Oct 20, 2009 12:17
Kaatunutta maitoa on turha itkeä, eikä se markkinoilla muutenkaan auta. Koen kyllä että armas (ex-)työnantajani minua tässä kovasti kusettikin (trust me, niin kävi) niin forgive, forget, move on. Hain HyväVaimo-kouluun kevääksi (=talouskoulu, puolen vuoden linja, täydet opintotuet) ja keväällä ajattelin hakea Kuopion yliopistoon sosiaalipsykologiaa lukemaan. Siitä kun tuli aikanaan avoimessa niitä peruskursseja suoritettua.
Hauskaa (hah?) huomata miten päällimmäiset tunteet Oivaa kohtaan on samankaltaisia kuin erotessa; suru, välinpitämättömyys, viha. Näitä kierrätellessä, kyllä tästä selvitään. Suututtaa vaan aivan sanoinkuvaamattoman paljon se määrä (TURHIA!!) ylityötunteja ja vapaa-aikaa jonka olen tähän kauppaan syytänyt.
No (vielä joku klisee, hmm...) life goes on (hahaa! Loistava) ja onneksi jotain mukavaakin, irtisanoin vuokrasopimukseni ja vaihteen vuoksi muutan. Puijonlaaksoon, tilavaan kaksioon jossa on ihana keittiö, auringonlaskuikkunat ja parrakas miehenrötjäke. Avomies. (hih) Täten olen täysin sisustushöyrähtänyt. Kunhan töiltämme keretään täytyy lähteä saalistamaan kirjahyllyä, sillä kun kaksi bibliofiiliä rakastuu niin.. Kirjoja. Meillä on kirjoja. Kirjakasoja jokaikisessä huoneessa.
Tjoopajoo, onneksi kohta on joulu. (On. Piste.) Join eilen glögiä ja katselin lumisadetta ja männyn oksille kerääntyneitä lumikasoja. Ei muuta lisättävää.