Minä, Tekopyhä mutta Sananvapaa.
Kokonaisvaltainen kärttyisyys on maailman ihastuttavin olotila. Jumalallinen, tekopyhyydestä piittaamaton oikeus ärsyyntyä kaikesta ja kaikista, suoraan minun ulottuvillani. Huikeaa! Ellei olisi yö, keittäisin kalmanaromiset juhlakahvit.
(Seuraava paasaus tulee sisältämään mm. asiattomia yksinkertaistuksia sekä kristinuskokritiikkiä.)
Erityiskontribuutiosta tämänhetkiseen olotilaani haluaisin mitä nöyrimmin kiittää teologian tohtori Markku Koivistoa, joka Ajankohtaisen Kakkosen Jumala-illassa osoitti jälleen sen, mistä mädässä on kyse. NO SYNNISTÄ! Nokia-Mission johtohahmo, joka tunnetaan muun muassa yrityksestään herättää kuollut lapsi henkiin, kertoi muun muassa olevansa juuri lähdössä tekemään kristillistä lähetystyötä Egyptin muslimien keskuuteen. Mitä kauneinta lähimmäisen kunnioittamista, etenkin keskusteluun osallistuneita muslimeja kohtaan. On tärkeää ottaa huomioon se, miten moisille huntupäille voidaan kauniissa ja siistissä paketissa muutaman vuosisadan etsikkoajan jälkeen viedä Se Oikea Uskonto. Koska Raamatussa sanotaan että se on totta ja Raamattu on Jumalan sanaa ja Jumalan sana on totta.
Olen monasti ihmetellyt, että missä kohtaa henkilökohtainen pelastusvarmuus muuttuu absoluuttiseksi periaatteeksi, jota koko maailman tulisi noudattaa. Kristittyjen (en TIETENKÄÄN väitä, että kristinusko olisi ainoa aggressiivista lähetystyötä harjoittanut uskonto. Jostakin syystä kristillisyys vaikuttaa vain (")onnistuneen(") missiossaan keskimääräistä paremmin) kulttuuriprojektit eivät koskaan näyttäydy läheskään samalla viivalla esimerkiksi Maon kulttuurivallankumouksen kanssa. Aate, kirja, totuudenpuhujan auktoriteettiasema ja tehtävä. Siivous ja Totuus. Missä on se valtaisa ero?
Itse olen ateismiin taipuvainen agnostikko, joten kokemuksellinen etäisyys yllä kirjoittamaani on ilmeinen. Jos minua yritetään käännyttää mihin tahansa uskontoon, saatan korkeintaan ärsyyntyä, mutta vakaumustani se ei sinänsä loukkaa. Yleensäkään "hyvinvointivaltiokäännytys" sekä kehittyvissä maissa tehtävä lähetystyö eivät ole keskenään vertailukelpoisia toimijoiden valta-asemienn suhteen. Voisi kuitenkin olettaa, että vahvan vakaumuksen omaavalle henkilölle käännytysyritys on suorempi haaste.
Miksi esimerkiksi oman liikkeen piirissä tehtävään lähetystyöhön myönteisesti suhtautuvat kristityt eivät pidä Jehovan Todistajista? Tai sama toisinpäin. Milloin voi nukkua yönsä hyvin?
Ei milloinkaan, siksi on päiväunet.
(Seuraava paasaus tulee sisältämään mm. asiattomia yksinkertaistuksia sekä kristinuskokritiikkiä.)
Erityiskontribuutiosta tämänhetkiseen olotilaani haluaisin mitä nöyrimmin kiittää teologian tohtori Markku Koivistoa, joka Ajankohtaisen Kakkosen Jumala-illassa osoitti jälleen sen, mistä mädässä on kyse. NO SYNNISTÄ! Nokia-Mission johtohahmo, joka tunnetaan muun muassa yrityksestään herättää kuollut lapsi henkiin, kertoi muun muassa olevansa juuri lähdössä tekemään kristillistä lähetystyötä Egyptin muslimien keskuuteen. Mitä kauneinta lähimmäisen kunnioittamista, etenkin keskusteluun osallistuneita muslimeja kohtaan. On tärkeää ottaa huomioon se, miten moisille huntupäille voidaan kauniissa ja siistissä paketissa muutaman vuosisadan etsikkoajan jälkeen viedä Se Oikea Uskonto. Koska Raamatussa sanotaan että se on totta ja Raamattu on Jumalan sanaa ja Jumalan sana on totta.
Olen monasti ihmetellyt, että missä kohtaa henkilökohtainen pelastusvarmuus muuttuu absoluuttiseksi periaatteeksi, jota koko maailman tulisi noudattaa. Kristittyjen (en TIETENKÄÄN väitä, että kristinusko olisi ainoa aggressiivista lähetystyötä harjoittanut uskonto. Jostakin syystä kristillisyys vaikuttaa vain (")onnistuneen(") missiossaan keskimääräistä paremmin) kulttuuriprojektit eivät koskaan näyttäydy läheskään samalla viivalla esimerkiksi Maon kulttuurivallankumouksen kanssa. Aate, kirja, totuudenpuhujan auktoriteettiasema ja tehtävä. Siivous ja Totuus. Missä on se valtaisa ero?
Itse olen ateismiin taipuvainen agnostikko, joten kokemuksellinen etäisyys yllä kirjoittamaani on ilmeinen. Jos minua yritetään käännyttää mihin tahansa uskontoon, saatan korkeintaan ärsyyntyä, mutta vakaumustani se ei sinänsä loukkaa. Yleensäkään "hyvinvointivaltiokäännytys" sekä kehittyvissä maissa tehtävä lähetystyö eivät ole keskenään vertailukelpoisia toimijoiden valta-asemienn suhteen. Voisi kuitenkin olettaa, että vahvan vakaumuksen omaavalle henkilölle käännytysyritys on suorempi haaste.
Miksi esimerkiksi oman liikkeen piirissä tehtävään lähetystyöhön myönteisesti suhtautuvat kristityt eivät pidä Jehovan Todistajista? Tai sama toisinpäin. Milloin voi nukkua yönsä hyvin?
Ei milloinkaan, siksi on päiväunet.