(no subject)
Jostain syystä, aina kun ajattelen tulevaa leikkaustani, mieleen nousee kuva vatsan päälle nostetuista suolista ja sitten terävät sakset, jotka leikkaa kahdesta kohdasta. Ja mä jotenkin ihmeellisesti "tunnen" ja "kuulen" sen tunteen ja äänen, mikä siinä leikkaustapahtumassa on. Se on (tietysti...) niinkuin leikkaisi saksilla raakaa lihaa. Tämä jotenkin kuvottaa mua. Tai panikoittaa. Tai jotain - vaikea kuvailla. Eikä sitä suolta kai muutenkaan saksilla leikata? Kai. Tulis nyt äkkiä se leikkaus, niin ei tarvitsisi koko ajan miettiä, mitä jos oisin syönyt terveellisesti, mitä jos se onkin Crohn, mitä jos mun nyt vaan pitäisi elää ripuloiden loppuelämäni, mitä jos elänkin ripuloiden loppuelämäni, mitä jos kuolen leikkaukseen, mitä jos kuolen komplikaatiohin, mitä jos koko suku ryykii taas vierailemaan, mitä jos mä en ikinä valmistu, mitä jos mun pitäisi vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, ja tätä loputtomiin...
Kyselin jo M:lta, mikä mun tavaroista muistuttaa sitä eniten musta. Että se sitten saa sen, jos kuolen. Onneksi M on. Rakkaus siihen helpottaa, "keeps me going".:)
Vanhemmat on varanneet kesäksi lyhyen lomamatkan. Jos mun leikkaus jonkun ihmeen kautta sattuisi juuri samalle ajalle, äiti aikoo kuulemma perua matkan. Tulen kyllä tekemään kaikkeni, ettei sitä matkaa peruta. Leikkaus menee kuitenkin samalla tavalla, oli ne Suomessa tai ei. Sitten vaan mun on tosiaankin parasta olla kuolematta...
Taas Kela mokaili: huomenna tulee opintotuki, jonka palautan huomenna... Vuokranmaksun ja pummisakon maksun jälkeen aion ostaa jotain monivitamiinia ja katsoa, josko väsymykseni johtuukin vain vitamiinin puutteesta. Tänään heräsin 11 maissa, nukuin 2,5tunnin päikkärit ja nyt mietin päänsärkylääkken ottamista. Miksiköhän se on niin vaikeeta, kun kaikkeen muuhun sitä kuitenkin auliisti syö lääkkeitä koko ajan...? Heh, ehkä juuri siksi.
Kyselin jo M:lta, mikä mun tavaroista muistuttaa sitä eniten musta. Että se sitten saa sen, jos kuolen. Onneksi M on. Rakkaus siihen helpottaa, "keeps me going".:)
Vanhemmat on varanneet kesäksi lyhyen lomamatkan. Jos mun leikkaus jonkun ihmeen kautta sattuisi juuri samalle ajalle, äiti aikoo kuulemma perua matkan. Tulen kyllä tekemään kaikkeni, ettei sitä matkaa peruta. Leikkaus menee kuitenkin samalla tavalla, oli ne Suomessa tai ei. Sitten vaan mun on tosiaankin parasta olla kuolematta...
Taas Kela mokaili: huomenna tulee opintotuki, jonka palautan huomenna... Vuokranmaksun ja pummisakon maksun jälkeen aion ostaa jotain monivitamiinia ja katsoa, josko väsymykseni johtuukin vain vitamiinin puutteesta. Tänään heräsin 11 maissa, nukuin 2,5tunnin päikkärit ja nyt mietin päänsärkylääkken ottamista. Miksiköhän se on niin vaikeeta, kun kaikkeen muuhun sitä kuitenkin auliisti syö lääkkeitä koko ajan...? Heh, ehkä juuri siksi.