Of shirts, smoothies and salads
Jatketaan edellisen postauksen hengessä uusilla kuulumisilla. Ompelin kaksi yötä putkeen Gilmoren Tyttöjä taustalla kuunnellen, minkä jälkeen siskon vanhasta kietaisumekosta syntyi hihaton toppi. Mallin otin kesällä 2009 ostamastani puserosta, jonka löysempi etuosa kätkee sopivasti syksyn ja talven aikana kasvaneen masupömpön (josta on kyllä vakaa aikomus hankkiutua eroon kevään aikana... LET'S ZUMBA!). Käsin ompeleminen on ihan meditatiivista puuhaa öisin, samalla kun maratoonaa TV-sarjoja. Olisin silti iloinen ompelukoneesta, koska vaateideat tulevat suuremmalla tahdilla kuin mitä sormeni pystyvät tuottamaan. Nytkin olen stäbännyt vasemman käden keskisormen ihan vereslihalle liian innokkaalla neulan käytöllä. Uusi toppi on kuitenkin valmis, istuu ihan hyvin ja pääsee heti parin tunnin päästä neitsytmatkalleen, kun lähden M:n kanssa treffeille. Ihanaa, kun asioista ei aina tarvitse maksaa maltaita! Retki luonnontieteelliseen museoon ja leffa Tennispalatsissa irtoaa yhteissummalla 3 euroa! (Saatiin joululahjaksi vino pino Finnkinon lahjalippuja...)
Turhamaisuuskausi jatkuu edelleen. Olen yön aikana pohdiskellut miten sitä voisi vielä vähän parantaa omia ruokatottumuksiaan. Olen omasta mielestäni aika hyvällä mallilla ruuan laadussa, mutta ruoka-ajat ovat jostain helvetin esikartanosta. Osan tästä toki aiheuttaa iltatyö, mutta rehellisesti sanottuna vika on kyllä ihan omassa itsessä. Olen aina ollut melkoinen yökyöpeli ja lomien aikaan tämä puoli minussa räjähtää ihan totaalisesti käsiin. Mulla on ilmeisesti joku vampyyrien sisäinen kello... Anyways, siitä ruuan laadusta: Jonkun pitäisi tulla ja vieroittaa mut vaikka väkivalloin Paratiisimyslistä! Lopetin 7 kuukautta sitten karkinsyönnin, koska mulla ei ole sisäistä filtteriä, joka estäisi syömästä liikaa karkkia kerralla. No, ei taida olla tuota filtteriä Paratiisimyslillekään. Ihan hulluja määriä menee viikossa, eikä kyseinen sotku ole mistään halvimmasta päästä kaupan elintarvikkeiden joukossa. Lisäksi epäilen vahvasti, että tuotteen tervellisyys suuria määriä nauttiessa on vähän niin ja näin. Parempi kuin karkki, mutta kuinka paljon?
Yksi asia mitä haluaisin opetella tekemään ovat Smoothiet. Olisi sitten hyvä syy ostaa päivittäin kotiin isot kasat marjoja ja hedelmiä. Lisäksi uskaltaisi ostaa jotain muutakin kuin ainaisia perushedelmiä kuten omenia, banaaneja, appelsiineja ja viinirypäleitä. Voisi kokeilla mangoja ja aprikooseja ja persikoita ja... Eipä kyllä taitaisi tuokaan kokeilu tulla pitemmän päälle kovin halvaksi! Eikä meillä ole edes pakastinlokerossa tilaa kovin suurelle marjamäärälle. Smoothiet olisivat kuitenkin näppärä tapa nostaa päivittäistä hedelmien ja marjojen syöntimäärää. Yleensä tulee syötyä vain yksi hedelmä per päivä ja yleensä se on vielä banaani, joka nyt ei ole se kaikkein terveellisin hedelmävaihtoehto.
Toinen juttu voisi olla opetella tekemään kunnon ruokasalaatteja. Minulla ja M:llä oli vielä pari vuotta sitten ihan megaihana salaattibravuuri: kanasuikaleita, pastaa, jäävuorisalaattia, fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja herneitä. Lihansyönnin lopettamisen seurauksena ei olla tätä enää tehty ja sitä myöten ruokasalaattien syönti on vähentynyt huomattavasti. Salaatit ovat kuitenkin (ihan oikeasti) yksi suosikkiruuistani. Jos olisin rikas, palkkaisin itselleni salaattikokin ja söisin salaatteja joka päivä. Olen vaan niin laiska pilkkomaan, että salaattia tulee tästä syystä syötyä ehkä kerran viikossa (paitsi koulussa, missä on ihanaihanaihana salaattibuffet). Tykkään syödä salaatteja ravintoloissa jo ihan siitäkin syystä, että yleensä ei ole mitään vaikeuksia syödä isoakaan salaattiannosta loppuun asti, kun taas esimerkiksi pizzasta tuntuu aina jäävän ne reunat siihen lautaselle kun on niin täyttävää kamaa. Minä ylipäätäänkin tulen älyttömän nopeasti täyteen, mutta sitten taas nälkäiseksi parin tunnin päästä. Mistäköhän sekin johtuu...?
