(no subject)
Spagettivesi kiehuu, hiukset lyheni melkein polkaksi, katonrajan ja ginipullon välille ripustettu lippusiima heiluu jonkun talvisen viiman kaikua. Yläkerrassa juhlittiin vielä hetki sitten, perustelin sillä itselleni sitä ettei nyt voi tenttiin lukea. Voinhan paremmin sentään selata vanhoja PJ Harveyn kuvia ja suunnitella ensi kesälle vaatteita. Olen katsellut Youtubesta valokuvaustutoriaaleja ja ollut kiitollinen siitä että elän tässä ajassa. Erityisen kiitollinen sille valokuvaajalle, joka videossaan esiintyi haaroista revenneissä housuissa eikä ollut siitä minään. On nimittäin henkisesti välillä tuntunut siltä että olisi liikkeellä revenneissä housuissa. Kompensoin kompulsiivisella puunaamisella: aamuisin meikkaan lämpörullat päässä (ja toivon että olisi turkki johon rullata lämpörullia niin että olisi edes joskus lämmin), öisin lakkaan kynsiä mahdollisimman kohteliaalla vaaleanpunaisella. Opintojen puolesta käytiin Mäntyniemessä; paksuilla matoilla kulkiessani katselin vain jalkoihini kun pelkäsin jättäväni rapaisia kengänjälkiä. Valo on ollut kaunista ja kipeästi kaivattua. Nyt on spagetti kypsää ja päätän tämän postikortin tähän.