Sarkasmi elää sittenkin! Ainakin jos kysyt Kohtalottarelta...
9:11
Vautsi! 158 roskapostia sitten perjaintai iltapäivän. Roskapostin lähettjätät taitaivat olla todelle yksinäisiä ihmisiä. Ehkä jopa antisosiaalisempia kuin minä! *pohdiskelee hämmästyneenä* Toisaalta mie en tunne suurta hinkua täyttää ihmisten postilootia roskalla tai muunkaan vandalismin harjoittamista, vain koska perjaintaiksi en saisi sovittua deittejä jonkun kanssa.
Kaikki te roskapostin lähettäjät, yleisemmin Spämmääjät, mitä jos vaikka sen normaalin aktiviteettinne sijaan kävisitte kävelyllä, hankkisitte työpaikan - jos vain suinkin mahdollista sellaisen jossa ei olla tekemisissä tietokoneen ja sähköpostin kanssa, ettei kiusaus kasvasi liian suureksi - tai kaivaisitte ne käyttämättömiksi jääneet kirjastokortit ja kävisitte vähän ihmisten ilmoilla kirjastossa ja samalla hommaisitte perjantai illan iloksi hieman lukuviihdettä. Ja jos tämäkään ei innosta, hankkiutukaa jonkinlaiseen "anonyymit antisosiaalit jotka tuntevat tarvetta ahdistella niin yksityisiä ihmsiä kuin toimistotyöntekijöitä vandalismilla". Hankkikaan itsellenne apua!
...No, se siitä. Onpahan sanottu, vaikka tuskin kukaan ottaisi tuosta onkeensa vaikka sen lukisikin.
Pitäisiköhän perustaa jonkinlainen tukisivusto spämmääjille, jotta voisivat käsitellä tätä ongelmaansa toiseltakin kannalta? ...Näh, mie en ainakaan jaksa. Sitäpaitsi, miun kärsivällisyydelläni on rajansa. Varsinkin kun puhutaan vandalismista. Toisaalta samaan syssyyn menee henkilöt, jotka kirjoja pahoinpitelevät - pyhäinhäväistys!
Mistä muuten tuli mieleen, että minkä vuoksi kaupoissa henkilöstö kaltoinkohtelee niitä kirjoja? Sehän on myytävä tuote, siitä menettää itse kun niitä taittelee tai muuten pahasti härkkii. Osti vahingossa sellaisen Karvis-kalenterin, jota oli pahoinpidelty, oikein kunnon klommot paksujen pahvikansien yläreunassa. Pahus vie! Jos oisin ollut vähän enemmän hereillä oisin tarkistanut vähän paremmin, mutta taisin vain ajatella etteivät ne nyt varmaan näin paksukantista onnistu hajottamaan. Joo just.
Katkeruutta heti aamusta? Oi, ei suinkaan!
10:57
Kas. Unohdin näköjään kertoa kuinka kokeilin työpaikan keittiössä kaapinkulmalla itsemurhaa - tai jotain. Juuh, siis ensin pyyhin keittiössä työtasot rätillä ja vippasin epähuomiossa sitten termarin kannen lattialle. Yey, lisää tiskiä miulle, hyvä minä... *taputtaa itseään päähän* Loppu sitten sujuikin jo ilman kommelluksia. Onneksi, sillä tyhjäsin myös tiskikoneen. Kun sitten viimein ryhdyin kahvinkeitintä täyttämään ja tarkistin olikohan sokerin paloja vielä jäljellä kulhossa, en kiinittänyt mitään huomiota siihen missä seisoin ja huitaisin kaapin ovella - erittäin terävällä sellaisella! - itseäni suoraan kaulan syrjään. Ei sentään haavaa tullut, mutta ruhje kuitenkin. Lasketaanko tämä nyt sitten itsemurhayritykseksi? Ihan vain sillä, että osaan vastata rehellisesti, jos psyki joskus sitä keksii kysyä... ^_^
Kukaan huomannut, etteivät maanantait oikeastaan ole miun päiviä? ...Varmaan lukenut liikaa Karvista. Voih. Tai ehkä se on vaan uus kehitys, koska en mie muista erityisesti inhonneeni mitään tiettyjä viikonpäiviä aiemmin.
11:39
Kohta vois lounaalle hilpasta...
12:07
Kas niin, lounaalle. Ta! _o/
15:41
Jaah. Hm. Jotenkin tyhjät aivot. *ravistelee päätään ja kuuntelee tyhjyydestä kertovaa kolinaa*
Joskus 19:00 jälkeen...
