I'm John Connor, the future leader of mankind, and you are?
Aww, great! >:-( Nyt spoilasin itseni (pahasti) TSCC:n finaalista, kun pyörin Foxin TSCC-wikissä lukemassa fanien ideoita siihen kuinka sarjalle voidaan taata 3. kausi. GJAAH, miks mä aina onnistun ennen VIKAA jaksoa spoilaantumaan?! Oli kyllä suoranainen ihme, että katsoin Chosenin aikoinaan ilman mitään tietoa body countista...
TSCC:stä noin muuten... On kyllä ollu hyviä jaksoja nyt pari viimeisintä. Varsinkin kauden toiseksi viimeinen oli jo melko loistavaa shittiä, vaikka odotan edelleen koska todella *räjähtää*. Aika hurjia juttuja ovat uskaltautuneet tekemään (vrt. Anya Chosenissa), minkä voi selittää joko optimistisella tai sitten äärimmäisen pessimistisellä tavalla. Optimistisella tavalla Derekin käsittämättömän äkkikuoleman selittää se, että sarjan ote aikamatkustukseen sallii hahmon palata takaisin myöhemmin. Pessimistinen tapa selittää asia on puolestaan se, että Josh Friedman tietää jo että sarja päättyy 2. kauden jälkeen, eikä epäröi niitata päähahmoja.
Alkaa olla kyllä tosi huolestunut olo, kun ihan kaikkialla netissä ollaan sitä mieltä, että sarja loppuu tähän. Se olisi kyllä kardinaalivirhe Foxilta. Ei enää yhtään uutta "Tapaus Fireflyta" kiitos vaan! Tällä sarjalla on älyttömän paljon potentiaalia ja sen taso on parantunut suht tasaisesti koko ajan. Vastahan tässä ollaan nyt 2. kauden lopussa pääsemässä todella asian herkullisimpaan ytimeen, eli John Connorin ja hänen tyttöterminaattorinsa tarinaan. Minusta ainakin tuossa juuri on se koukku, joka on onnistunut nappaamaan sarjalle niin paljon uusia (naispuolisia?) katsojia. Minusta Johnin suhde robottisuojelijaansa oli T2-elokuvankin kauneus. Siitä aiheesta saa irti niin paljon.
Minusta TSCC:lla on muutakin yhteistä Joss Whedonin sarjojen kanssa kuin pelkkä Summer Glaun käyttö kick-ass friikkiroolissa (How do ya like my new ava? Bitchin', huh?). Siinä käsitellään ihmisen suhdetta epäinhimillisiin olentoihin (Buffy vs. vampyyrit, Sarah & John Connor vs. terminaattorit). Useimmat näistä olennoista ovat pahoja ja edustavat tuhoa. Jotkut ovat kuitenkin siirtyneet taistelemaan ihmisten puolelle (Buffyssa Angel ja myöhemmin Spike, TSCC:ssa lähinnä Cameron).
Molemmista sarjoista löytyy The Chosen One. Sankari, joka saa kuulla olevansa ihmiskunnan pelastaja ja joutuu nuoresta iästään huolimatta luopumaan normaalielämästä ja aloittamaan taistelun ylivoimaisen tuntuista vihollista vastaan (Buffyssa tämä on Buffy itse, TSCC:ssa John Connor). Molemmista sarjoista löytyy vihollispuolelta sankarin kelkkaan loikannut epäinhimillinen olento, joka auttaa ihmisiä taistelussa (Buffyssa Angel ja Spike, TSCC:ssa Cameron). Ja kuinka ollakaan, molemmissa sarjoissa sankari ei voi itselleen mitään vaan alkaa tuntea vetoa epäinhimillistä auttajaansa kohtaan (Buffy & Spike, John & Cameron).
Tuossa viimeisessä kohdassa en viitsinyt tehdä vertausta John/Cameron-shipin ja Buffy/Angel-shipin välillä, koska se olisi ollut hiukan ontuva samaistus. Angelilla oli sielu, joka BtVS-sarjassa rinnastettiin inhimillisyyden perimmäiseksi olemukseksi. TSCC:ssa ihmimillisyyden tärkein olemus on inhimillisten tunteiden omaaminen, jollaisia Cameronilla ei tiettävästi ole. Siksi John/Cameron-shippi on oikeastaan paljon enemmän Spuffy-shipin kaltainen ja nimenomaan siksi minulle niin kiinnostava. Cameronin suojelunhalu Johnia kohtaan johtuu siitä, että hänet on uudelleenohjelmoitu toimimaan sellaisessa tehtävässä. Jaksossa, jossa Cameronin mikrosiru vioittui, hänen ensimmäinen tekonsa oli yrittää tappaa John. Cameron on siis perimmäiseltä olemukseltaan paha.
