Vanhoja ja Uusia vuosia!
Kas niin, näin hieman *köh köh* ...jälkijunassa: Hyvää Uuttavuotta! Onhan nyt sentään vielä tammikuu...
Jotenkin ois mukava kun sen uuden kännynsä saisi kohta puoliin. Eipä sitä olekaan odotettu kuin ainakin kaksi, ellei jo kolmatta kuuta. Nokia 6555 Champane, sikäli mikäli se nyt ketään kiinnostaa.
Juuh, on siis ollut kylppäri remppa meneillään (alkaen kaiketi jostain niiltä main kuin viimeksi tätä päivitin, tai ainakin niiltä main). Ihan kivan näkönenhän siitä tuli ja voin sanoa, että kaikki ovat nauttineet suunnattomasti ns. kotikylpylästä, joka hankittiin. Varsinkin kun sen ansiosta pääsimme suihkuttelemaan kotosalla rempan ajan. Pistettiin pystyyn saunaan kunhan siinä oli lattiat ja seinät valmiit ja sitten se oli sielä kunnes se pystytettiin pysyvään paikkaansa. Hulluks oltais tultu ilman.
Hmm, marraskuussa Isoveli esitteli tyttöystävänsä (ristin tälle journalille hänet Aviksi) ja hyö muutti yhteen. Mukavan huumorin tajuinen tyttönen ja osaa kyllä pitää puolensa meijän mystisissä ruokakeskusteluissa ja sen sellaisissa, juttut kun usein käy vähän kummiksi. Hyvä juttu, muuten tulis ihan vahingossa jyrättyä sanaisella jyrällä tässä perheessä. *hymyää* Itseassia, Isoveli näytti kärsivän ja hätäilevän enemmän mainittujen keskustelujen lomassa. *virn*
Tulivat myös jouluksi ja Avi viihdytti meitä keräämällä syliinsä kaikki itselleen ja Isoveljelle tarkoitetut joululahjat, varsin söpö näky. Ja heijän kolme pikkukoiraa oli tietty ympäriinsä kaikkialle, kunnes viimein päättivät käyttää lahjojen jaon ajan Isän syliä makuupaikkana, niin ollen estäen valokuvien oton kokonaan. Isoveli ja Avi tietty tästä ylitse vuotavaisen ihastuneita - eivät välitä tulla kuvatuiksia kokoajan. Mutta eikös se kuulu asiaan? Valokuvas, tarkoitan.
Itse sain viisaudenhampulini tulehtumaan joulua ennen, onneksi kuitenkin jouluna pystyin syömään jo varsin normaalisti. Nyt ne pirulaiset vain ovat tulehtumassa taas... Pih, täytyy antaa niille kyytiä kunhan tulehduksesta taas päästään.
Mutta asiasta kolmanteen: ryhdyin sitten piilolinssejä sovittelemaan, ja jestas että olikin kovaa työtä saada silmät tarpeeksi auki ja linssisilmään. Kaiken lisäksi, miulla on hajataittoa, joten linssit oli normaalia suuremmat. No, kunhan saatiin ensin yhteen silmään, jossa meni vaikka kuinka monta eri sovituskertaa, homma lähti sinänsä sujumaan. Pois ottaminen on muuten aivan yhtä raivostuttavaa hommaa... Sitten kun ne viimein sai silmiinsä, kävi ilmi, että ne ryökäleet (lukenut One Pieceä suomeksi paljon viimeaikoina) pyörivät miun silmissä, niin ettei vasemmalla nähnyt paljon mitään kun linssi pyöri kuin väkkärä, oikeessa sama, mutta paljon hitaammin. Joten niistä tuli roskiskamaa. Huoh. Nyt pitäisi tavallisilla kokeilla, josko niillä näkisi edes silleen, että voisi vaikka juhlatilaisuuksiin tms. sellaiset sitten varata. Täytyy testata tällä viikolla. No, samapa tuo, onhan kokeiltu!
Eipä sitten kai muita kiinnostavia juttuja olekaan tapahtunut.
Lauantaina raahasin
nukkanektariini:n kanssa kangastaivaaseen, yleisemmin kai tunnetaan paremmin nimellä Eurokangas, kuolaamaa kankaita, luonnollisesti. Voih, jos rahaa ois ollut pistää hommaan vaikka satanen, sieltä ois tarttunut mukaan yhtä ja toista kivaa kangasta, ja sittenkin olisi varmaa pitänyt karsia aivan tajuttomasti. Nyt sitten vain muutamia saattoi ostaa ja päälle parit kaavat.
nukkanektariini sen sijaan hommasi kankaat toppatakkiin: mustaa hieman mattakiiltoista toppakangasta, josta varsinainen takki, ja siihen pörrökoristeeksi vaaleansini-hopeansävyistä tekokarvaturria. Tulee muuten makee takki. *virn* Niitä sitten eilen kaavoitetiin ja leikeltiin olkkarinlattialla peppu pystyssä. *sniggers* Koomisen näköstä, mutta varsin kivuliasta hommaa, varsinkin kun oli edelleen puolikuollullut lauantaisesta kuolaamisesta. Ei muuten uskoisi, että kangaskaupassa voi mennä niin paljon aikaa... ^^;; Eikä uskois että siitä voi tulla niin väsyksi!
