Kolme viimeistä, muistaisinko?
Lueskelin nuo viime vuoden merkinnät tässä työpaikan hiljaisuudessa ja nyt tuli sellainen olo, että voisin kirjoittaa kolme viimeistäkin kuukautta ylös. Kokeillaan.
Lokakuu
Millan pesti vapaaehtoisena loppui, joten minusta tuli porukan vanhin ja viisain. Milla jäi kuitenkin Hampuriin lastenhoitajaksi, joka oli loistava juttu. Vastuu painoi harteita, (hah) haastavinta oli kuitenkin aina uusien ihmisten perehdyttäminen. Käytiin Kapun ja Kaisan kanssa Lontoossa tapaamassa muita vapaaehtoisia. Koulutus oli mielenkiintoinen, vaikka minulle aika turha, koska työtä oli tosiaan se 9kk takana. Hyviä keskusteluja kuitenkin. Käytiin katsomassa Leijonakuningas uudelleen, englanniksi tällä kertaa ja voi vaude se oli taas uskomaton. Kapu istui minun ja Kaisan välissä ja pyöritteli vaan päätään kahdelle kyynelehtivälle naishenkilölle.
Lokakuussa alkoi jo kovasti joulubasaarista puhuminen ja asioiden järkkääminen. Tuli upea syksy, josta nautiskelin täysin siemauksin. Välillä yläkerran asunto oli ahdistava, olo oli todella yksinäinen Huikkalan yhteiselon jälkeen. Luin paljon ja kävin pitkillä kävelyillä. Lokakuussa jatkui myös teemabileseason, Huikkalan maalimankuulut mörssäribileet, jonne kutsuttiin väkeä jopa meidän kantabaarista Three Monkeysista, jossa siis Tytti oli töissä baarimikkona. Kaisan Anthrax-paita, flanellipaita, farkkuliivi, hame ja korkokengät -yhdistelmä lämmittää vieläkin sydäntä.
Marraskuu
Joulubasaarikuukausi. En ole tuota basaaripäiväkirjaakaan saanut loppuun, enkä tiedä saanko ikinä. Rakastin talkoomeininkiä, joka päivä aloitettiin yhteisellä aamupalalla ja kaikki tekivät töitä. Mahtavaa. Joulumarkkinat pystytettiin Hampuriin, koko kaupungista tuli satumaa. Raha oli himppasen tiukilla, koska onnistuin tuhlaamaan sitä aivan älyttömät määrät levyihin ja kirjoihin. Paras hetki oli, kun kerättiin Kaisan kanssa kaikki viimeisetkin hilut mitä omistettiin, ostettiin kaksi (!!) purkillista Ben & Jerrysiä, syötiin ne (!!) ja katsottiin jotain Queenin livetaltiointia. Hyörgh. Hieman oli huono olo. Ja kyllä, niillä rahoilla olisi saanut aika paljon ruokaa. Oli märkää ja kylmää, talvi tuli oikein tehokkaasti. Basaarilauantaina nostatin itselleni napakan kuumeen, jota lähdin sitten illalla parantelemaan baariin ja päädyin aivan totaaliseen uupumustilaan, josta Kaisa sai osansa, kun joutui kuuntelemaan koko vuoden vuodatuksen kerralla. Siinä ei sanoja tai kyyneleitä säästelty. Basaarin jälkeen olin aivan poikki. Laskeskelin työpäiviä, jotka olivat käyneet pelottavan vähiin. Viimeinen työvuorolista, jossa oli minun nimeni teki kipeää.
Joulukuu
Matleena tuli käymään, tekemään työharjoittelua kirkolle 10 päiväksi. Kyllä sen naisen kanssa saa tapellakin, mutta on ihanaa, kun on sisko joka puolustaa aivan kaikessa. Juhlittiin itsenäisyyttä, pukeuduin sinivalkoisiin (niinpä..) ja Kaisan synttäreitä (moneen otteeseen) Tehtiin Matleenan kanssa Kaisalle maailman hienoin prinsessakakku. Maijukin tuli piipahtamaan, tosin liian lyhyeksi aikaa, kun lentolippujen kanssa tuli jotain häikkää. Kerettiin kuitenkin syömään maailman parasta makkaraa. (vain Hampurin joulumarkkinoilta sitä saa.. Onneksi seuraaviin on enää 7 kuukautta) Olin kipeänä koko marraskuun lopun ja joulukuun, yskä oli sellaista keuhkoista paloja irrottelevaa. Se ei kuitenkaan estänyt älytöntä riekkumista, meikämaikkiahan ei mikään hidasta! 21. päivä oli Montserrat Caballén upea joulukonsertti, sieltä sai hieman joulutunnelmaa mukaansa, joka muuten oli aika hukassa. 24. päivä oli viimeinen työpäiväni. Tein Anun kanssa jouluruokia koko päivän. Illalla sitten hiljennyttiin syömään ja joulukirkkoon. Välissä avattiin lahjoja, oli siinä jotain tunnelmaa, kun ei ollut kuin ne muutamat lahjat ja perhe jossain kaukana. Erilainen joulu. Yöllä mentiin vielä moikkaamaan Tyttiä töihin. Joulu oli todella rauhallinen. Aaton työpäivän jälkeen jäin joululomalle, eli aika meni lähinnä leffoja katsellessa, syödessä, (liikaa) lukiessa ja saunoessa. Jokuset (krhm) juhlatkin siinä kerettiin viettää. Uusi vuosi vietettiin Ruotsin kirkolla, katolta näki ilotulitukset upeasti.
