Suurempi tilitys täydellisestä viikonlopusta
Tää viikonloppu meni siis totaalisen täydellisesti, MIKÄÄN ei mennyt pieleen, kuten yleensä tollasessa sähellysviikonlopussa menee, ei mikään.
Perjantai oli oikeesti täyttä unelmaa, kun päästiin joensuuhun olin ihan innoissani illan keikasta, löydettiin hotelli tosi helposti ja kirjauduttiin sisään, käytiin meikkaamassa ja valmistautumassa, ja lähdettiin syömään. ETTE VOI VITTU USKOA MUTTA HANOI ROCKS OLI ALA-AULASSA KIRJAUTUMASSA SISÄÄN _SAMAAN_ HOTELLIIN MISSÄ ME OLTIIN! mä jäädyin ihan totaalisesti ja änkytin nanalle "VITTU KATO" sit seki tajus ja jätkät käveli meiän ohi huonekäytäviin, ne näytti tosi kiireisiltä ja väsyneiltä, enkä muutenkaan olis pystynyt saamaan sanaa suustani. Kun päästiin hotellin ovesta ulos me molemmat kiljuttiin ja täristiin ja hypittiin "EI VOI OLLA TOTTA" siis viimeks kun oltiin joensuussa niiden keikalla niiden keikkabussi parkkeeras meiän nenän eteen, kaikki nää sattumalta! Me ollaan tarkotettu elään yhdessä selvästi.
No, sitten jonottelee ja ensin EKSYTTIIN johonkin paikkaan mistä artistit sun muut staffit menee sisään ja palloiltiin sielä hetki, tosin oli tyhjää, ja etittiin mahdollista toista pääovea, ja se löytyi. Kolme tyyppiä oli sielä jo mutta liityttiin oven eteen istumaan, kolme tuntia oli aikaa.
Aika meni nopeesti, mutta kun järjestysmiehet alkoivat häsäämään ovien kanssa oltiin nanan kanssa ihan varmoja ettei ne avaa sitä ovea minkä edessä me oltiin ja jäädään johonkin välikköön jossa ovet on vaan tukkeena kuten alice cooperissa, mutta tovin jälkeen huomasimme niiden tyyppien päättäneen avata se meidänkin ovi, thank god, mikään ei ollut vieläkään pielessä.
Eturiviinhän sitä sitten tottakai päästiin ja keikka oli hyvä, todella hyvä, uskomaton. Kaikki oli viimeistä soluaan myöten mukana siinä keikassa, etenkin mike oli tosi fiiliksellä mukana. Soitti ne taxidriverin tollasista vanhoista, hyvää vaihtelua.
Palattiin hotellille ja vannoin itselleni, että jos saan tilaisuuden, sanon mikelle että soittais lightning bar bluesin, no eipä tullut tilaisuutta. Yöllä mua alkoi häiritsemään niin paljon, että jos ne onkin meidän viereisissä hotellihuoneissa, joten kirjotin meidän oveen lapun "HANOI ROCKS could you please play lightining bar blues tomorraw @ turku by: janita and nana"
Oven eteen oli aamulla ilmestynyt pizzalaatikko, mutta turun keikalla ei kuulunut paljoa toivottua biisiämme :DD sad. No, hyvin nukutun yön jälkeen oli tosi nasta lähtee raas reissaamaan, innolla odottaen mitä ilta tuo tullessaan kun perjantai oli niin hyvä, että lauantaina jotain oli pakko mennä pieleen. Turun klubilla tosiaan oli järkky teinihelvetti ovella joten jätettiin jonottaminen. Bändin ruotsalainen osuus tuli jollekin toiselle ovelle antamaan nimmareita, me vain katseltiin sivussa, ja eiköhän conny ja ac jo tunnista meidän naamat tai vähintään mun järkyn karvatakin joka mulla oli päälläni :DD
No mutta vaikka mentiin melkein viimeisinä sisään, oltiin tokassa rivisssä, juuri connyn ja ac:n edessä, ja se on paras paikka. Biisilista oli sama kuin joensuussa, mutta eipä se mitään. Keikka ei ehkä ollut ihan NIIN kova kuin odotin, mutta conny oli hupsulla tuulella aww.