On ollut varsin outo päivä tänään. Ei ihan miun päiväni, mutta ei silti mitenkään pahalla tavalla. Oikeastaan. No, kotia päin kun olin menossa, miun bussiini (kuinka niin se ei oo MIUN bussi?) tunki väkeä niin paljon, että päädyin ekaa kertaa istumaan ihan taakse. Kumma penkki, natisi ja niksu.
Tuo nyt tosin oli vielä kohtuu tavallista, joskin harvinaista. Mutta. Bussiterminaalissa ei meinannutkaan aueta se ovi, josta laiturille pääsee. Oi ei, eihän nyt toki. Se olisi tehnyt elämästä aivan liian helppoa. Onneksi bussikuski sentään tajusi avata viereisen laiturin oven, jotta myö kaikki päästiin siine. Sitten lievällä väkivallalla se sai sen oven auki. Saa nähä miten käy huomenna...
Juuh. Elämä olisi selkeästi aivan liian ennalta arvattavaa, jos tämä olisi tähän päättynyt. Ainakin sitä mieltä näytti olleen sen kaupan elektroniikka, josta päätin etsiä Inuyasha 21:stä, joka ties koska jo ehti ilmestyä. "Valitettavasti, meillä ei tänään elektroniset lukulaitteet toimi." = et voi maksaa kortilla. Totta kai mie olin sen verran houreissani, etten edes muistanut sen kaupan ulkopuolella olevaa pankkiautomaattia, vaan meinasin hylätä ostokseni siihen. Kassaneiti sentään hoksasi asiasta huomauttaa...
Ei kyllä todella useasti tule käteistä kiikutettua mukana. Sinänsä todella huono tapa... En ees varma missä välissä sen kehittänyt.
Kas niin. Nyt tuli myös varmaksi se, että linja-autoissa todella vetää. Nimittäin miun nilkoihinkin! Pakko pistää säärystimet bussimatkan ajaksi. Kesällä! Johan mie heilun siellä takki niskassa, hartioihin vetää, pyöräilyhanskat kourissa, kämmeniin vetää/ovat valmiiksi jo jännetupintulehduksen kourissa, ja sitten kökötän yleensä aurinkolasit vielä päässä ja soittimen napit korvissa ja aamuisin vielä niskatyyny niskantakana kun nukun. Että sillä. Kyllä, se outo hiipparia muisuttavat tyyppi pitkänmatkan busseissa olen minä. Melko varmasti.
Joku päivä mie oikeesti meen röhnäämään sinne lattialle, ihan vaan kokeillakseni, vetääkö sielläkin niin pirusti.
Vautsi! 158 roskapostia sitten perjaintai iltapäivän. Roskapostin lähettjätät taitaivat olla todelle yksinäisiä ihmisiä. Ehkä jopa antisosiaalisempia kuin minä! *pohdiskelee hämmästyneenä* Toisaalta mie en tunne suurta hinkua täyttää ihmisten postilootia roskalla tai muunkaan vandalismin harjoittamista, vain koska perjaintaiksi en saisi sovittua deittejä jonkun kanssa.
Kaikki te roskapostin lähettäjät, yleisemmin Spämmääjät, mitä jos vaikka sen normaalin aktiviteettinne sijaan kävisitte kävelyllä, hankkisitte työpaikan - jos vain suinkin mahdollista sellaisen jossa ei olla tekemisissä tietokoneen ja sähköpostin kanssa, ettei kiusaus kasvasi liian suureksi - tai kaivaisitte ne käyttämättömiksi jääneet kirjastokortit ja kävisitte vähän ihmisten ilmoilla kirjastossa ja samalla hommaisitte perjantai illan iloksi hieman lukuviihdettä. Ja jos tämäkään ei innosta, hankkiutukaa jonkinlaiseen "anonyymit antisosiaalit jotka tuntevat tarvetta ahdistella niin yksityisiä ihmsiä kuin toimistotyöntekijöitä vandalismilla". Hankkikaan itsellenne apua!
...No, se siitä. Onpahan sanottu, vaikka tuskin kukaan ottaisi tuosta onkeensa vaikka sen lukisikin.
Pitäisiköhän perustaa jonkinlainen tukisivusto spämmääjille, jotta voisivat käsitellä tätä ongelmaansa toiseltakin kannalta? ...Näh, mie en ainakaan jaksa. Sitäpaitsi, miun kärsivällisyydelläni on rajansa. Varsinkin kun puhutaan vandalismista. Toisaalta samaan syssyyn menee henkilöt, jotka kirjoja pahoinpitelevät - pyhäinhäväistys!
