Uusi sivu käärmeiden historiaa
Näinä päivinä - tai viikkoina, tai vuosina - on Suomessa keskusteltu vaalirahoituksesta. Juuri nyt uutismylläkkä on taas kiihtymään päin. Joka päivä käy ilmi kuvioita, joista jokainen olisi yksinäänkin tuntunut anteeksiantamattoman härskiltä vielä pari vuotta sitten. Oikeastaan vaalirahoitusskandaali on jo saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että yleisön edustaja turtuu yksittäisille paljastuksille.
Saas nähdä, miten tässä käy. Voi käydä vielä mielenkiintoisestikin. Nykyisen hallituksen tai eduskunnankaan syrjäyttäminen ei meikäläisen mieltä paljoa painaisi, päin vastoin. Siitä ei kuitenkaan olisi mitään iloa, ellei samalla mietitä vakavia periaattellisia kysymyksiä.
Esimerkiksi mainontaa yleensä. Sitähän vaalirahoitus tietenkin on. Mainonta taas on valehtelua. Mitenkö niin? No mitä se sitten on, kun käytetään rahaa "oikeiden mielikuvien" synnyttämiseksi? Jos mielikuvat todella olisivat oikeita, niitä ei kaiketi tarvitsisi synnyttää rahan tai minkään muunkaan voimalla. Jos rahaa tarvitaan, on kyse vääristä, tai vähintään yksipuolisista, kärjistetyistä mielikuvista.
Tosiasiassa kyse on tietenkin kamppailusta julkisesta tilasta. Siitä, minkä puolueiden, keiden ehdokkaiden, nimet mainitaan tiuhimmin vaalien alla. Kun valtaosa äänioikeutetuista ei ymmärrä mistään mitään, on merkitystä vain pärstän ja nimen näkyvyydellä. Arveluttava rahoitushan näyttää virranneen liki pelkästään kolmelle isoimmalle puolueelle. Näiden piirissä onkin syytä kilpailla henkilökohtaisesta julkiuudesta. Yrittäjiä kun riittää.
Pahimmillaan seurauksena on, että kansanedustajiksi saadaan jonkun Marja Tiuran kaltaisia hyödyllisiä idiootteja. Ne eivät ole edes normaaleja porvareita, jotka laukovat tyhmyytensä omissa nimissään ja äänestäjien niin halutessa kantavat siitä vastuun. Niiden taustalla on voimia, joista ei ole kerrottu kenellekään - ennen kuin nyt. Nämä ihmiset saavat vaalirahaa merkittäviltä yrittäjätahoilta juuri siksi, että ovat niin saatanan tyhmiä ja tahdottomia, että varmasti tekevät kaavoituspäätökset herransa ja ruhtinaansa mielen mukaisesti.
Tiedetään tietysti, että myös vasemmisto on saanut massiivista vaalirahaa ammattiliitoilta. Sen lähtökohtainen oikeutus ei ole sen parempi kuin porvareiden kytkykauppojenkaan. Ay-liikkeen käyttäminen rahoituslähteenä tulee kuitenkin ymmärrettävämmäksi, kun ajatellaan, että ns. suurta rahaa vaalihommissa pääsevät käyttämään vain porvarit. Tämä on aika sisäänrakennettu homma. Liike-elämä kannattaa oikeistolaisuutta, koska oikeistolaisuus rakentuu liike-elämän tuen varaan. Ay-liike kannattaa vasemmistolaisuutta, koska vasemmistolaisuus rakentuu palkansaajien tuen varaan. Tuloerojen kasvaessa reaalinen mainostuspotentiaali keskittyy vaali vaaleilta enemmän oikeiston taakse. Tältäkin suunnalta vasemmistopuolueiden jatkuvaa alamäkeä voi hakea. Jossain jenkeissä on jo itsestään selvää, että vaalit voitetaan isommalla rahoituksella. Obama oli aikoihin ensimmäinen demokraatti, joka sai rahoittajat puolelleen.
Mielestäni kaikenlainen yksityinen vaalituki tulisi kieltää, pieniäkin summia myöten. Jotain suolarahoja voisi myöntää valtion budjetista, mutta aivan eri periaattein kuin nykyään. Nythän valtion puoluetuen suuruus riippuu puolueen kansanedustajamäärästä. Tässä ei ole hiventäkään järkeä. Systeemi vain varmistaa sen, että isot puolueet pysyvät isoina ja pienet pieninä. Mitäs vitun demokratiaa se sitten on?
Jos valtiollista rahaa yleensäkään jaetaan puolueille, tulisi sen tietysti mennä täydellisellä tasajakoperiaatteella kaikille. Ymmärrän, että jokin raja täytyy olla siinä, miten puolue määritellään. Puoluerekisteriin pääsylle on jo nyt omat suht toimivat ehtonsa, joten tämä ei ole ongelma.
Samoin ainakin Ylen vaalilähetyksissä tulisi pitää erittäin tarkkaa huolta siitä, että niin isot kuin pienetkin puolueet saavat saman verran media-aikaa.
Jokainen, joka on eri mieltä kahden edellisen kappaleen suhteen, on lähtökohtaisesti demokratian vastustaja. Tästä seuraa, että suomalainen yhteiskunta on antidemokraattinen. Näillä edellytyksillä kannattaa varmasti mennä vittuilemaan venäläisille.
Miten itse perustelisit sen, että isoilla puolueilla on systemaattinen oikeus pysyä isoimpina?
