Jorinoita isosta T:stä aka Tietsakursseja senioreille tarjolla!
*vilkuttaa iloisesti*
Heipä hei, taas piiiiitkästä aikaa! Kyllä, myö ollaan jotakuinkin elossa, jos ei nyt ihan tervejärkisiä. Itseasiassa, tuosta terveestä järjestä ei tarvi edes kinastella.
Anyways, nyt sukuloimassa pappan luona, tehtävänä opettaa / neuvoa mainittua seniorkansalaista tietokoneen salatieteissä (aka peruskäytössä muussa humpuukissa). Tuli sitten laputtaneeksi kaksi kirjaa kyseistä tarkoitusta varten ja vielä kirjoitti itse neljä tms. manuaalia muutamaan ohjelmaan. Peruskäyttöön liittyviä manuaaleja, ei mitään pikkunippeli thingsseliä.
...Vähän juminu tuohon sanaan, huomaan.
Juuh. Ihan kiinnostavaahan se ja silleen, työpäivän mittasen tai enemmän kyllä meni kirjotellessa kuinka lähetät sähköpostia, alkaen ohjelman käynnistämisestä ja uuden viesti luonnista ja selostaen maat ja taivaat siltä väliltä. No jaa, kunhan toinen ymmärtää niistä jotain ja vaivautuu käyttämäänkin.
Hieman outoa tosin nyt tuijottaa sika pientä piiperrystä näytöllä, kun ensin tuijotti sika isoa tekstiä näytöllä. Ainakin nyt niska asento on enemmän alaspäin kuin ylös päin. Vähemmän kipuja jne.
Saksi kyntensäkin, jotta vois helpommin kirjotella taas. Oli pikkusen pitkät. Ainakin puol senttiä, jotku ehkä jo seittemän millisiäkin.
Vähän vois muuten tottua tähän pieneenkin piiperrykseen, joutuis ainakin tarkentamaan silmänsä sinne missä se hiivatin teksti on eikä lopettaa zoomausta noin kymmenen senttiä ennen näyttöä. Prkleen ärtsy tapa muuten.
Juuh, miut tänne sukuloimaan hylättiin, oikein porukalla heittivät. Tätinkin tuossa soitteli ja rupes kyselemään jotain siitä, että haluisinko / osaisinko jeesata kotisivujen tekemisessä. Voihan tuota kattoa. Vois olla ihan hubaakin. Varsinkin kun satunnaisesti jo pakkomielle moiseen hommaan iskenyt aiemminkin, muttei itellä mitään idea koko touhuun.
Huomas tossa, ettei mp3-soittimen kuuntelu ja tietokoneeseen dokkaaminen oikein toimi yhteistyössä. Ei muuten, mutta kun miun vempain imuttaa virtansa usb-kaapelin kautta. Tarvii sen muuntajan. Selkeesti.
Hmm. Tiesittekö, ettei kuparinen / muulta metallilta maistuva vesi, oikein sovi suurempaan osaa merkkinoilla olevien tee makujen kanssa oikein yhteen? Ei ollu kauheen kiva jutta, tee-addikti kun olen.
On muuten hauska toista opettaessa joutua opettelemaan / tai muuten vaan samassa oppimaan jotain uutta. Kahen eri ohjelman käyttö jne. ja sitten vielä parista vanhasta uutta nippelitietoa. Weirdness.
Josta puhee ollen... Hetkellisesti iski tossa mielenhäiriö ja niin ollen mielihalu luoda pappalle blogi. Miun blogin luonti into näköjään iskeen ikään ja aivollisuuteen katsomatta.
... o_O Luuli poistaneensa kaikki Shakiran kappaleet mp3-soittimestaan.
Näinköhän sitä pitäis chättiin raahata...?
Heipä hei, taas piiiiitkästä aikaa! Kyllä, myö ollaan jotakuinkin elossa, jos ei nyt ihan tervejärkisiä. Itseasiassa, tuosta terveestä järjestä ei tarvi edes kinastella.
Anyways, nyt sukuloimassa pappan luona, tehtävänä opettaa / neuvoa mainittua seniorkansalaista tietokoneen salatieteissä (aka peruskäytössä muussa humpuukissa). Tuli sitten laputtaneeksi kaksi kirjaa kyseistä tarkoitusta varten ja vielä kirjoitti itse neljä tms. manuaalia muutamaan ohjelmaan. Peruskäyttöön liittyviä manuaaleja, ei mitään pikkunippeli thingsseliä.
...Vähän juminu tuohon sanaan, huomaan.
Juuh. Ihan kiinnostavaahan se ja silleen, työpäivän mittasen tai enemmän kyllä meni kirjotellessa kuinka lähetät sähköpostia, alkaen ohjelman käynnistämisestä ja uuden viesti luonnista ja selostaen maat ja taivaat siltä väliltä. No jaa, kunhan toinen ymmärtää niistä jotain ja vaivautuu käyttämäänkin.
Hieman outoa tosin nyt tuijottaa sika pientä piiperrystä näytöllä, kun ensin tuijotti sika isoa tekstiä näytöllä. Ainakin nyt niska asento on enemmän alaspäin kuin ylös päin. Vähemmän kipuja jne.
Saksi kyntensäkin, jotta vois helpommin kirjotella taas. Oli pikkusen pitkät. Ainakin puol senttiä, jotku ehkä jo seittemän millisiäkin.
Vähän vois muuten tottua tähän pieneenkin piiperrykseen, joutuis ainakin tarkentamaan silmänsä sinne missä se hiivatin teksti on eikä lopettaa zoomausta noin kymmenen senttiä ennen näyttöä. Prkleen ärtsy tapa muuten.
Juuh, miut tänne sukuloimaan hylättiin, oikein porukalla heittivät. Tätinkin tuossa soitteli ja rupes kyselemään jotain siitä, että haluisinko / osaisinko jeesata kotisivujen tekemisessä. Voihan tuota kattoa. Vois olla ihan hubaakin. Varsinkin kun satunnaisesti jo pakkomielle moiseen hommaan iskenyt aiemminkin, muttei itellä mitään idea koko touhuun.
Huomas tossa, ettei mp3-soittimen kuuntelu ja tietokoneeseen dokkaaminen oikein toimi yhteistyössä. Ei muuten, mutta kun miun vempain imuttaa virtansa usb-kaapelin kautta. Tarvii sen muuntajan. Selkeesti.
Hmm. Tiesittekö, ettei kuparinen / muulta metallilta maistuva vesi, oikein sovi suurempaan osaa merkkinoilla olevien tee makujen kanssa oikein yhteen? Ei ollu kauheen kiva jutta, tee-addikti kun olen.
On muuten hauska toista opettaessa joutua opettelemaan / tai muuten vaan samassa oppimaan jotain uutta. Kahen eri ohjelman käyttö jne. ja sitten vielä parista vanhasta uutta nippelitietoa. Weirdness.
Josta puhee ollen... Hetkellisesti iski tossa mielenhäiriö ja niin ollen mielihalu luoda pappalle blogi. Miun blogin luonti into näköjään iskeen ikään ja aivollisuuteen katsomatta.
... o_O Luuli poistaneensa kaikki Shakiran kappaleet mp3-soittimestaan.
Näinköhän sitä pitäis chättiin raahata...?