Yritin kovasti pakata ja saada asioitani järjestykseen, mutta lähinnä vaan istuin lattialla pahvilaatikoiden keskellä ja ulisin Tytille etten halua lähteä Suomeen. Minun ja Tytin yhteiset läksiäiset menivät ihan hieman minulta ohi, koska olin saapunut edellisistä juhlista kotiin klo 11 aamupäivällä, joten jouduin sitten omista kinkereistäni kotiin nukkumaan aikasin. Täydellinen lopetus täydelliselle vuodelle. Lähtöpäivänä kannoin pahvilaatikollisen tavaraa Huikkalaan säilytettäväksi, en vaan saanut kaikkea pakattua. Yöllä kävelin Tytin kanssa bussipysäkille, melkein myöhästyin bussista taitavan ajoittamisemme ansiosta. Mitään ei pystynyt puhumaan, kun yritti vaan tajuta, että on lähtemässä pois. Halasin Kaisaa ja Tyttiä ja no poruamiseksihan se meni, kaikinpuolin. Tampereelle päästyäni oli aivan järjettömän kylmä, olin aivan totaalisen poikki ja vietinkin aikani Jarin luona lähinnä istuen sohvalla hiljaa ja katsellen ulos.
Elämäni uskomattomin vuosi. Ihana kaupunki, ihania ihmisiä, toivottavasti ikuisia ystävyyssuhteita, draamaa, riemua, syviä itsetutkiskelun hetkiä ja järjettömiä juhlia. Hamburg meine perle.
Lokakuu
Millan pesti vapaaehtoisena loppui, joten minusta tuli porukan vanhin ja viisain. Milla jäi kuitenkin Hampuriin lastenhoitajaksi, joka oli loistava juttu. Vastuu painoi harteita, (hah) haastavinta oli kuitenkin aina uusien ihmisten perehdyttäminen. Käytiin Kapun ja Kaisan kanssa Lontoossa tapaamassa muita vapaaehtoisia. Koulutus oli mielenkiintoinen, vaikka minulle aika turha, koska työtä oli tosiaan se 9kk takana. Hyviä keskusteluja kuitenkin. Käytiin katsomassa Leijonakuningas uudelleen, englanniksi tällä kertaa ja voi vaude se oli taas uskomaton. Kapu istui minun ja Kaisan välissä ja pyöritteli vaan päätään kahdelle kyynelehtivälle naishenkilölle.
Lokakuussa alkoi jo kovasti joulubasaarista puhuminen ja asioiden järkkääminen. Tuli upea syksy, josta nautiskelin täysin siemauksin. Välillä yläkerran asunto oli ahdistava, olo oli todella yksinäinen Huikkalan yhteiselon jälkeen. Luin paljon ja kävin pitkillä kävelyillä. Lokakuussa jatkui myös teemabileseason, Huikkalan maalimankuulut mörssäribileet, jonne kutsuttiin väkeä jopa meidän kantabaarista Three Monkeysista, jossa siis Tytti oli töissä baarimikkona. Kaisan Anthrax-paita, flanellipaita, farkkuliivi, hame ja korkokengät -yhdistelmä lämmittää vieläkin sydäntä.
