JAPANESE-PÄIVÄT PÅ ANNA'S HUSET
Huomaan käppäileväni taas Annantalolle, viime kerrasta on jo vuosi. huhhuh. Sisko ja sen kaveri istuu pihalla kahden kiven päällä. ne sanoo, että on tehny jo kaiken ja käyttäneet kaikki rahaht. ^^; Säästäväisyys ei tosiaankaan ole hyve..... Raitasukkiksia ja ylitörkeitä silmämeikkejä, ihmisiä kimonot päällä, kendomiekka. Hiiirveä tungos. Mulle tulee automaattisesti innostunut fiilis. Huomaan että ohjelmisto on sama kuin ennenkin: teeseremoniaa, kalligrafiaa, animeluentoa. Selaan osastot läpi. Ja tungen itseni kalligrafiapöytään. Viereen tulee partaveikko neuvomaan tekniikkaa. Hetken päästä se tunnustaa ettei itsekään osaa kirjoittaa kalligrafiaa *ahhah*. Salli törmää tungoksessa vastaan. Mä seikkailen talon läpi. Vietän kymmenen minuuttia sekä kendoa käsittelevässä luennossa (,jossa outoa englantia ääntävä japanilainen pukumies kertoo alastaan, se on valmistellut luennon huolella, esiintyminen on vaan kovin väritöntä, mä mietin istuisinko lattialle vai jatkaisinko minihamosessa seisomista..) sekä teeseremoniassa, jossa on hienot puvut. Ostan tulevaa Japanin-reissua varten kieltä ja kulttuuria käsittelevän kirjan. Kotimatkan kelaankin sitten sanontoja läpi, ja ennakoin niitä ihanan hauskoja tilanteita mitä siellä tulee sattumaan.