Tietenkin vertaus Spikeenkin on hieman ontuva siinä mielessä, että Spikehan nimenomaan käänsi selkänsä omalle lajilleen, ensin olosuhteiden pakosta, mutta myöhemmin omasta halustaan, vaikkei hänellä ollut sielua ennen Buffyn 7. kautta. Spuffy on kuitenkin *shippinä* varsin paljon John/Cameron-shipin kaltainen. Molemmissa tapauksissa tunteet ovat yksipuolisia, parin välillä on merkillinen viha/kaipaus ja toinen osapuoli käsitetään epäinhimilliseksi, sillä tältä puuttuu se kaikista oleellisin inhimillistävä piirre (sielu/tunteet).
Voisin kirjoittaa aiheesta pitkiäkin esseitä, sillä minusta ajatus ihmisen ja koneen suhteesta on äärimmäisen kiehtova syväluotaus ihmisen kykyyn tuntea rakkautta. LJ on kuitenkin ehkä väärä paikka alkaa avautua ihan *niin* syvällisesti aiheesta... :) Tyydyn siis vain toteamaan, että Terminator: Sarah Connor Chroniclesille kannattaa antaa mahdollisuus, jos mikään mistä olen puhunut kuulostaa vähääkään kiinnostavalta. Itsekin olin alkuun hyvin pessimistinen sajan suhteen ja vaati useamman 1. kauden jakson katsomista putkeen, että jäin lopulta koukkuun. Itselleni sarja on kuitenkin antanut paljon ja aion takuuvarmasti jatkaa fanittamista senkin jälkeen, mikäli tämä uskomattoman paljon (käyttämätöntä) potentiaalia sisältävä sarja jostain sairaasta syystä lopetetaan.
Ja kyllä, tämä oli häpeämätön yritys värvätä TSCC:lle lisää suomalaisia (nais)faneja! A fan's gotta do, what a fan's gotta do... *fingers crossed for 3rd season*
TSCC:stä noin muuten... On kyllä ollu hyviä jaksoja nyt pari viimeisintä. Varsinkin kauden toiseksi viimeinen oli jo melko loistavaa shittiä, vaikka odotan edelleen koska todella *räjähtää*. Aika hurjia juttuja ovat uskaltautuneet tekemään (vrt. Anya Chosenissa), minkä voi selittää joko optimistisella tai sitten äärimmäisen pessimistisellä tavalla. Optimistisella tavalla Derekin käsittämättömän äkkikuoleman selittää se, että sarjan ote aikamatkustukseen sallii hahmon palata takaisin myöhemmin. Pessimistinen tapa selittää asia on puolestaan se, että Josh Friedman tietää jo että sarja päättyy 2. kauden jälkeen, eikä epäröi niitata päähahmoja.
Alkaa olla kyllä tosi huolestunut olo, kun ihan kaikkialla netissä ollaan sitä mieltä, että sarja loppuu tähän. Se olisi kyllä kardinaalivirhe Foxilta. Ei enää yhtään uutta "Tapaus Fireflyta" kiitos vaan! Tällä sarjalla on älyttömän paljon potentiaalia ja sen taso on parantunut suht tasaisesti koko ajan. Vastahan tässä ollaan nyt 2. kauden lopussa pääsemässä todella asian herkullisimpaan ytimeen, eli John Connorin ja hänen tyttöterminaattorinsa tarinaan. Minusta ainakin tuossa juuri on se koukku, joka on onnistunut nappaamaan sarjalle niin paljon uusia (naispuolisia?) katsojia. Minusta Johnin suhde robottisuojelijaansa oli T2-elokuvankin kauneus. Siitä aiheesta saa irti niin paljon.
