"I won't suffer, be broken, get tired, or wasted" ... except I think I'll do all of those things.
Dodih, nyt on ensimmäisen jatko-opiskelupaikan hakuhässäkätkin suoritettu. Tämän kyseenalaisen kunnian sai Jyväskylän konservatorio. Ei tosin ole pelkoa, että sinne pääsisin. Alun musiikin hahmotuskokeessa näytin niin selvästi elävältä "WTF?" -kyltiltä, että likinäköisin sorsakin olisi sen huomannut. Tämä koitos pääsi kyllä todellakin yllättämään puskan takaa. Ei me olla tuolla teoriatunneilla mitään bassokuvioita biiseistä kirjoitettu. Muutenkin olen musiikin nuotintamisessa niin huono, että onkohan mitään järkeä pyrkiä alan oppilaitoksiin. Palautin suttuisen ja puolityhjän paperin sitten jälleen kerran huvittuneena siitä, miten erilaisista ja epäsopivista tilanteista huomaankin itseni aina löytäväni.
Ryhmähaastattelussa löysin itseni goottipoikien keskeltä pohtimassa sitä, onko meillä edellytykset esiintyä jonkun äijän synttärikekkereillä ensi lauantaina 70 -luvun progea/klassista soitellen. Aika outo tehtävä, mutta ihan hauska. Itse en tiedä progesta mitään, mutta sovittiin, että yksi ryhmämme ekspertti toimii taiteellisena johtajanamme. (huom. tämä oli siis hypoteettinen tilanne ;))
Loppupäivän otinkin sitten vain hauskana retkenä, sillä tiesin, ettei minulla ole mahdollisuuksia päästä sinne opiskelemaan. Totta kai halusin kuitenkin briljeerata instrumenttinäytössä, joten laulelin siellä rappukäytävissä. Kaikui kivasti. Varsinainen koitos sujuikin todella hyvin. Käsittääkseni "tuomaristolla" ei ole tapana antaa suoraa palautetta, mutta "hienoa" -kommentti lipsahti yhdeltä. :D He myös kiittelivät aika sydämellisesti. Mahtaa naamat venähtää hahmotuskoepapereita lukiessa. x)
Ensi viikolla lähden Saksaan erään suomalaisen oopperalaulajattaren au-pairiksi hänen tytärtään hoitamaan. Tämän takia jää musiikkiopiston todistus saamatta, mutta eihän siinä. Saan kuulemma opetusta sielläkin, ja ainutlaatuisen tilaisuuden seurata, millaista oopperalaulajan arki on. Kyllä elämä vain on hassua; tuokin juttu tuli ihan yllättäen.
Nyt kuuntelen repeatilla lauluopillisesti melko paheksuttavaa musiikkia, 30 Seconds to Marsia. :D Itsekin intaannun hoilottamaan, ja siinähän se ääni sitten saattaa vähän mennä. Köh. Mutku se vaan on niin kivaa. x) Haluaisin muuten oppia karjumaan. Grr.
PS. Otsikko on hanurista, kuten useimmiten minun tapauksessani. Hump hump.
PPS. Muahhaa, tämä oli ensimmäin lj -merkintäni!
PPS. Kopsasin sen kyllä suoraan irc -galleriasta.
PPPS. Nolo.