Jotenkin ois mukava kun sen uuden kännynsä saisi kohta puoliin. Eipä sitä olekaan odotettu kuin ainakin kaksi, ellei jo kolmatta kuuta. Nokia 6555 Champane, sikäli mikäli se nyt ketään kiinnostaa.
Juuh, on siis ollut kylppäri remppa meneillään (alkaen kaiketi jostain niiltä main kuin viimeksi tätä päivitin, tai ainakin niiltä main). Ihan kivan näkönenhän siitä tuli ja voin sanoa, että kaikki ovat nauttineet suunnattomasti ns. kotikylpylästä, joka hankittiin. Varsinkin kun sen ansiosta pääsimme suihkuttelemaan kotosalla rempan ajan. Pistettiin pystyyn saunaan kunhan siinä oli lattiat ja seinät valmiit ja sitten se oli sielä kunnes se pystytettiin pysyvään paikkaansa. Hulluks oltais tultu ilman.
Hmm, marraskuussa Isoveli esitteli tyttöystävänsä (ristin tälle journalille hänet Aviksi) ja hyö muutti yhteen. Mukavan huumorin tajuinen tyttönen ja osaa kyllä pitää puolensa meijän mystisissä ruokakeskusteluissa ja sen sellaisissa, juttut kun usein käy vähän kummiksi. Hyvä juttu, muuten tulis ihan vahingossa jyrättyä sanaisella jyrällä tässä perheessä. *hymyää* Itseassia, Isoveli näytti kärsivän ja hätäilevän enemmän mainittujen keskustelujen lomassa. *virn*
Tulivat myös jouluksi ja Avi viihdytti meitä keräämällä syliinsä kaikki itselleen ja Isoveljelle tarkoitetut joululahjat, varsin söpö näky. Ja heijän kolme pikkukoiraa oli tietty ympäriinsä kaikkialle, kunnes viimein päättivät käyttää lahjojen jaon ajan Isän syliä makuupaikkana, niin ollen estäen valokuvien oton kokonaan. Isoveli ja Avi tietty tästä ylitse vuotavaisen ihastuneita - eivät välitä tulla kuvatuiksia kokoajan. Mutta eikös se kuulu asiaan? Valokuvas, tarkoitan.
Itse sain viisaudenhampulini tulehtumaan joulua ennen, onneksi kuitenkin jouluna pystyin syömään jo varsin normaalisti. Nyt ne pirulaiset vain ovat tulehtumassa taas... Pih, täytyy antaa niille kyytiä kunhan tulehduksesta taas päästään.
Mutta asiasta kolmanteen: ryhdyin sitten piilolinssejä sovittelemaan, ja jestas että olikin kovaa työtä saada silmät tarpeeksi auki ja linssisilmään. Kaiken lisäksi, miulla on hajataittoa, joten linssit oli normaalia suuremmat. No, kunhan saatiin ensin yhteen silmään, jossa meni vaikka kuinka monta eri sovituskertaa, homma lähti sinänsä sujumaan. Pois ottaminen on muuten aivan yhtä raivostuttavaa hommaa... Sitten kun ne viimein sai silmiinsä, kävi ilmi, että ne ryökäleet (lukenut One Pieceä suomeksi paljon viimeaikoina) pyörivät miun silmissä, niin ettei vasemmalla nähnyt paljon mitään kun linssi pyöri kuin väkkärä, oikeessa sama, mutta paljon hitaammin. Joten niistä tuli roskiskamaa. Huoh. Nyt pitäisi tavallisilla kokeilla, josko niillä näkisi edes silleen, että voisi vaikka juhlatilaisuuksiin tms. sellaiset sitten varata. Täytyy testata tällä viikolla. No, samapa tuo, onhan kokeiltu!
Eipä sitten kai muita kiinnostavia juttuja olekaan tapahtunut.
Lauantaina raahasin
nukkanektariini:n kanssa kangastaivaaseen, yleisemmin kai tunnetaan paremmin nimellä Eurokangas, kuolaamaa kankaita, luonnollisesti. Voih, jos rahaa ois ollut pistää hommaan vaikka satanen, sieltä ois tarttunut mukaan yhtä ja toista kivaa kangasta, ja sittenkin olisi varmaa pitänyt karsia aivan tajuttomasti. Nyt sitten vain muutamia saattoi ostaa ja päälle parit kaavat.
nukkanektariini sen sijaan hommasi kankaat toppatakkiin: mustaa hieman mattakiiltoista toppakangasta, josta varsinainen takki, ja siihen pörrökoristeeksi vaaleansini-hopeansävyistä tekokarvaturria. Tulee muuten makee takki. *virn* Niitä sitten eilen kaavoitetiin ja leikeltiin olkkarinlattialla peppu pystyssä. *sniggers* Koomisen näköstä, mutta varsin kivuliasta hommaa, varsinkin kun oli edelleen puolikuollullut lauantaisesta kuolaamisesta. Ei muuten uskoisi, että kangaskaupassa voi mennä niin paljon aikaa... ^^;; Eikä uskois että siitä voi tulla niin väsyksi!