ex- koiranörtti avautuu
nyt se iski miuun.
nimittäin koirankasvatuksellinen epävarmuus. kun otin nyyrikin, minulla ei ollut epäilystäkään siitä, ettenkö muka osaisi kasvattaa koiranpentuani parhaiten kaikista koiranpennunkasvattajista ikinä. koirakirjanörttinä sekä teinin ylimielisellä kaikkitietävyydellä tiesin päivänselvästi, että selviäisin kaikista esteistä! tiesinhän kaiken koirista, koiranpennuista ja koiran kouluttamisesta!
nyt kun muistelen nyyrikin pentuaikoja, vapisen ällistyksestä. näin jälkeenpäin ajatellen mielestäni on käsittämätöntä, kuinka nyyrikistä tuli niin ihana ja tottelevainen koira niillä opeilla mitä sen pään menoksi keksin. olin ihan käsi otsalla sen kanssa, ihan pihalla, ja nyrkin koiranpentumaisten koiruuksien armoilla.
vaikka arkielämä koiran kanssa onkin tätä nykyä hyvin hallussa, ja ymmärtää Oikeasti paljon enemmän kuin silloin pienenä, minua jännittää. miten oikein pärjään himmurssonin kanssa!? kaikki koiranpennun kasvatusta käsittelevät aivoalueeni tuntuvat tyhjentyneen tiedosta! eli kaikki aivoalueeni! no huh huh! aivottomana nousin iskän Terässiiven selkään ja poljin ennätysvauhdissa kaupunginkirjastolle (old school vaihdepyörät, IHANIA! lensin maisemien halki!). valitsin pari sarjista ja suuntasin koirakirjahyllylle, jolloin kirjastontäti tuli heittämään minua pihalle, sillä kirjasto menikin kiinni. perhana! jouduin polkemaan tyhjin käsin kotiin (no sarjikset sain).
nokkelien koirakirjojen sijaan luin koirat.comin keskustelupalstoja, joista ei kuitenkaan ollut mitään lohtua, sillä siellä tuntui olevan äänessä joukko ylimielisen kaikkitietäväisiä teinejä sekä epävarmuudessa kieriskeleviä koiranpennun odottajia.
skotlanninhirvikoirakerhon keskustelupalstalla taas väijyi joukko ikäviä paskanpuhujia, joten sivusta jäi vähän paha mieli. asiallistakin tekstiä tosin oli. loppujenlopuksi mieleeni takertui pyörimään sellaisia ahdistavia lauseita kuten "mihinkään kerrostaloyksiöön en skottia ottaisi" ja "se auto on todellakin parasta hankkia, miten muuten kuskaat skottiasi vaikkapa eläilääkäriin?" ja "aivan varmasti tekee tuhoja. me fiksuina nostettiin tavaroita yhä ylemmille ja ylemmille hyllyille, mutta takajaloillaan seisoessaanhan se ylettää melkein katonrajaan saakka!" ja vielä "...kiskaisi minut rähmälleen maahan. no lohtuna on, että kyllä se narun päässä raahautuva omistaja jossain vaiheessa koiran pysäyttää. tai ainakin hidastaa sen vauhtia! :D"
ahh ha ha...WTF! iiiiik!
bheh, mutta kattokaa kun se on niin söpö! ja pieni! ei kai tää nyt voi mitään pahaa kenellekään tehdä! t. onnellinen toistaiseksi ehjien huonekalujen omistaja.
nimittäin koirankasvatuksellinen epävarmuus. kun otin nyyrikin, minulla ei ollut epäilystäkään siitä, ettenkö muka osaisi kasvattaa koiranpentuani parhaiten kaikista koiranpennunkasvattajista ikinä. koirakirjanörttinä sekä teinin ylimielisellä kaikkitietävyydellä tiesin päivänselvästi, että selviäisin kaikista esteistä! tiesinhän kaiken koirista, koiranpennuista ja koiran kouluttamisesta!
nyt kun muistelen nyyrikin pentuaikoja, vapisen ällistyksestä. näin jälkeenpäin ajatellen mielestäni on käsittämätöntä, kuinka nyyrikistä tuli niin ihana ja tottelevainen koira niillä opeilla mitä sen pään menoksi keksin. olin ihan käsi otsalla sen kanssa, ihan pihalla, ja nyrkin koiranpentumaisten koiruuksien armoilla.
vaikka arkielämä koiran kanssa onkin tätä nykyä hyvin hallussa, ja ymmärtää Oikeasti paljon enemmän kuin silloin pienenä, minua jännittää. miten oikein pärjään himmurssonin kanssa!? kaikki koiranpennun kasvatusta käsittelevät aivoalueeni tuntuvat tyhjentyneen tiedosta! eli kaikki aivoalueeni! no huh huh! aivottomana nousin iskän Terässiiven selkään ja poljin ennätysvauhdissa kaupunginkirjastolle (old school vaihdepyörät, IHANIA! lensin maisemien halki!). valitsin pari sarjista ja suuntasin koirakirjahyllylle, jolloin kirjastontäti tuli heittämään minua pihalle, sillä kirjasto menikin kiinni. perhana! jouduin polkemaan tyhjin käsin kotiin (no sarjikset sain).
nokkelien koirakirjojen sijaan luin koirat.comin keskustelupalstoja, joista ei kuitenkaan ollut mitään lohtua, sillä siellä tuntui olevan äänessä joukko ylimielisen kaikkitietäväisiä teinejä sekä epävarmuudessa kieriskeleviä koiranpennun odottajia.
skotlanninhirvikoirakerhon keskustelupalstalla taas väijyi joukko ikäviä paskanpuhujia, joten sivusta jäi vähän paha mieli. asiallistakin tekstiä tosin oli. loppujenlopuksi mieleeni takertui pyörimään sellaisia ahdistavia lauseita kuten "mihinkään kerrostaloyksiöön en skottia ottaisi" ja "se auto on todellakin parasta hankkia, miten muuten kuskaat skottiasi vaikkapa eläilääkäriin?" ja "aivan varmasti tekee tuhoja. me fiksuina nostettiin tavaroita yhä ylemmille ja ylemmille hyllyille, mutta takajaloillaan seisoessaanhan se ylettää melkein katonrajaan saakka!" ja vielä "...kiskaisi minut rähmälleen maahan. no lohtuna on, että kyllä se narun päässä raahautuva omistaja jossain vaiheessa koiran pysäyttää. tai ainakin hidastaa sen vauhtia! :D"
ahh ha ha...WTF! iiiiik!
bheh, mutta kattokaa kun se on niin söpö! ja pieni! ei kai tää nyt voi mitään pahaa kenellekään tehdä! t. onnellinen toistaiseksi ehjien huonekalujen omistaja.