Apr 03, 2004 13:28
Kohtuullisen ikävä yllätys: pääsykoekirja HISTORIANLAITOKSELLE käsittelee älyttömän paljon biologia-juttuja, esim bakteereita ja viruksia yms. Okei, ei sillai mikään ihme, kun aiheena on tautien leviäminen. Mutta kun johdanto on vaan mikro makro bakteeri virus valkosolu japa japa ni vetää vähän suupielet alaspäin. :C Pitää lukea ihan pirun ahkerasti että pärjään. Kuvittelin, että lukisin kirjan viikossa tai kahdessa mutta taitaakin kestää kauemmin - ja pääsykokeisiin alle 2 kuukautta.
Harmittaa hirveesti kun en nääkään ilmeisesti Petriä Tampereella. Rahajutut on ihan uskomattoman typeriä. Kun on rahaa, ei ole aikaa käyttää sitä, mutta kun sitä aikaa olisi, rahaa ei ole penniäkään. Nyt tilillä ~100e, mutta ens viikolla tulee levyt laskuineen -> -20,85; Tampereen reissu tulee kalliiksi -> -~40-50e ja Marjallakin on synttärit joskus 3 viikon päästä, pitäis olla rahaa vielä lahjaankin. Ja seuraava palkka tulee vissiin 1.6. (tosin siinä välissä tulee lakkiaisrahat. :D)
Tänään tekis mieli tehdä jotain. Mennä jonnekin. Kuka lähtis? Marjakin on Lahdessa. :( Ja nyt ei tee oikein mieli olla yksin. Äitikin on nukkumassa niin sekään ei vissiin jaksa lähteä minnekään. :( Ajattelin kyllä vongata että se lähtis autoilee niin että voisin kyylätä liikennettä kun se ajaa. Vois olla hyvä tapa treenata merkkejä ja reittejä ja ajovuoroja ym teoriakokeeseen.
Vähän pöllö olo. Sillai odotti ihan hirveesti että koulu loppuis, että olis vapaata eikä tarttis tehdä mitään. Nyt sit vaan istun kotona ja tuijotan seinää ja odotan että joku soittaisi ja pyytäisi jonnekin. Mykkä puhelin. :( Päivät vaan menee ja ne on ihan samanlaisia kaikki. Välillä on jotain hienoja hetkiä, mutta nekin vaan unohtuu. Tuntuu että tää on vaan sellasta ajan tappamista ja tulevaisuuden odottelua. Mutta emmä usko että siellä tulevaisuudessakaan mitään ihmeempää on, töitä ja koulua. Sitä paitsi tänhän pitäis olla kaikkien mukaan mun elämäni parasta aikaa. Mikä siis tökkii? Ihmisten puute kai.. Tai saamattomuus. Tuntuu typerältä ajatella että sittenjoskuskunnäytänrusinalta voin kertoa että "Silloin kun minä olin nuori minä istuin kotona tuijottamassa seinää ja kuuntelemassa musiikkia". Oh, what an interesting life. :( Mutta toisaalta, ei se ainakaan valittamalla parane. :)
Ja sitäkin enemmän odotan ens viikkoa. Ihan huippua nähdä Terhi. Kova ikävä. <3 Ehkä rakkain ihminen kyllä koskaan. Pitäis ehdottomasti nähdä useammin. Muttakun välimatkat on pascoi ja aiheuttaa pientä mahdottomuutta sillä saralla. Olis kivointa nähdä kyllä myös Heli. <3<3<3 Toivottavasti ehtii ja voi ja pystyy. Sitäkin ikävä. Miks kaikki parhaat asuu jossain hevonkuusessa. :( Vaik nii, kohta kai minäkin pääsen sinne hevonkuuseen. >:) Kun vaan jaksais opiskella noiden basillien toimintaperiaatteita intiaaneissa ja espanjalaisissa, nnhg. Tampere here I come.