirjoitusvirheitä, joita hankalan kirjoitusasennon vuoksi luultavasti tuli useampi.
Ja kuunteli lisää Pet Shop Boysia ja vainusi juttuja, muutoksia (mut missä!).