Loppukaneetiksi totean, että kaikenlainen mainostaminen on yleensäkin valehtelemista. Se on sitä aivan lähtökohtaisesti. Tosiasioissa pysyvä mainos on huono mainos.
Saas nähdä, miten tässä käy. Voi käydä vielä mielenkiintoisestikin. Nykyisen hallituksen tai eduskunnankaan syrjäyttäminen ei meikäläisen mieltä paljoa painaisi, päin vastoin. Siitä ei kuitenkaan olisi mitään iloa, ellei samalla mietitä vakavia periaattellisia kysymyksiä.
Esimerkiksi mainontaa yleensä. Sitähän vaalirahoitus tietenkin on. Mainonta taas on valehtelua. Mitenkö niin? No mitä se sitten on, kun käytetään rahaa "oikeiden mielikuvien" synnyttämiseksi? Jos mielikuvat todella olisivat oikeita, niitä ei kaiketi tarvitsisi synnyttää rahan tai minkään muunkaan voimalla. Jos rahaa tarvitaan, on kyse vääristä, tai vähintään yksipuolisista, kärjistetyistä mielikuvista.
Tosiasiassa kyse on tietenkin kamppailusta julkisesta tilasta. Siitä, minkä puolueiden, keiden ehdokkaiden, nimet mainitaan tiuhimmin vaalien alla. Kun valtaosa äänioikeutetuista ei ymmärrä mistään mitään, on merkitystä vain pärstän ja nimen näkyvyydellä. Arveluttava rahoitushan näyttää virranneen liki pelkästään kolmelle isoimmalle puolueelle. Näiden piirissä onkin syytä kilpailla henkilökohtaisesta julkiuudesta. Yrittäjiä kun riittää.
Pahimmillaan seurauksena on, että kansanedustajiksi saadaan jonkun Marja Tiuran kaltaisia hyödyllisiä idiootteja. Ne eivät ole edes normaaleja porvareita, jotka laukovat tyhmyytensä omissa nimissään ja äänestäjien niin halutessa kantavat siitä vastuun. Niiden taustalla on voimia, joista ei ole kerrottu kenellekään - ennen kuin nyt. Nämä ihmiset saavat vaalirahaa merkittäviltä yrittäjätahoilta juuri siksi, että ovat niin saatanan tyhmiä ja tahdottomia, että varmasti tekevät kaavoituspäätökset herransa ja ruhtinaansa mielen mukaisesti.
Tiedetään tietysti, että myös vasemmisto on saanut massiivista vaalirahaa ammattiliitoilta. Sen lähtökohtainen oikeutus ei ole sen parempi kuin porvareiden kytkykauppojenkaan. Ay-liikkeen käyttäminen rahoituslähteenä tulee kuitenkin ymmärrettävämmäksi, kun ajatellaan, että ns. suurta rahaa vaalihommissa pääsevät käyttämään vain porvarit. Tämä on aika sisäänrakennettu homma. Liike-elämä kannattaa oikeistolaisuutta, koska oikeistolaisuus rakentuu liike-elämän tuen varaan. Ay-liike kannattaa vasemmistolaisuutta, koska vasemmistolaisuus rakentuu palkansaajien tuen varaan. Tuloerojen kasvaessa reaalinen mainostuspotentiaali keskittyy vaali vaaleilta enemmän oikeiston taakse. Tältäkin suunnalta vasemmistopuolueiden jatkuvaa alamäkeä voi hakea. Jossain jenkeissä on jo itsestään selvää, että vaalit voitetaan isommalla rahoituksella. Obama oli aikoihin ensimmäinen demokraatti, joka sai rahoittajat puolelleen.
Mielestäni kaikenlainen yksityinen vaalituki tulisi kieltää, pieniäkin summia myöten. Jotain suolarahoja voisi myöntää valtion budjetista, mutta aivan eri periaattein kuin nykyään. Nythän valtion puoluetuen suuruus riippuu puolueen kansanedustajamäärästä. Tässä ei ole hiventäkään järkeä. Systeemi vain varmistaa sen, että isot puolueet pysyvät isoina ja pienet pieninä. Mitäs vitun demokratiaa se sitten on?
Jos valtiollista rahaa yleensäkään jaetaan puolueille, tulisi sen tietysti mennä täydellisellä tasajakoperiaatteella kaikille. Ymmärrän, että jokin raja täytyy olla siinä, miten puolue määritellään. Puoluerekisteriin pääsylle on jo nyt omat suht toimivat ehtonsa, joten tämä ei ole ongelma.
Samoin ainakin Ylen vaalilähetyksissä tulisi pitää erittäin tarkkaa huolta siitä, että niin isot kuin pienetkin puolueet saavat saman verran media-aikaa.
Jokainen, joka on eri mieltä kahden edellisen kappaleen suhteen, on lähtökohtaisesti demokratian vastustaja. Tästä seuraa, että suomalainen yhteiskunta on antidemokraattinen. Näillä edellytyksillä kannattaa varmasti mennä vittuilemaan venäläisille.
Miten itse perustelisit sen, että isoilla puolueilla on systemaattinen oikeus pysyä isoimpina?
Loppukaneetiksi totean, että kaikenlainen mainostaminen on yleensäkin valehtelemista. Se on sitä aivan lähtökohtaisesti. Tosiasioissa pysyvä mainos on huono mainos.