Marraskuu
Joulubasaarikuukausi. En ole tuota basaaripäiväkirjaakaan saanut loppuun, enkä tiedä saanko ikinä. Rakastin talkoomeininkiä, joka päivä aloitettiin yhteisellä aamupalalla ja kaikki tekivät töitä. Mahtavaa. Joulumarkkinat pystytettiin Hampuriin, koko kaupungista tuli satumaa. Raha oli himppasen tiukilla, koska onnistuin tuhlaamaan sitä aivan älyttömät määrät levyihin ja kirjoihin. Paras hetki oli, kun kerättiin Kaisan kanssa kaikki viimeisetkin hilut mitä omistettiin, ostettiin kaksi (!!) purkillista Ben & Jerrysiä, syötiin ne (!!) ja katsottiin jotain Queenin livetaltiointia. Hyörgh. Hieman oli huono olo. Ja kyllä, niillä rahoilla olisi saanut aika paljon ruokaa. Oli märkää ja kylmää, talvi tuli oikein tehokkaasti. Basaarilauantaina nostatin itselleni napakan kuumeen, jota lähdin sitten illalla parantelemaan baariin ja päädyin aivan totaaliseen uupumustilaan, josta Kaisa sai osansa, kun joutui kuuntelemaan koko vuoden vuodatuksen kerralla. Siinä ei sanoja tai kyyneleitä säästelty. Basaarin jälkeen olin aivan poikki. Laskeskelin työpäiviä, jotka olivat käyneet pelottavan vähiin. Viimeinen työvuorolista, jossa oli minun nimeni teki kipeää.
Joulukuu
Matleena tuli käymään, tekemään työharjoittelua kirkolle 10 päiväksi. Kyllä sen naisen kanssa saa tapellakin, mutta on ihanaa, kun on sisko joka puolustaa aivan kaikessa. Juhlittiin itsenäisyyttä, pukeuduin sinivalkoisiin (niinpä..) ja Kaisan synttäreitä (moneen otteeseen) Tehtiin Matleenan kanssa Kaisalle maailman hienoin prinsessakakku. Maijukin tuli piipahtamaan, tosin liian lyhyeksi aikaa, kun lentolippujen kanssa tuli jotain häikkää. Kerettiin kuitenkin syömään maailman parasta makkaraa. (vain Hampurin joulumarkkinoilta sitä saa.. Onneksi seuraaviin on enää 7 kuukautta) Olin kipeänä koko marraskuun lopun ja joulukuun, yskä oli sellaista keuhkoista paloja irrottelevaa. Se ei kuitenkaan estänyt älytöntä riekkumista, meikämaikkiahan ei mikään hidasta! 21. päivä oli Montserrat Caballén upea joulukonsertti, sieltä sai hieman joulutunnelmaa mukaansa, joka muuten oli aika hukassa. 24. päivä oli viimeinen työpäiväni. Tein Anun kanssa jouluruokia koko päivän. Illalla sitten hiljennyttiin syömään ja joulukirkkoon. Välissä avattiin lahjoja, oli siinä jotain tunnelmaa, kun ei ollut kuin ne muutamat lahjat ja perhe jossain kaukana. Erilainen joulu. Yöllä mentiin vielä moikkaamaan Tyttiä töihin. Joulu oli todella rauhallinen. Aaton työpäivän jälkeen jäin joululomalle, eli aika meni lähinnä leffoja katsellessa, syödessä, (liikaa) lukiessa ja saunoessa. Jokuset (krhm) juhlatkin siinä kerettiin viettää. Uusi vuosi vietettiin Ruotsin kirkolla, katolta näki ilotulitukset upeasti.
Yritin kovasti pakata ja saada asioitani järjestykseen, mutta lähinnä vaan istuin lattialla pahvilaatikoiden keskellä ja ulisin Tytille etten halua lähteä Suomeen. Minun ja Tytin yhteiset läksiäiset menivät ihan hieman minulta ohi, koska olin saapunut edellisistä juhlista kotiin klo 11 aamupäivällä, joten jouduin sitten omista kinkereistäni kotiin nukkumaan aikasin. Täydellinen lopetus täydelliselle vuodelle. Lähtöpäivänä kannoin pahvilaatikollisen tavaraa Huikkalaan säilytettäväksi, en vaan saanut kaikkea pakattua. Yöllä kävelin Tytin kanssa bussipysäkille, melkein myöhästyin bussista taitavan ajoittamisemme ansiosta. Mitään ei pystynyt puhumaan, kun yritti vaan tajuta, että on lähtemässä pois. Halasin Kaisaa ja Tyttiä ja no poruamiseksihan se meni, kaikinpuolin. Tampereelle päästyäni oli aivan järjettömän kylmä, olin aivan totaalisen poikki ja vietinkin aikani Jarin luona lähinnä istuen sohvalla hiljaa ja katsellen ulos.
Elämäni uskomattomin vuosi. Ihana kaupunki, ihania ihmisiä, toivottavasti ikuisia ystävyyssuhteita, draamaa, riemua, syviä itsetutkiskelun hetkiä ja järjettömiä juhlia. Hamburg meine perle.