tänään olin maaninen ja siivosin koko päivän. illalla tein lettuja kivoille tyypeille ja leikin vesiväreillä kuten toissapäivänä. tällaiset aurinkoiset päivät saa mut käymään ylikierroksilla. oon kuunnellut vuoden-kahden vanhoja biisejä. dylanin i'm not there ei koskaan lakkaa tuntumasta keväältä '08. oikeastaan kaikilta keväiltä. mietin eilen miksi en koskaan pidä rakkauslauluja rakkauslauluina vaan lähinnä katkerina tai kipeinä. kuten wonderwall tai happy together. mietin myös miksi happiness isn't my strongest forte, miksi muhun on sisäänrakennettu tää melankolia.
virpin maalaama suvi, joka onnistui yöllisellä kotimatkallaan (meiltä niille matkaa arviolta 300 metriä) pelästyttämään jonkun mies-paran
suvin maalaama virpi, joka ei onnistunut pelästyttämään ketään ehkä kilometrin mittaisella matkallaan. sääli.
lisäksi mun maalaama pete, joka onnistui ennen kuvauksia niistämään nenänsä pilalle. perkele.
ja sitten tänään virpi maalasi mut uudelleen kun toissapäivänä näytin yksinkertaisesti niin nololta ettei musta saanut julkaisukelpoista kuvaa.
(ps riemuitkaa, ensimmäinen kuva musta ilman meikkiä ja hiukset kiinni ehkä kymmeneneen vuoteen)
oli tyyppikin mukana, se ei vaan antanu maalata itteään, pahansisuinen kissa kun on.