Tsuippaa suikasta
Kannattaisi ilmeisesti useamminkin kiinnittää hiukan huomiota ulkonäköönsä kun keskustaan lähtee, sen verran hauskaa oli kun myyjät hitto vie teitittelivät ja kohtelivat kauniisti. Vaan kyl oli syytäkin, kun niin sävy sävyyn valitsin paidan ja sukat (ja kengät ja alusvaatteet, mutta sitä ei kai näe?) ja silitin hiukset.
Allekirjoitettiin vuokrasopimus unisen välittäjän avustuksella, nyt ollaan tuomitut yhteiseloon ainakin seuraavaksi vuodeksi. Huh!
Onneksi ei tarvitsekaan vaihtaa kotipuistoa, kyllä Kupittaa on ykköstä sittenkin. Nostin katseen lehdestä, näin Nellin loikomassa tammen alla ja vanhan pariskunnan köpittämässä taustalla. Välillä koiru komensi ohikulkevia isompiaan, välillä tonki koppakuoriaisia ja oikeanlaisia ruohonkorsia, pöhlö. Eilen käytiin uimassa, pettämätön oikopolku veti jalat nokkospisteille ja aurinko jaksoi paistaa jäätelötkin kumoon.
Ennen puoltapäivää kaupunki on täynnään vauvoja ja vanhuksia, jotka tukkivat kulkuteitä ja hymyilevät kauniisti. Yhdellä mummolla oli päällään äitini kesämekko, toiselle haettiin karannutta Sofia-tyttöä. Huutoni ei riittänyt joten soitettiin puhelimella väärään numeroon, toivottavasti kuitenkin vielä löysivät toisensa. Kauppahallissa mies halasi juuri ostamaansa leipää leveä hymy kasvoillaan, minä haistelin teelaatuja ja revin kassin riisisäkillä, kipitin läpi kauppoja ja ostin jotain ökysaippuaa ja kolmea erilaista mustikkajuomaa, kun siltä tuntui. Kauan eläköön (ja venyköön) tavaratalojen luottotilit!
Kunpa muistaisin nämä päivät silloin, kun kurja olo pakkaa itkukimpaleita kurkkuun eikä mikään tunnu helpottavalta, kunpa osaisin kuvata sitä muutoinkin kuin tällaisella paitulilärpätyksellä. Muutenkin olisi syytä huolestua, sillä paitsi että olen alkanut lässyttää Nellille, keksin sille myös lempinimiä ja lauluja. Voi elämä, onneksi tiemme erkanevat taas viikonloppuna. Mie en oo mikkää, mie EN lässytä eläimille, en sen jälkeen kun jäin kiinni Kimille hempeilystä ja sain kuulla pöppöttelyä parit liikakerrat.
Kohta pitäisi lähteä töihin, jossa on vähintään yhtä lämmin kuin tässä hornankasarissa, jota piristää jatkuvasti sisään lentävät mehiläiset. Sitä ennen kuitenkin pakko kertoa, että viime aikojen kruunuksi Jori soitti Always On My Mindin lauantain ihanassa hikisessä Dynamossa, hypin keveästi, kengättä ystävät ympärillä ja olin seota. Kiitos teille!
Allekirjoitettiin vuokrasopimus unisen välittäjän avustuksella, nyt ollaan tuomitut yhteiseloon ainakin seuraavaksi vuodeksi. Huh!
Onneksi ei tarvitsekaan vaihtaa kotipuistoa, kyllä Kupittaa on ykköstä sittenkin. Nostin katseen lehdestä, näin Nellin loikomassa tammen alla ja vanhan pariskunnan köpittämässä taustalla. Välillä koiru komensi ohikulkevia isompiaan, välillä tonki koppakuoriaisia ja oikeanlaisia ruohonkorsia, pöhlö. Eilen käytiin uimassa, pettämätön oikopolku veti jalat nokkospisteille ja aurinko jaksoi paistaa jäätelötkin kumoon.
Ennen puoltapäivää kaupunki on täynnään vauvoja ja vanhuksia, jotka tukkivat kulkuteitä ja hymyilevät kauniisti. Yhdellä mummolla oli päällään äitini kesämekko, toiselle haettiin karannutta Sofia-tyttöä. Huutoni ei riittänyt joten soitettiin puhelimella väärään numeroon, toivottavasti kuitenkin vielä löysivät toisensa. Kauppahallissa mies halasi juuri ostamaansa leipää leveä hymy kasvoillaan, minä haistelin teelaatuja ja revin kassin riisisäkillä, kipitin läpi kauppoja ja ostin jotain ökysaippuaa ja kolmea erilaista mustikkajuomaa, kun siltä tuntui. Kauan eläköön (ja venyköön) tavaratalojen luottotilit!
Kunpa muistaisin nämä päivät silloin, kun kurja olo pakkaa itkukimpaleita kurkkuun eikä mikään tunnu helpottavalta, kunpa osaisin kuvata sitä muutoinkin kuin tällaisella paitulilärpätyksellä. Muutenkin olisi syytä huolestua, sillä paitsi että olen alkanut lässyttää Nellille, keksin sille myös lempinimiä ja lauluja. Voi elämä, onneksi tiemme erkanevat taas viikonloppuna. Mie en oo mikkää, mie EN lässytä eläimille, en sen jälkeen kun jäin kiinni Kimille hempeilystä ja sain kuulla pöppöttelyä parit liikakerrat.
Kohta pitäisi lähteä töihin, jossa on vähintään yhtä lämmin kuin tässä hornankasarissa, jota piristää jatkuvasti sisään lentävät mehiläiset. Sitä ennen kuitenkin pakko kertoa, että viime aikojen kruunuksi Jori soitti Always On My Mindin lauantain ihanassa hikisessä Dynamossa, hypin keveästi, kengättä ystävät ympärillä ja olin seota. Kiitos teille!