Tähän mä uskon
Mä uskon, että Jumala loi ihmisen puhtaaksi ja täydelliseksi paratiisiin. Jokaisella on oma luonteensa ja taipumuksensa.
Nyt ku eletään syntiinlankeemuksen seurauksena tässä kieroutuneessa ja pahassa maailmassa eikä paratiisissa, niin jokaisen ihmisen taipumukset kääntyy ja kieroutuu niin, että jokaisella ihmisellä on oma, luonteensa mukainen taipumus syntiin.
Jokainen ihminen tekee oman luonteensa mukaisesti väärin itseänsä, muita ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.
"jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla".
Ihminen on epätäydellinen. Jumala on täydellinen.
Jumala on oikeudenjanoinen, samoin kuin ihminen, luotiinhan ihminen Jumalan kuvaksi, Jumalan kaltaiseksi.
Oikeudenmukaisuuden mukaan pahoista teoista seuraa rangaistus.
Ihmiset tekevät joka päivä niin paljon pahaa, että he ansaitsevan kuoleman.
Homot ansaitsee kuoleman, murhaajat ansaitsee kuoleman, juoruilijat ansaitsee kuoleman, valehtelijat ansaitsee kuoleman.. minä ansaitsen kuoleman. Ja kuolemalla en tarkota vaan ihmisen fyysisen olemuksen kuolemaa, vaan kaikkien kolmen: Hengen, sielun ja ruumiin.
Ihmisen teot tuomitsevat ihmisen. Jumala tahtoo pelastaa ihmisen tekojensa tuomiolta.
Mutta oikeudenmukaisuus vaatii yhä rangaistuksen.
Siksi Jumala tulee lihaksi, Jeesus kuolee ristillä viattomana kantaen meidän synnit. Jeeus kantaa rangaistuksen meidän synneistä ja nousee sitten kuolleista.
Nyt kuka tahansa, joka myöntää olevansa syntinen ja katuu pahuuttaan, voi kääntyä Jumalan puoleen.
Jumala on toteuttanut oikeudenmukaisuuden itsensä kustannuksella ja voi nyt antaa ihmisen synnit anteeksi.
Ihminen ei ansaitse pelastusta, se on Jumalan lahja. Ihmisellä itsessään ei ole mitään toivoa, vain Jumalan kautta on.
Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen (osan Jumalaa), joka vahvistaa meitä epätäydellisiä ihmisiä, auttaa toimimaan oikein.
Pyhä Henki muuttaa meitä ennalleen, takaisin siksi Jumalan kuvaksi, hyväksi ja puhtaaksi, joksi Jumala meidät loi.
Mutta vaikka ihminen olisi kuinka uskovainen, hän tulee kuolemaansa asti olemaan epätäydellinen, ei sen parempi kuin kuka tahansa muukaan.
Kaikki muutos, jonka Pyhä Henki ihmisessa vaikuttaa, on silkkaa lahjaa Jumalalta eikä ihminen voi mitenkään ansaita sitä.
Ihminen voi vain tunnustaa, ettei hänessä itsessään ole mitään hyvää, ei uskovana tai uskomattomana. Kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Mitä siitä seuraa?
Raamatun (ja tarkotan koko raamattua enkä jotain yhtä sanaa tai lausetta asiayhteydestään erilleen otettuna) mukainen usko
antaa ihmiselle toivon tulevasta: Tulevaisuus on Jumalan käsissä. Kaikesta selviää. Ei tarvi huolehtia tai stressata.
Raamatun mukainen usko tekee ihmisestä nöyrän. Tämän uskon perusteella jokainen ihminen on samalla viivalla.
Nöyrällä tarkotan: armahtavaisen itseään ja muita kohtaan. Sellaisen, joka voi helposti antaa anteeksi ja helposti pyytää anteeksi. Joka kestää virheet ja epätäydellisyydet. (Siis tietenkin täydellisesti toteutuessaan, ja kuten aikaisemmin luki, kukaan ei ole täydellinen eläessään, joten ei nöyryys täydellisesti kenessäkään toteudu täällä maaplaneetalla, mutta se on tavoite.)
Raamatun mukainen usko toteuttaa ihmisen tarpeet:
Rakkaudentarve: Jumala rakastaa luomuksiaan, taideteoksiaan täydellisesti ja puhtaasti. Sen rakkauden voi tietämisen lisäksi jopa kokea Pyhän Hengen avulla. Ihminen saa rakkaudenjanoonsa vastauksen Jumalalta. Rakkautta ja hyväksyntää ei tarvitse etsiä toisilta ihmisiltä, jotka eivät sitä koskaan voi täydellisesti antaa.
Oikeudenjano: Kosto on Jumalan. Siis: Jokainen ihminen kohtaa kuolemansa jälkeen Jumalan ja joutuu vastuuseen kaikista teoistaan. Eli raamattuun uskova ihminen on vapaa kostontarpeesta. Häntä ei häiritse epäoikeudenmukaisuus, koska hän tietää, että kerran kaikki saavat ansionsa mukaan. Oikeus toteutuu. Hän on vapaa kostamisesta ja voi luottaa siihen, että Jumala tekee niinkuin on paras.