Minusta TSCC:lla on muutakin yhteistä Joss Whedonin sarjojen kanssa kuin pelkkä Summer Glaun käyttö kick-ass friikkiroolissa (How do ya like my new ava? Bitchin', huh?). Siinä käsitellään ihmisen suhdetta epäinhimillisiin olentoihin (Buffy vs. vampyyrit, Sarah & John Connor vs. terminaattorit). Useimmat näistä olennoista ovat pahoja ja edustavat tuhoa. Jotkut ovat kuitenkin siirtyneet taistelemaan ihmisten puolelle (Buffyssa Angel ja myöhemmin Spike, TSCC:ssa lähinnä Cameron).
Molemmista sarjoista löytyy The Chosen One. Sankari, joka saa kuulla olevansa ihmiskunnan pelastaja ja joutuu nuoresta iästään huolimatta luopumaan normaalielämästä ja aloittamaan taistelun ylivoimaisen tuntuista vihollista vastaan (Buffyssa tämä on Buffy itse, TSCC:ssa John Connor). Molemmista sarjoista löytyy vihollispuolelta sankarin kelkkaan loikannut epäinhimillinen olento, joka auttaa ihmisiä taistelussa (Buffyssa Angel ja Spike, TSCC:ssa Cameron). Ja kuinka ollakaan, molemmissa sarjoissa sankari ei voi itselleen mitään vaan alkaa tuntea vetoa epäinhimillistä auttajaansa kohtaan (Buffy & Spike, John & Cameron).
Tuossa viimeisessä kohdassa en viitsinyt tehdä vertausta John/Cameron-shipin ja Buffy/Angel-shipin välillä, koska se olisi ollut hiukan ontuva samaistus. Angelilla oli sielu, joka BtVS-sarjassa rinnastettiin inhimillisyyden perimmäiseksi olemukseksi. TSCC:ssa ihmimillisyyden tärkein olemus on inhimillisten tunteiden omaaminen, jollaisia Cameronilla ei tiettävästi ole. Siksi John/Cameron-shippi on oikeastaan paljon enemmän Spuffy-shipin kaltainen ja nimenomaan siksi minulle niin kiinnostava. Cameronin suojelunhalu Johnia kohtaan johtuu siitä, että hänet on uudelleenohjelmoitu toimimaan sellaisessa tehtävässä. Jaksossa, jossa Cameronin mikrosiru vioittui, hänen ensimmäinen tekonsa oli yrittää tappaa John. Cameron on siis perimmäiseltä olemukseltaan paha.
Tietenkin vertaus Spikeenkin on hieman ontuva siinä mielessä, että Spikehan nimenomaan käänsi selkänsä omalle lajilleen, ensin olosuhteiden pakosta, mutta myöhemmin omasta halustaan, vaikkei hänellä ollut sielua ennen Buffyn 7. kautta. Spuffy on kuitenkin *shippinä* varsin paljon John/Cameron-shipin kaltainen. Molemmissa tapauksissa tunteet ovat yksipuolisia, parin välillä on merkillinen viha/kaipaus ja toinen osapuoli käsitetään epäinhimilliseksi, sillä tältä puuttuu se kaikista oleellisin inhimillistävä piirre (sielu/tunteet).
Voisin kirjoittaa aiheesta pitkiäkin esseitä, sillä minusta ajatus ihmisen ja koneen suhteesta on äärimmäisen kiehtova syväluotaus ihmisen kykyyn tuntea rakkautta. LJ on kuitenkin ehkä väärä paikka alkaa avautua ihan *niin* syvällisesti aiheesta... :) Tyydyn siis vain toteamaan, että Terminator: Sarah Connor Chroniclesille kannattaa antaa mahdollisuus, jos mikään mistä olen puhunut kuulostaa vähääkään kiinnostavalta. Itsekin olin alkuun hyvin pessimistinen sajan suhteen ja vaati useamman 1. kauden jakson katsomista putkeen, että jäin lopulta koukkuun. Itselleni sarja on kuitenkin antanut paljon ja aion takuuvarmasti jatkaa fanittamista senkin jälkeen, mikäli tämä uskomattoman paljon (käyttämätöntä) potentiaalia sisältävä sarja jostain sairaasta syystä lopetetaan.
Ja kyllä, tämä oli häpeämätön yritys värvätä TSCC:lle lisää suomalaisia (nais)faneja! A fan's gotta do, what a fan's gotta do... *fingers crossed for 3rd season*