Honesty: A rare occation
Kurkkaus meikäläisen pään sisään kun olen rehellisimmilläni eli siis koko yön valvoneena aamulla kello puoli kahdeltatoista:
Jumalauta, olin unohtanu, että HIM on hyvä bändi ja että niillä on näin paljon pahuksen hyviä biisejä. Oon kuunnellu Juutuupista lähinnä noita uusia ja sitten sen vanhan (?) Manna-dueton "Just For Tonight", jota kohtaan arvostukseni nousi heti kun kuulin, että naisääni kuuluu tosiaan Mannalle (joka on niin ihana). Pitääpä laittaa HIMiä ämpeekolmoseen asap. Hurrrr :) Nyt tässä taustalla tulee justiinsa "Killing Loneliness" ja voe kun nuo on ihastuttavat noi Villen viimöset kiekasut siellä lopussa. Oon aina ihan banaaneina kun kuulen ne, kuulostaa niin hiton hyvältä.
Idolssit ovat sitten valinneet kiehtovia biisejä sunnuntain show'ta varten. Annan Gnarls Barkley nyt ekana hiertää sukassa, vaikka tää voi mennäkin ihan hyvin (tai sit hyvin huonosti). Saana todennäköisesti murhaa itsensä 30 Second To Marsilla (mitä hel... se oikein ajatteli?!) ja Jaana on tod.näk. myös pahassa vaarassa Vanessa Carltonin "A Thousand Milesilla". A-K on aika varmasti ihana ja Koopa vetää varmaan illan parhaat. Kalle otti ja varasti A-K:lle "testamenttaamani" biisin, joka on samalla maailman kaunein rakkauslaulu: "Wicked Game". Voi mennä hyvin, voi olla perseestä. Olen tosi tarkka tuosta biisistä ja minusta Kallen ääni ei näin oletuksena sovi siihen. Toisaalta Kalle has my heart. Jään odottamaan näytöstä...
Katoin sitten Housen kolmoskauden loppuun. Nyt kyllä sattuu fanitytön sydämeen, mutta ei auta. Joudun lopettamaan sarjan seuraamisen tähän. Ehkä avaudun joskus kolmen viikon whirlwind-rakastumisestani Houseen, mutta en nyt tässä ajassa ja paikassa jaksa rueta dissectaamaan minkä takia tein radikaalin päätökseni lopettaa sarjan katsominen. Pitäisi selittää koko syy ihastumiseeni ja siihen olen liian wired-up ja väsynyt. Jeps, noita voi olla samaan aikaan. It's called "valvomishumala".
Mulla on joku ihan järkyttävä shippauskausi nyt menossa jo ties kuinka monetta KUUKAUTTA! Tässä vaiheessa Freudaan itseäni ja päättelen, että mun pitäis varmaan palata kirjoittamisen pariin. Se oli aikoinaan se yksi ja ainut purkautumiskanava ja systeemi pelitti oikein kivasti. Nykyään en oikein tunnu saavan itseäni niskasta kiinni kirjoittamisen suhteen, mikä on halvatun karvasta kalkkia nieltäväksi, kun ottaa huomioon miten ihanaa sielunhoitoa se voi parhaimmillaan olla. Pitäis löytää jostain se vanha draivi, mutta minkäs teet kun draivi on niin pahuksen kinkkinen. Kuulostaa varmaan häröltä, mutta en halua/jaksa selittää asiaa sen tarkemmin. It's a long damn story. A story behind a story.
Vois ficata... Se yks systeemi on niin lopuillaan jo, mutta jumittaa. Pari kappaletta vaan ja se ois valmis. Harmittaa kun en saanut kirjotettua mokomaa nivaskaa ns. "yhdeltä istumalta" sillä olihan se arvattava, että ehtisin tässä ajassa korvata yhden obsession toisella. Ränttäsin eilen illalla M:lle siitä kuinka kaikkia mun shippejä yhdistää se seikka, etteivät ko. parit koskaan saaneet onnellista loppua. Tähän sääntöön on ehkä yksi tai kaksi poikkeusta ja nekin elokuvien maailmasta. TV-sarjamaailmassa shippini ovat surullisen kuuluisia onnettomista lopuistaan. Like I said, I have a damn difficult and self-destructive taste in fictional romance. Mitähän Freud siitä sanoisi...?
TSCC sai vihreetä valoa kokonaiselle kakkoskaudelle (ilmeisesti 22 jaksoa)! Hurraa!
Voisin melkein jo ihan puhtaasta avautumisen ja valvomishumalan ilosta vastata tässä joku dagen siihen ihastuttavaan memeen, jossa kysyttiin kymmentä suosikkishippiä. Mulla olisi ehdokkaiksi aika mainioita uusia pareja! <3 Like anyone really gives a s***...
Tosta Mannasta vielä sen verran, että "I Gave In" -biisin sanat on yhdet kauneimmista mitä tiedän, koska ne koskettaa niin henkilökohtaisella tasolla. Vetää kyllä vakavaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Piti vaan sanoa.