Fyysiset tarpeet: Jumala huolehtii, että uskovalla on kaikkea, mitä hän elääkseen tarvii. Ja Jumalan kädessä on elämä ja kuolema, Jumala ottaa omansa pois vasta sitten kun on sen aika. Niille, jotka tarvitsevat puolison, Jumala järjestää sen juuri sopivan. (Huom: Puhutaan edelleen ihanteesta, perusideasta. Joskus se ei ihmisen epätäydellisyyden vuoksi toteudu, mutta tämä on idea.)
Kunnianhimo: Jumalalla on tehtävä jokaiselle ihmiselle, juuri sen ihmisen luonteen ja kykyjen ja tarpeiden mukainen tehtävä. Tehtävä, jota tekemään ihminen on luotu. Sellainen tehtävä, jonka toteuttamisella on ikuiset seuraukset.
Liikkumavaraa: Monissa asioissa ihminen voi ihan itse päättää mitä tekee, raamatun rajoissa liikkuminen on täysin vapaata, ts. en saa Jumalalta välttämättä ilmoitusta siitä, laitanko tänään punaisen vai vihreän paidan, vaan voin tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.
Ja miksi sen uskon?
Koska se toimii.
Se täsmää todellisuuden kanssa. Esim. Luonto on Jumalan luoma ihme, taideteos. Kuinka mikään niin herkkä, haavoittuvainen ja monimutkainen järjestelmä kuin lehti, voisi olla sattuman tulosta? Sama kuin väittäisi kellon muodostuneen ajan kanssa itsekseen rannalle ajautuneesta hiekasta.
Edellisen kappaleen kuvatut seuraukset laittavat ihmisen upeaan asemaan: Vapauttavat ihmisen toimimaan ja nauttimaan elämästään, tuovat tarpeeksi haastetta, jne.
Raamattu toimii: Se täyttää ihmisen tarpeet täydellisesti. Raamattu muodostaa täydellisesti toimivan systeemin, ehyen kokonaisuuden, teorian joka läpäisee kaikki käytännön testit.
En usko, että 1500 vuotta sitten ja sitä ennen eläneet ihmiset olisivat osittain toisistaan tietämättä voineet koota raamattuun kaiken tämän, enkä usko että siihen pystyisi yksittäinenkään ihminen.
Tällaisessa koko Raamattuun perustuvassa uskossa näkyy sama kuin luonnossa: Kuinka mikään niin herkkä ja kestävä, monimutkainen ja yksinkertainen, toimiva järjestelmä voisi olla kenenkään muun, kuin Jumalan luomaa?
Nyt ku eletään syntiinlankeemuksen seurauksena tässä kieroutuneessa ja pahassa maailmassa eikä paratiisissa, niin jokaisen ihmisen taipumukset kääntyy ja kieroutuu niin, että jokaisella ihmisellä on oma, luonteensa mukainen taipumus syntiin.
Jokainen ihminen tekee oman luonteensa mukaisesti väärin itseänsä, muita ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.
"jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla".
Ihminen on epätäydellinen. Jumala on täydellinen.
Jumala on oikeudenjanoinen, samoin kuin ihminen, luotiinhan ihminen Jumalan kuvaksi, Jumalan kaltaiseksi.
Oikeudenmukaisuuden mukaan pahoista teoista seuraa rangaistus.
Ihmiset tekevät joka päivä niin paljon pahaa, että he ansaitsevan kuoleman.
Homot ansaitsee kuoleman, murhaajat ansaitsee kuoleman, juoruilijat ansaitsee kuoleman, valehtelijat ansaitsee kuoleman.. minä ansaitsen kuoleman. Ja kuolemalla en tarkota vaan ihmisen fyysisen olemuksen kuolemaa, vaan kaikkien kolmen: Hengen, sielun ja ruumiin.
Ihmisen teot tuomitsevat ihmisen. Jumala tahtoo pelastaa ihmisen tekojensa tuomiolta.
Mutta oikeudenmukaisuus vaatii yhä rangaistuksen.
Siksi Jumala tulee lihaksi, Jeesus kuolee ristillä viattomana kantaen meidän synnit. Jeeus kantaa rangaistuksen meidän synneistä ja nousee sitten kuolleista.
Nyt kuka tahansa, joka myöntää olevansa syntinen ja katuu pahuuttaan, voi kääntyä Jumalan puoleen.
Jumala on toteuttanut oikeudenmukaisuuden itsensä kustannuksella ja voi nyt antaa ihmisen synnit anteeksi.
Ihminen ei ansaitse pelastusta, se on Jumalan lahja. Ihmisellä itsessään ei ole mitään toivoa, vain Jumalan kautta on.
Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen (osan Jumalaa), joka vahvistaa meitä epätäydellisiä ihmisiä, auttaa toimimaan oikein.
Pyhä Henki muuttaa meitä ennalleen, takaisin siksi Jumalan kuvaksi, hyväksi ja puhtaaksi, joksi Jumala meidät loi.
