keskuskatu thinking
Huomaan, että mulla on aikaa. Tai ei olisi, mutta annan itseni ymmärtää niin. On nälkä. Menen syömään nepalilaista ruokaa. Paikka haisee kuitenkin pikaruualta, ruoat kaivetaan isoista tynnyreistä ja lätkästään lautaselle. Olen kuin en näkisi.
Kaupunki kuhisee järjestelmiä, systeemjä, joiden avulla asiat toimivat varmasti. Hkl kuljettaa minut aikataulussa metrolla itikseen ja takaisin kouluun, liikennevalot turvaavat kulkuani, palaktut vartijat pitävät yllä järjestystä (yleensä pelkkä läsnäolo riittää) ja asvaltti, jonka päällä kuljen: sekino n siihen laitettu, mitattu paljon materiaa ja rahaa kuluu. Joku yritys on hoidettu siihenkin. Mennän ison kartan mukaan.
Kuuntelin Nirvanaa koko matkan. The man who sold the world soi kun kuljen kulosaaresta, penny royal tee kun ohitan siilitien ja smells lke teen spirit kun tulen itäkeskukseen. Cobain huutaa minulle. Se huutaa kun sattuu. Valittaa miten tyhmältä ja samalla houkuttelevalta tuntuu seistä yleisön edessä, ja kun valot sammutetaan on vähemmän vaarallista olla. Yritän haistaa hänet.
Cobain on kuollut. Hänen kuolemaansa johtavat asiat kuvaavat mm. sitä toivottomuutta (suurta apatiaa) mikä paistaa läpi kun sitä ei enää jaksa piilottaa tai ei halua. Lupaan yrittää olla vahvempi. En vain voi tuntea häntä, en koskaan tuntenut. Mikä tietoisuus hänessä on asunut? Lohduttavaa kuulla hänen huutonsa ja tietää että joku huutaa puolestani.
Kaupunki kuhisee järjestelmiä, systeemjä, joiden avulla asiat toimivat varmasti. Hkl kuljettaa minut aikataulussa metrolla itikseen ja takaisin kouluun, liikennevalot turvaavat kulkuani, palaktut vartijat pitävät yllä järjestystä (yleensä pelkkä läsnäolo riittää) ja asvaltti, jonka päällä kuljen: sekino n siihen laitettu, mitattu paljon materiaa ja rahaa kuluu. Joku yritys on hoidettu siihenkin. Mennän ison kartan mukaan.
Kuuntelin Nirvanaa koko matkan. The man who sold the world soi kun kuljen kulosaaresta, penny royal tee kun ohitan siilitien ja smells lke teen spirit kun tulen itäkeskukseen. Cobain huutaa minulle. Se huutaa kun sattuu. Valittaa miten tyhmältä ja samalla houkuttelevalta tuntuu seistä yleisön edessä, ja kun valot sammutetaan on vähemmän vaarallista olla. Yritän haistaa hänet.
Cobain on kuollut. Hänen kuolemaansa johtavat asiat kuvaavat mm. sitä toivottomuutta (suurta apatiaa) mikä paistaa läpi kun sitä ei enää jaksa piilottaa tai ei halua. Lupaan yrittää olla vahvempi. En vain voi tuntea häntä, en koskaan tuntenut. Mikä tietoisuus hänessä on asunut? Lohduttavaa kuulla hänen huutonsa ja tietää että joku huutaa puolestani.