jano
huomenna juoksen kouluun ja ehkä vähän kauemmaksikin
huomenna etsin jostain kypärän ja heitän sen pyhäjärveen, sillä kuka kypärää tarvitsee
huomenna halaan kaikkia ja pyörin ympyrää silmät kiinni, kunnes kaadun
huomenna en anna minkään mennä ohi
huomenna kuuntelen musiikkia niin kovaa, että alkaa tinnittää ja sitten laulan vielä siihen päälle
huomenna tanssin ja hypin ja pyörin ja juoksen ja kuolen, jos huvittaa, mutta en ehkä sittenkään
huomenna laitan jalkaan kengät, jotka ei sovellu sadesäälle, ja kylmetän jalat niin että niitä alkaa kipristellä ja sitten laitan villasukat ja hypin portaita ylös kaksi tai kolme askelmaa kerrallaan
huomenna istun bussissa ja hymyilen, kun vieressä istuva ei osaa aavistaa
huomenna on viimeinen päivä ja se onkin ensimmäinen laatuaan
elämä kuristaa, elämä tanssii ja laulaa ja hyppii ja kastelee jalat ja kynnet lohkeilee ja minä vaan nauran ja elän, koska sitä minun täytyy tehdä, elää, ja olla katumatta mitään ja muistaa tämä aika.
en pysty istumaan hetkekäkään paikallaan, heiluttelen jalkoja ja tömistelen lattiia ja kohta tämä kaikki onkin ohi. minä tulen vanhaksi liian varhain ja kukaan ei jää tänne. on vain pumppukaivonkuja, vai mikä se oli, ja juoksen bussiin saamatta sitä kiinni ja pyörä on violetti ja vihreä ja talot vain vilistävät ohi, ei tarvitse polkea, viilettää vaan ja antaa hiusten tulla suuhun ja elää.
eläminen on joskus niin pirun mahtavaa
huomenna etsin jostain kypärän ja heitän sen pyhäjärveen, sillä kuka kypärää tarvitsee
huomenna halaan kaikkia ja pyörin ympyrää silmät kiinni, kunnes kaadun
huomenna en anna minkään mennä ohi
huomenna kuuntelen musiikkia niin kovaa, että alkaa tinnittää ja sitten laulan vielä siihen päälle
huomenna tanssin ja hypin ja pyörin ja juoksen ja kuolen, jos huvittaa, mutta en ehkä sittenkään
huomenna laitan jalkaan kengät, jotka ei sovellu sadesäälle, ja kylmetän jalat niin että niitä alkaa kipristellä ja sitten laitan villasukat ja hypin portaita ylös kaksi tai kolme askelmaa kerrallaan
huomenna istun bussissa ja hymyilen, kun vieressä istuva ei osaa aavistaa
huomenna on viimeinen päivä ja se onkin ensimmäinen laatuaan
elämä kuristaa, elämä tanssii ja laulaa ja hyppii ja kastelee jalat ja kynnet lohkeilee ja minä vaan nauran ja elän, koska sitä minun täytyy tehdä, elää, ja olla katumatta mitään ja muistaa tämä aika.
en pysty istumaan hetkekäkään paikallaan, heiluttelen jalkoja ja tömistelen lattiia ja kohta tämä kaikki onkin ohi. minä tulen vanhaksi liian varhain ja kukaan ei jää tänne. on vain pumppukaivonkuja, vai mikä se oli, ja juoksen bussiin saamatta sitä kiinni ja pyörä on violetti ja vihreä ja talot vain vilistävät ohi, ei tarvitse polkea, viilettää vaan ja antaa hiusten tulla suuhun ja elää.
eläminen on joskus niin pirun mahtavaa