Jumalauta, olin unohtanu, että HIM on hyvä bändi ja että niillä on näin paljon pahuksen hyviä biisejä. Oon kuunnellu Juutuupista lähinnä noita uusia ja sitten sen vanhan (?) Manna-dueton "Just For Tonight", jota kohtaan arvostukseni nousi heti kun kuulin, että naisääni kuuluu tosiaan Mannalle (joka on niin ihana). Pitääpä laittaa HIMiä ämpeekolmoseen asap. Hurrrr :) Nyt tässä taustalla tulee justiinsa "Killing Loneliness" ja voe kun nuo on ihastuttavat noi Villen viimöset kiekasut siellä lopussa. Oon aina ihan banaaneina kun kuulen ne, kuulostaa niin hiton hyvältä.
Idolssit ovat sitten valinneet kiehtovia biisejä sunnuntain show'ta varten. Annan Gnarls Barkley nyt ekana hiertää sukassa, vaikka tää voi mennäkin ihan hyvin (tai sit hyvin huonosti). Saana todennäköisesti murhaa itsensä 30 Second To Marsilla (mitä hel... se oikein ajatteli?!) ja Jaana on tod.näk. myös pahassa vaarassa Vanessa Carltonin "A Thousand Milesilla". A-K on aika varmasti ihana ja Koopa vetää varmaan illan parhaat. Kalle otti ja varasti A-K:lle "testamenttaamani" biisin, joka on samalla maailman kaunein rakkauslaulu: "Wicked Game". Voi mennä hyvin, voi olla perseestä. Olen tosi tarkka tuosta biisistä ja minusta Kallen ääni ei näin oletuksena sovi siihen. Toisaalta Kalle has my heart. Jään odottamaan näytöstä...
Katoin sitten Housen kolmoskauden loppuun. Nyt kyllä sattuu fanitytön sydämeen, mutta ei auta. Joudun lopettamaan sarjan seuraamisen tähän. Ehkä avaudun joskus kolmen viikon whirlwind-rakastumisestani Houseen, mutta en nyt tässä ajassa ja paikassa jaksa rueta dissectaamaan minkä takia tein radikaalin päätökseni lopettaa sarjan katsominen. Pitäisi selittää koko syy ihastumiseeni ja siihen olen liian wired-up ja väsynyt. Jeps, noita voi olla samaan aikaan. It's called "valvomishumala".
Mulla on joku ihan järkyttävä shippauskausi nyt menossa jo ties kuinka monetta KUUKAUTTA! Tässä vaiheessa Freudaan itseäni ja päättelen, että mun pitäis varmaan palata kirjoittamisen pariin. Se oli aikoinaan se yksi ja ainut purkautumiskanava ja systeemi pelitti oikein kivasti. Nykyään en oikein tunnu saavan itseäni niskasta kiinni kirjoittamisen suhteen, mikä on halvatun karvasta kalkkia nieltäväksi, kun ottaa huomioon miten ihanaa sielunhoitoa se voi parhaimmillaan olla. Pitäis löytää jostain se vanha draivi, mutta minkäs teet kun draivi on niin pahuksen kinkkinen. Kuulostaa varmaan häröltä, mutta en halua/jaksa selittää asiaa sen tarkemmin. It's a long damn story. A story behind a story.
Vois ficata... Se yks systeemi on niin lopuillaan jo, mutta jumittaa. Pari kappaletta vaan ja se ois valmis. Harmittaa kun en saanut kirjotettua mokomaa nivaskaa ns. "yhdeltä istumalta" sillä olihan se arvattava, että ehtisin tässä ajassa korvata yhden obsession toisella. Ränttäsin eilen illalla M:lle siitä kuinka kaikkia mun shippejä yhdistää se seikka, etteivät ko. parit koskaan saaneet onnellista loppua. Tähän sääntöön on ehkä yksi tai kaksi poikkeusta ja nekin elokuvien maailmasta. TV-sarjamaailmassa shippini ovat surullisen kuuluisia onnettomista lopuistaan. Like I said, I have a damn difficult and self-destructive taste in fictional romance. Mitähän Freud siitä sanoisi...?
TSCC sai vihreetä valoa kokonaiselle kakkoskaudelle (ilmeisesti 22 jaksoa)! Hurraa!
Voisin melkein jo ihan puhtaasta avautumisen ja valvomishumalan ilosta vastata tässä joku dagen siihen ihastuttavaan memeen, jossa kysyttiin kymmentä suosikkishippiä. Mulla olisi ehdokkaiksi aika mainioita uusia pareja! <3 Like anyone really gives a s***...
Tosta Mannasta vielä sen verran, että "I Gave In" -biisin sanat on yhdet kauneimmista mitä tiedän, koska ne koskettaa niin henkilökohtaisella tasolla. Vetää kyllä vakavaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Piti vaan sanoa.