Nanapa sai Jollen rumpukapulan ja oltiin onnellisia, molemmat. Tärkeintä oli, että se oli MEILLÄ. Ylös ulos ja pihalle röökaamaan kunnes toinen keikka alkaisi, jänskäsin että pääsenköhän sisään. Käytin nanan toisia papereita, joten jäin kulman taakse odottamaan että nana menisi ensin, soittelin sille kun se oli jonossa että joko, joko, haha, no, se sitten viestitti että kysy paperit muttei pahemmin katellu. Jonossa ollessani en oikeastaan enää edes jännittänyt, tunsin vain sisälläni et mikään ei mene pieleen. No, pääsinpäs sisään, tokaan riviin, hah.
Tää keikka oli ihan älytön, siis todella hyvä, yleisökin oli sellasissa fiiliksissä ettäh! Tosi nastaa. Sellaset isot miehet jotka tunkee ei välttämättä ole nastoja, mutta on niistä ennenkin selvitty saatana! Kuitenkin encoren ajaksi luovutin ahtaudessa olemisen riviä taaemmaksi kun 150 kiloinen iso mies huitoi vieressäni isoilla kämmenillä.... Joka tapauksessa, se kannatti! Connyn plektra tosiaan tipahti johonkin selkäni taakse maahan jalkojeni juureen ja hyökkäsin kuin hyeena, se oli mun! Vittu et oltiin onnellisia ja oon vieläkin. Pelkkää vettä dokattiin keikan jälkeen ja mua vaan hymyilytti vaikka olin väsynyt. Hoettiin nanan kanssa että mitään ei voi enää tapahtua, tää viikonloppu on ollut täydellinen! Se oli. Se oli niin mun unelmien täyttymys ja parasta mitä mulle on tapahtunut. Tai tulee tapahtumaan. Mä rakastan hanoi rocksia.
Keikoilla meinas alkaa itkettämään kun mietti, että tällasta mahtavuutta ei enää tule, ei enää ole kun nämä jätkät lopettavat, mitä helkkaria mä sitten teen elämälläni... Well, like mike monroe sings, we gotta pick ourselves up and move on...
Perjantai oli oikeesti täyttä unelmaa, kun päästiin joensuuhun olin ihan innoissani illan keikasta, löydettiin hotelli tosi helposti ja kirjauduttiin sisään, käytiin meikkaamassa ja valmistautumassa, ja lähdettiin syömään. ETTE VOI VITTU USKOA MUTTA HANOI ROCKS OLI ALA-AULASSA KIRJAUTUMASSA SISÄÄN _SAMAAN_ HOTELLIIN MISSÄ ME OLTIIN! mä jäädyin ihan totaalisesti ja änkytin nanalle "VITTU KATO" sit seki tajus ja jätkät käveli meiän ohi huonekäytäviin, ne näytti tosi kiireisiltä ja väsyneiltä, enkä muutenkaan olis pystynyt saamaan sanaa suustani. Kun päästiin hotellin ovesta ulos me molemmat kiljuttiin ja täristiin ja hypittiin "EI VOI OLLA TOTTA" siis viimeks kun oltiin joensuussa niiden keikalla niiden keikkabussi parkkeeras meiän nenän eteen, kaikki nää sattumalta! Me ollaan tarkotettu elään yhdessä selvästi.
No, sitten jonottelee ja ensin EKSYTTIIN johonkin paikkaan mistä artistit sun muut staffit menee sisään ja palloiltiin sielä hetki, tosin oli tyhjää, ja etittiin mahdollista toista pääovea, ja se löytyi. Kolme tyyppiä oli sielä jo mutta liityttiin oven eteen istumaan, kolme tuntia oli aikaa.
Aika meni nopeesti, mutta kun järjestysmiehet alkoivat häsäämään ovien kanssa oltiin nanan kanssa ihan varmoja ettei ne avaa sitä ovea minkä edessä me oltiin ja jäädään johonkin välikköön jossa ovet on vaan tukkeena kuten alice cooperissa, mutta tovin jälkeen huomasimme niiden tyyppien päättäneen avata se meidänkin ovi, thank god, mikään ei ollut vieläkään pielessä.
