FREDDIE MERCURY
Katoin siitä dokumentin. Siis koko bändistä, mutta lopulta ohjelma kuitenkin valui herra Mercuryn elämäntarinaksi ja mä alan nähdä elämän totuuksia siinä tyypissä. Oikeasti se oli varmaan kusipää, tunsi itsensä paskaksi ja näytteli lavalla. Näytteli. Se ei ole sama asia kuin olla lavalla ja olla itsenään. (Onko se näyttelyminä itseään??) Vaikka hemmo kuoli AIDSiin, mä oisin voinut olla hän. Hää oli niin rohkea ja avoin ja bizarre! Olisi kiva olla bizarre, mä olen bizarre epämuodikkaalla tavalla. Mitä vittua muoti on??!
Mä en tiedä miten bizarre pitäisi kääntää suomeksi. Auta.
Ehkä ehkä ehkä ehkä. Latasin koneelle Queenin biisejä ja kuuntelin sen ääntä. Mä kiinnitän eniten huomiota laulajaan ja sen äänenkäyttöön. Eilen olin kokonaiset kaksi ja puoli tuntia PIMIÖSSÄ toisen ihmisen kanssa. Tuntematon paikka mulle, melkein tuhosin jonkun suurennuslasin ja valokuvapaperit kun seikkailin. Mä en tosiaankaan hallitse asioita heti ja opi nopeasti. Melko nopeasti kuitenkin. Tää toinen ihminen oli kuitenkin tosi hermokimppu ja musta se on ärsyttävän rajoittunut. Sen vastakai'uksi (kirjotetaanko muuten noin?) mä aloin taas seikkailla mun omissa mystisissa ylipsykolointikiemuroissani ja yritin olla tulkkaamatta KAIKKEA kritiikiksi (niin kuin yleensä teen). No, lopputulos oli että kaiken tän kehittävän harrastetoiminnan jälkeen olin illalla yhtä väsynyt kuin olisin käynyt jossain hikitappotreeneissä. Mä vaan kehitin valokuvia!! Hyvä luoja.
En ole itkenyt pitkään aikaan. Yläasteella itkin paljon ja oli säälittävä fiilis. Nyt en ole itkenyt kuin tirskahduksia tai jonkun elokuvan surukohtauksessa missä samastun hahmoon. Joku kuolee. Mun enoni kuoli vuosia sitten, me perittiin paljon levyjä. En ole kuunnellut kaikkia, mutta varmasti kaikkea löytyy! Se ajoi autoa ja joutui onnettomuuteen. Äiti tuli kotiin punaisin silmin ja luulin että olin taas tehnyt jotain väärin. Mä olen itsekeskeinen, aivan kuin kaikki pyörisi mun ympärillä. Pitää välttää.
Freddie taisi olla itsekeskeinen. Käytti sitä hyväksi mokoma!
Edittiä:
Bizarre- outo
Kiitos Salliminiälle.
Mä en tiedä miten bizarre pitäisi kääntää suomeksi. Auta.
Ehkä ehkä ehkä ehkä. Latasin koneelle Queenin biisejä ja kuuntelin sen ääntä. Mä kiinnitän eniten huomiota laulajaan ja sen äänenkäyttöön. Eilen olin kokonaiset kaksi ja puoli tuntia PIMIÖSSÄ toisen ihmisen kanssa. Tuntematon paikka mulle, melkein tuhosin jonkun suurennuslasin ja valokuvapaperit kun seikkailin. Mä en tosiaankaan hallitse asioita heti ja opi nopeasti. Melko nopeasti kuitenkin. Tää toinen ihminen oli kuitenkin tosi hermokimppu ja musta se on ärsyttävän rajoittunut. Sen vastakai'uksi (kirjotetaanko muuten noin?) mä aloin taas seikkailla mun omissa mystisissa ylipsykolointikiemuroissani ja yritin olla tulkkaamatta KAIKKEA kritiikiksi (niin kuin yleensä teen). No, lopputulos oli että kaiken tän kehittävän harrastetoiminnan jälkeen olin illalla yhtä väsynyt kuin olisin käynyt jossain hikitappotreeneissä. Mä vaan kehitin valokuvia!! Hyvä luoja.
En ole itkenyt pitkään aikaan. Yläasteella itkin paljon ja oli säälittävä fiilis. Nyt en ole itkenyt kuin tirskahduksia tai jonkun elokuvan surukohtauksessa missä samastun hahmoon. Joku kuolee. Mun enoni kuoli vuosia sitten, me perittiin paljon levyjä. En ole kuunnellut kaikkia, mutta varmasti kaikkea löytyy! Se ajoi autoa ja joutui onnettomuuteen. Äiti tuli kotiin punaisin silmin ja luulin että olin taas tehnyt jotain väärin. Mä olen itsekeskeinen, aivan kuin kaikki pyörisi mun ympärillä. Pitää välttää.
Freddie taisi olla itsekeskeinen. Käytti sitä hyväksi mokoma!
Edittiä:
Bizarre- outo
Kiitos Salliminiälle.