"Gilmoren Tytöt" sopii moneen olotilaan. Katselen sitä usein vain hajottaakseni ajatuksia esim. pitkän koulu/työpäivän jälkeen tai jos masentaa ja haluan tulla paremmalle tuulelle. Pienen, kesäisen kaupunkiyhteisön idyllisen arjen seuraamisessa on jotain hyvin rauhoittavaa. Parhaillani katselen sarjaa saadakseni perspektiiviä työnhakuun. Mulla oli aamulla se etätyön haastattelu ja se meni tosi hyvin. Mukava haastattelija piti musta ja sanoi, että hänen puolestaan saan paikan. Ongelma on siinä, että (kuten arvasin) harjoittalusta ei saa palkkaa. Paikka on muuten tosi kiva, mutta työ ei ehkä ole kauhean haastavaa nykyistä opiskelualaa ajatellen ja tosiaan se palkattomuus aiheuttaisi ison ongelman, koska opintotukikuukauteni eivät nykyiselläänkään riitä koko neljän vuoden opiskeluajaksi. Toisaalta puolikkaan harjoittelun suorittaminen jo ensimmäisenä kesänä voisi jouduttaa valmistumistani, mikä oli suunnitelmani alunperinkin, jotta välttyisin opintolainan ottamiselta.
Harjoittelu on ominaisuuksiltaan tosi joustava, koska siellä ei vaadita tiettyjä työaikoja, vaan saisin laatia työaikatauluni itse (tietyin rajoituksin). Voisin tehdä hommaa koulun ohella, pitää kesän aikana lyhyitä lomia keskellä viikkoa ja tehdä viikonloppuna korvaavia juttuja (Anniversaryn järjestäminen onnistuisi mainiosti tällä tavoin!). Voisin tehdä töitä keskellä yötä, mikäli unirytmi menisi sekaisin, ei tarvitsisi laittaa hiuksia ja ja hienoja vaatteita joka aamu ja raahautua kilometrien päähän kotoa töihin... Säästäisin myös huikeasti lounaskuluissa.
MUTTA en tiedä haluanko tuhlata harjoitteluaikaa työpaikkaan, josta ei ole ammatillisessa mielessä juurikaan hyötyä tulevaisuudessa. Nyt jos koskaan pitäisi taistella harjoittelupaikoista, joissa todella oppii jotain (esim. visuaaliselta puolelta). Edellisen koulun harjoittelut menivät vähän siihen malliin, että kunhan nyt jostain sai ne ovarit revittyä. Nyt haluaisin yrittää rakentaa jonkinlaista ammatillista osaamista itselleni. Tämän koulun jälkeen kun ilmaiset opinnot ovat virallisesti ohi.
Joten... Ottaako vastaan varma työpaikka ihanilla työajoilla ja helpolla työnkuvalla, mutta nostaa opintotukea vähintään kahdelta kesäkuukaudelta ja menettää puolet harjoitteluajasta vaativuustasoltaan vaatimattomassa työpaikassa? Puhumattakaan siitä, että säästötili ei opintotukea nostamalla kartu ja se Amerikan matka, jota suunnittelen siirtyy eteenpäin vähintään vuodella.
VAI jättääkö herkullinen mahdollisuus käyttämättä ja TOIVOA, että joku niistä kesätyöpaikoista, joita haen valitsee minut hommaan, josta ei myöskään ole ammatillista hyötyä (itse asiassa vielä vähemmän kuin tuosta harjoittelupaikasta) ja jonka työnkuva olisi todennäköisesti melko ikävä? Minulla ei sitä paitsi ole toimistoassarityötä hakiessa läheskään yhtä isoja valtteja puolellani kuin tietotekniikan paikkoja hakiessa, joten näihin töihin pääseminen olisi paljon epätodennäköisempää.
Basically siis sama dilemma kuin Rorylla 7. kaudella. Hänellä oli tiedossa varma työpaikka pienessä yrityksessä Rhode Islandilla, joka ei välttämättä auttaisi häntä eteenpäin urallaan kovin paljoa. Rory jätti paikan ottamatta, toivoi saavansa erään toisen, vaikuttavamman työn New Yorkista. Vaan Rorypa ei saanutkaan haluamaansa hommaa ja joutui kesän koittaessa tyhjän päälle. Paska tsägä ja silleen.
MRAAAA!!! Ärsyttävää. *Melkein* olisi jo helpompaa, jos ne olisi vaan vihanneet mua siinä tämän aamun haastattelussa, jotta ei tarvitsisi pohtia koko asiaa.
Viikko aikaa tehdä päätös. Vanhemmat sanoo: "Älä ota harjoittelua, jos itse koet sen turhaksi ammatillisessa mielessä. Jos et saa kesätöitä niin kyllä me sua sponssataan rahallisesti". Now I feel very, very small. :-/