Eturiviinhän sitä sitten tottakai päästiin ja keikka oli hyvä, todella hyvä, uskomaton. Kaikki oli viimeistä soluaan myöten mukana siinä keikassa, etenkin mike oli tosi fiiliksellä mukana. Soitti ne taxidriverin tollasista vanhoista, hyvää vaihtelua.
Palattiin hotellille ja vannoin itselleni, että jos saan tilaisuuden, sanon mikelle että soittais lightning bar bluesin, no eipä tullut tilaisuutta. Yöllä mua alkoi häiritsemään niin paljon, että jos ne onkin meidän viereisissä hotellihuoneissa, joten kirjotin meidän oveen lapun "HANOI ROCKS could you please play lightining bar blues tomorraw @ turku by: janita and nana"
Oven eteen oli aamulla ilmestynyt pizzalaatikko, mutta turun keikalla ei kuulunut paljoa toivottua biisiämme :DD sad. No, hyvin nukutun yön jälkeen oli tosi nasta lähtee raas reissaamaan, innolla odottaen mitä ilta tuo tullessaan kun perjantai oli niin hyvä, että lauantaina jotain oli pakko mennä pieleen. Turun klubilla tosiaan oli järkky teinihelvetti ovella joten jätettiin jonottaminen. Bändin ruotsalainen osuus tuli jollekin toiselle ovelle antamaan nimmareita, me vain katseltiin sivussa, ja eiköhän conny ja ac jo tunnista meidän naamat tai vähintään mun järkyn karvatakin joka mulla oli päälläni :DD
No mutta vaikka mentiin melkein viimeisinä sisään, oltiin tokassa rivisssä, juuri connyn ja ac:n edessä, ja se on paras paikka. Biisilista oli sama kuin joensuussa, mutta eipä se mitään. Keikka ei ehkä ollut ihan NIIN kova kuin odotin, mutta conny oli hupsulla tuulella aww.
Nanapa sai Jollen rumpukapulan ja oltiin onnellisia, molemmat. Tärkeintä oli, että se oli MEILLÄ. Ylös ulos ja pihalle röökaamaan kunnes toinen keikka alkaisi, jänskäsin että pääsenköhän sisään. Käytin nanan toisia papereita, joten jäin kulman taakse odottamaan että nana menisi ensin, soittelin sille kun se oli jonossa että joko, joko, haha, no, se sitten viestitti että kysy paperit muttei pahemmin katellu. Jonossa ollessani en oikeastaan enää edes jännittänyt, tunsin vain sisälläni et mikään ei mene pieleen. No, pääsinpäs sisään, tokaan riviin, hah.
Tää keikka oli ihan älytön, siis todella hyvä, yleisökin oli sellasissa fiiliksissä ettäh! Tosi nastaa. Sellaset isot miehet jotka tunkee ei välttämättä ole nastoja, mutta on niistä ennenkin selvitty saatana! Kuitenkin encoren ajaksi luovutin ahtaudessa olemisen riviä taaemmaksi kun 150 kiloinen iso mies huitoi vieressäni isoilla kämmenillä.... Joka tapauksessa, se kannatti! Connyn plektra tosiaan tipahti johonkin selkäni taakse maahan jalkojeni juureen ja hyökkäsin kuin hyeena, se oli mun! Vittu et oltiin onnellisia ja oon vieläkin. Pelkkää vettä dokattiin keikan jälkeen ja mua vaan hymyilytti vaikka olin väsynyt. Hoettiin nanan kanssa että mitään ei voi enää tapahtua, tää viikonloppu on ollut täydellinen! Se oli. Se oli niin mun unelmien täyttymys ja parasta mitä mulle on tapahtunut. Tai tulee tapahtumaan. Mä rakastan hanoi rocksia.
Keikoilla meinas alkaa itkettämään kun mietti, että tällasta mahtavuutta ei enää tule, ei enää ole kun nämä jätkät lopettavat, mitä helkkaria mä sitten teen elämälläni... Well, like mike monroe sings, we gotta pick ourselves up and move on...