Vau, tulipas harvinaisen tylsää tekstiä! Pahoittelen, jos joku oikeasti erehtyi tämän kaiken lukemaan. :)
Ja tämän ränttäyksen pointti oli siis: Tarttis elää terveellisemmin. Ja halvemmalla. We'll see how that goes...
Turhamaisuuskausi jatkuu edelleen. Olen yön aikana pohdiskellut miten sitä voisi vielä vähän parantaa omia ruokatottumuksiaan. Olen omasta mielestäni aika hyvällä mallilla ruuan laadussa, mutta ruoka-ajat ovat jostain helvetin esikartanosta. Osan tästä toki aiheuttaa iltatyö, mutta rehellisesti sanottuna vika on kyllä ihan omassa itsessä. Olen aina ollut melkoinen yökyöpeli ja lomien aikaan tämä puoli minussa räjähtää ihan totaalisesti käsiin. Mulla on ilmeisesti joku vampyyrien sisäinen kello... Anyways, siitä ruuan laadusta: Jonkun pitäisi tulla ja vieroittaa mut vaikka väkivalloin Paratiisimyslistä! Lopetin 7 kuukautta sitten karkinsyönnin, koska mulla ei ole sisäistä filtteriä, joka estäisi syömästä liikaa karkkia kerralla. No, ei taida olla tuota filtteriä Paratiisimyslillekään. Ihan hulluja määriä menee viikossa, eikä kyseinen sotku ole mistään halvimmasta päästä kaupan elintarvikkeiden joukossa. Lisäksi epäilen vahvasti, että tuotteen tervellisyys suuria määriä nauttiessa on vähän niin ja näin. Parempi kuin karkki, mutta kuinka paljon?
Yksi asia mitä haluaisin opetella tekemään ovat Smoothiet. Olisi sitten hyvä syy ostaa päivittäin kotiin isot kasat marjoja ja hedelmiä. Lisäksi uskaltaisi ostaa jotain muutakin kuin ainaisia perushedelmiä kuten omenia, banaaneja, appelsiineja ja viinirypäleitä. Voisi kokeilla mangoja ja aprikooseja ja persikoita ja... Eipä kyllä taitaisi tuokaan kokeilu tulla pitemmän päälle kovin halvaksi! Eikä meillä ole edes pakastinlokerossa tilaa kovin suurelle marjamäärälle. Smoothiet olisivat kuitenkin näppärä tapa nostaa päivittäistä hedelmien ja marjojen syöntimäärää. Yleensä tulee syötyä vain yksi hedelmä per päivä ja yleensä se on vielä banaani, joka nyt ei ole se kaikkein terveellisin hedelmävaihtoehto.
Toinen juttu voisi olla opetella tekemään kunnon ruokasalaatteja. Minulla ja M:llä oli vielä pari vuotta sitten ihan megaihana salaattibravuuri: kanasuikaleita, pastaa, jäävuorisalaattia, fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja herneitä. Lihansyönnin lopettamisen seurauksena ei olla tätä enää tehty ja sitä myöten ruokasalaattien syönti on vähentynyt huomattavasti. Salaatit ovat kuitenkin (ihan oikeasti) yksi suosikkiruuistani. Jos olisin rikas, palkkaisin itselleni salaattikokin ja söisin salaatteja joka päivä. Olen vaan niin laiska pilkkomaan, että salaattia tulee tästä syystä syötyä ehkä kerran viikossa (paitsi koulussa, missä on ihanaihanaihana salaattibuffet). Tykkään syödä salaatteja ravintoloissa jo ihan siitäkin syystä, että yleensä ei ole mitään vaikeuksia syödä isoakaan salaattiannosta loppuun asti, kun taas esimerkiksi pizzasta tuntuu aina jäävän ne reunat siihen lautaselle kun on niin täyttävää kamaa. Minä ylipäätäänkin tulen älyttömän nopeasti täyteen, mutta sitten taas nälkäiseksi parin tunnin päästä. Mistäköhän sekin johtuu...?
Vau, tulipas harvinaisen tylsää tekstiä! Pahoittelen, jos joku oikeasti erehtyi tämän kaiken lukemaan. :)
Ja tämän ränttäyksen pointti oli siis: Tarttis elää terveellisemmin. Ja halvemmalla. We'll see how that goes...