Mistä muuten tuli mieleen, että minkä vuoksi kaupoissa henkilöstö kaltoinkohtelee niitä kirjoja? Sehän on myytävä tuote, siitä menettää itse kun niitä taittelee tai muuten pahasti härkkii. Osti vahingossa sellaisen Karvis-kalenterin, jota oli pahoinpidelty, oikein kunnon klommot paksujen pahvikansien yläreunassa. Pahus vie! Jos oisin ollut vähän enemmän hereillä oisin tarkistanut vähän paremmin, mutta taisin vain ajatella etteivät ne nyt varmaan näin paksukantista onnistu hajottamaan. Joo just.
Katkeruutta heti aamusta? Oi, ei suinkaan!
10:57
Kas. Unohdin näköjään kertoa kuinka kokeilin työpaikan keittiössä kaapinkulmalla itsemurhaa - tai jotain. Juuh, siis ensin pyyhin keittiössä työtasot rätillä ja vippasin epähuomiossa sitten termarin kannen lattialle. Yey, lisää tiskiä miulle, hyvä minä... *taputtaa itseään päähän* Loppu sitten sujuikin jo ilman kommelluksia. Onneksi, sillä tyhjäsin myös tiskikoneen. Kun sitten viimein ryhdyin kahvinkeitintä täyttämään ja tarkistin olikohan sokerin paloja vielä jäljellä kulhossa, en kiinittänyt mitään huomiota siihen missä seisoin ja huitaisin kaapin ovella - erittäin terävällä sellaisella! - itseäni suoraan kaulan syrjään. Ei sentään haavaa tullut, mutta ruhje kuitenkin. Lasketaanko tämä nyt sitten itsemurhayritykseksi? Ihan vain sillä, että osaan vastata rehellisesti, jos psyki joskus sitä keksii kysyä... ^_^
Kukaan huomannut, etteivät maanantait oikeastaan ole miun päiviä? ...Varmaan lukenut liikaa Karvista. Voih. Tai ehkä se on vaan uus kehitys, koska en mie muista erityisesti inhonneeni mitään tiettyjä viikonpäiviä aiemmin.
11:39
Kohta vois lounaalle hilpasta...
12:07
Kas niin, lounaalle. Ta! _o/
15:41
Jaah. Hm. Jotenkin tyhjät aivot. *ravistelee päätään ja kuuntelee tyhjyydestä kertovaa kolinaa*
Joskus 19:00 jälkeen...
On ollut varsin outo päivä tänään. Ei ihan miun päiväni, mutta ei silti mitenkään pahalla tavalla. Oikeastaan. No, kotia päin kun olin menossa, miun bussiini (kuinka niin se ei oo MIUN bussi?) tunki väkeä niin paljon, että päädyin ekaa kertaa istumaan ihan taakse. Kumma penkki, natisi ja niksu.
Tuo nyt tosin oli vielä kohtuu tavallista, joskin harvinaista. Mutta. Bussiterminaalissa ei meinannutkaan aueta se ovi, josta laiturille pääsee. Oi ei, eihän nyt toki. Se olisi tehnyt elämästä aivan liian helppoa. Onneksi bussikuski sentään tajusi avata viereisen laiturin oven, jotta myö kaikki päästiin siine. Sitten lievällä väkivallalla se sai sen oven auki. Saa nähä miten käy huomenna...
Juuh. Elämä olisi selkeästi aivan liian ennalta arvattavaa, jos tämä olisi tähän päättynyt. Ainakin sitä mieltä näytti olleen sen kaupan elektroniikka, josta päätin etsiä Inuyasha 21:stä, joka ties koska jo ehti ilmestyä. "Valitettavasti, meillä ei tänään elektroniset lukulaitteet toimi." = et voi maksaa kortilla. Totta kai mie olin sen verran houreissani, etten edes muistanut sen kaupan ulkopuolella olevaa pankkiautomaattia, vaan meinasin hylätä ostokseni siihen. Kassaneiti sentään hoksasi asiasta huomauttaa...
Ei kyllä todella useasti tule käteistä kiikutettua mukana. Sinänsä todella huono tapa... En ees varma missä välissä sen kehittänyt.
Kas niin. Nyt tuli myös varmaksi se, että linja-autoissa todella vetää. Nimittäin miun nilkoihinkin! Pakko pistää säärystimet bussimatkan ajaksi. Kesällä! Johan mie heilun siellä takki niskassa, hartioihin vetää, pyöräilyhanskat kourissa, kämmeniin vetää/ovat valmiiksi jo jännetupintulehduksen kourissa, ja sitten kökötän yleensä aurinkolasit vielä päässä ja soittimen napit korvissa ja aamuisin vielä niskatyyny niskantakana kun nukun. Että sillä. Kyllä, se outo hiipparia muisuttavat tyyppi pitkänmatkan busseissa olen minä. Melko varmasti.
Joku päivä mie oikeesti meen röhnäämään sinne lattialle, ihan vaan kokeillakseni, vetääkö sielläkin niin pirusti.