Mutta vaikka ihminen olisi kuinka uskovainen, hän tulee kuolemaansa asti olemaan epätäydellinen, ei sen parempi kuin kuka tahansa muukaan.
Kaikki muutos, jonka Pyhä Henki ihmisessa vaikuttaa, on silkkaa lahjaa Jumalalta eikä ihminen voi mitenkään ansaita sitä.
Ihminen voi vain tunnustaa, ettei hänessä itsessään ole mitään hyvää, ei uskovana tai uskomattomana. Kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Mitä siitä seuraa?
Raamatun (ja tarkotan koko raamattua enkä jotain yhtä sanaa tai lausetta asiayhteydestään erilleen otettuna) mukainen usko
antaa ihmiselle toivon tulevasta: Tulevaisuus on Jumalan käsissä. Kaikesta selviää. Ei tarvi huolehtia tai stressata.
Raamatun mukainen usko tekee ihmisestä nöyrän. Tämän uskon perusteella jokainen ihminen on samalla viivalla.
Nöyrällä tarkotan: armahtavaisen itseään ja muita kohtaan. Sellaisen, joka voi helposti antaa anteeksi ja helposti pyytää anteeksi. Joka kestää virheet ja epätäydellisyydet. (Siis tietenkin täydellisesti toteutuessaan, ja kuten aikaisemmin luki, kukaan ei ole täydellinen eläessään, joten ei nöyryys täydellisesti kenessäkään toteudu täällä maaplaneetalla, mutta se on tavoite.)
Raamatun mukainen usko toteuttaa ihmisen tarpeet:
Rakkaudentarve: Jumala rakastaa luomuksiaan, taideteoksiaan täydellisesti ja puhtaasti. Sen rakkauden voi tietämisen lisäksi jopa kokea Pyhän Hengen avulla. Ihminen saa rakkaudenjanoonsa vastauksen Jumalalta. Rakkautta ja hyväksyntää ei tarvitse etsiä toisilta ihmisiltä, jotka eivät sitä koskaan voi täydellisesti antaa.
Oikeudenjano: Kosto on Jumalan. Siis: Jokainen ihminen kohtaa kuolemansa jälkeen Jumalan ja joutuu vastuuseen kaikista teoistaan. Eli raamattuun uskova ihminen on vapaa kostontarpeesta. Häntä ei häiritse epäoikeudenmukaisuus, koska hän tietää, että kerran kaikki saavat ansionsa mukaan. Oikeus toteutuu. Hän on vapaa kostamisesta ja voi luottaa siihen, että Jumala tekee niinkuin on paras.
Fyysiset tarpeet: Jumala huolehtii, että uskovalla on kaikkea, mitä hän elääkseen tarvii. Ja Jumalan kädessä on elämä ja kuolema, Jumala ottaa omansa pois vasta sitten kun on sen aika. Niille, jotka tarvitsevat puolison, Jumala järjestää sen juuri sopivan. (Huom: Puhutaan edelleen ihanteesta, perusideasta. Joskus se ei ihmisen epätäydellisyyden vuoksi toteudu, mutta tämä on idea.)
Kunnianhimo: Jumalalla on tehtävä jokaiselle ihmiselle, juuri sen ihmisen luonteen ja kykyjen ja tarpeiden mukainen tehtävä. Tehtävä, jota tekemään ihminen on luotu. Sellainen tehtävä, jonka toteuttamisella on ikuiset seuraukset.
Liikkumavaraa: Monissa asioissa ihminen voi ihan itse päättää mitä tekee, raamatun rajoissa liikkuminen on täysin vapaata, ts. en saa Jumalalta välttämättä ilmoitusta siitä, laitanko tänään punaisen vai vihreän paidan, vaan voin tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.
Ja miksi sen uskon?
Koska se toimii.
Se täsmää todellisuuden kanssa. Esim. Luonto on Jumalan luoma ihme, taideteos. Kuinka mikään niin herkkä, haavoittuvainen ja monimutkainen järjestelmä kuin lehti, voisi olla sattuman tulosta? Sama kuin väittäisi kellon muodostuneen ajan kanssa itsekseen rannalle ajautuneesta hiekasta.
Edellisen kappaleen kuvatut seuraukset laittavat ihmisen upeaan asemaan: Vapauttavat ihmisen toimimaan ja nauttimaan elämästään, tuovat tarpeeksi haastetta, jne.
Raamattu toimii: Se täyttää ihmisen tarpeet täydellisesti. Raamattu muodostaa täydellisesti toimivan systeemin, ehyen kokonaisuuden, teorian joka läpäisee kaikki käytännön testit.
En usko, että 1500 vuotta sitten ja sitä ennen eläneet ihmiset olisivat osittain toisistaan tietämättä voineet koota raamattuun kaiken tämän, enkä usko että siihen pystyisi yksittäinenkään ihminen.
Tällaisessa koko Raamattuun perustuvassa uskossa näkyy sama kuin luonnossa: Kuinka mikään niin herkkä ja kestävä, monimutkainen ja yksinkertainen, toimiva järjestelmä voisi olla kenenkään muun, kuin Jumalan luomaa?