Oct 01, 2009 18:52
Niinhän se menee, Noksi, paremmalta maistuu uudestaan pannulla käytetynä.
Avioelämä.
Siihen pikkuhiljaa tottuessa. Oli se melkoinen rulianssi päästä tähän pisteeseen, juhlia tarkoittaen siis. Voin paistatella itsetietoisessa tyytyväisyydessä siitä, että järjestin kaiken ihan aikuisten oikeesti itse. R:n kutsuminen aviomieheksi on hassua, yhtä hassua kuin kuulla olevansa vaimo. Paperiasiat tehtiin heti ja kaksi kuukautta häiden jälkeen alan hiljalleen tottua uuteen sukunimeen. Puhelimeen vastaan tai esittelen itseni rutiinilla 2/3 kerrasta Luomalana. =D Hämmennystä herättävää korjata itse itseään heti perään. Jakomielitautista. Avioelämä on samanlaista parisuhdetta kuin ennenkin, tosin vielä tiukemmin ollaan tiimi. Avioitumista jotenkin hassusti seurasi asuntokaupat ja sisustaminen. Ei. Kakaraa ei tule.
Kissanruoka.
Royal Canin - eläinkaupan kissanruokavalikoimista sellainen harmaa-valkoinen pussi, jossa lukee että erityisen hyvää kissan hampaille. Filipin ottaessani tein periaatepäätöksen pitää siitä erittäin hyvää huolta. Sapuskan vaihtaminen kunnolliseen pudotti katista vähintään puoli kiloa turhaa painoa ja vei turvotukselta näyttävän pulleuden. Solakka, vatsapussinen, leikkisä ja hellyydenkipeä setäkissa on meillä ja nakertaa raksuja.
Kirjoittaminen.
Vähän kuin puhuminen. Tekstiä tulee, liiankin kanssa vähän. Sormet vaan on liian nopeat ja asiaa pään sisällä paljon. Terapiamuoto ja keino saada asiat pois mielestä. Jos en piirtäisi ja kirjoittaisi koko ajan, luultavasti muuttuisin hermoraunioksi tai katoaisin jonnekin mielikuvitusmaailmaan. Laatutakeita en anna mistään, koskaan, ajatuksen punainen lanka on vähän vaaleanpunainen ja höttöinen. Niin tuumasi luokkakaverit jo lukiossa.
Hyinen pohjoinen.
Sielu lepää talvimaisemassa. Routaa ja mustia peltoja, variksia ja traktorinjäljet pihatiellä. Öinen tähtitaivas Oulun korkeudella ja revontulet. Kylmässä ja karussa maisemassa on vaan jotakin mahdottoman rakasta. Mie inhoan palelua, mutta tykkään olla kylmässä kunhan varpaat on hyvissä saappaissa. Kunnon talvia ei ole pitkään aikaan nähnytkään ja sillä niitä kaipaa entistä enemmän. Hävettää, kun vaatekaapista ei löydy toppahousuja ja -takkia, eikä riittävän lämpimiä kenkiä. Mut mihin niitä kaupungissa tarviikaan, loskan seassa.... =(
ShinRa.
Pahikset joilla on suuria tavotteita. Koko hyvyyden ja pahuuden määrite ja kuka sen sanoo kiehtoo. Rufus ShinRa, ShinRa Corporationin johtaja, Final Fantasy VII pelistä on aika hyvä esimerkki siitä. Miehet mustissa, nuori blondi jätkä kaappaa vallan ja kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla ajaa omaa agendaansa, jota pitää keinona pelastaa maailma tuholta. Mielenkiintoa lisää se, että keino ei ole se kirkasotsaisin ja hyveellisin, samoin "pahiksen" kehittyminen hahmona. Näkee omien tekojensa ohitse, kykenee vaihtamaan käytösmalliaan eikä ole se Doctor Evil alusta loppuun. Persoona. Ja sit mie vaan tykkään, että tuikeat vaaleat jätkät tollaisella mentaliteetilla vaan on kivoja. Tykkään mie niistä tummista ja juonittelevammistakin. ^^
Jaan muillekin uudelleenlämmiteltäviä sanoja, jos niitä asianmukaisesti pyydetään. =D
pohjoinen,
meemi,
sanoja