Kolmas työpäivä: osa 2 (ruokailun ihmeet)

May 09, 2005 11:49

Pih. Ovat vissiin lakanneet sen energia Pepsin valmistamisen, harmi, sillä mie pidin siitä ja siinä oli just sopivasti kofeiinia herättämään ja pitämään miut hereillä. Miks ihmeessä just sellasten tuotteiden valmistaminen joko lopetetaan tai sitten nitteen kaavaa muutetaan niin et minen pidä niistä? Epistä.

Jam, hyvää kanasalaattia. Nyt mie rupeen oleen vähän enemmän hereillä.

Kaunis aurinkoinen päivä. Ja tääl on tunkkasta. Harmi ettei voinu jäädä ulos vähän pidemmäks aikaa ja nauttia raikkaasta ja sopivan viileestä ilmasta, auringosta ja tuulesta.

Lauantaina systeri ja Kali tuli koirien kera käymään. Petal anto systerille äitienpäivä lahjan, iiiison lammasmukin. Kali kun oli ryövännyt omakseen samalaisen lehmä mukin jonka Petal oli systerille antanut joululahjaks, mikäli mie oikein muistan.

Hirmusia kuolaotuksia ne koirat, vaikkeivät yhtä pahoja olleetkaan kuin joku berhandilainen, mutta kuiteskin. Yak! Kuolaa... *värähtää* Heh, Pojun (se pentu) turkki on edelleen ihan järkyttävän pehmosta ja untuvamaista. Isot tassut sillä. Veli näytti vähän hassulta ku sillä oli korvaleikkauksen jäljiltä vielä side pään ympärillä, korvien yli. Anto irtopää vaikutelman.

Petal teki lauantaina kakun juhlistamaan veljen synttäripäivää, mikä ois itseasissa ollu vasta 8.5. sunnuntaina, mutta mitäpä siitä. Tosi hyvää. Paljon säilyke persikkaa ja päärynää, sitten vielä pakaste mansikoita. Kakku katos kokonaan, eikä se nyt varsinaisesti ollu mikään PIENI.

Synttäri sankari sai paidan ja kravaatin, jonka mie kävin mutsin kanssa valkkaamassa. Harmi vaan ettei myö saatu ostaa niitä ihastuttavia paitoja tai niitä kravaatteja joita myö katteltiin. Isä kiels. Sano ettei toinen pitäis niitä. *mutristelee* Hmp, konservatistit!

*tutkiskelee kynsiään* Pitäis varmaan lakata kynnet. Nää on jotenkin paljaan näköset.

Kas, sitten synttärisankari sai myös tiekartaston, ja valitteli miten hassusti sen hakemisto oli rakennettu (teitten mukaan!). Ja miun hommaaman ihanan vihreen "allas mukin" ("juuri sopin iso kahvikuppi") ja namipussin. Haa, olipas tylsä lahja miulta. No, ketä kiinnostaa...

Äitien päivä suhahtikin silleen tavalliseen tapaan: mie vetelin sikeitä ties kuinka pitkään, raahauduin viimein ylös ja luin, söin jotain, kattelin hetken tv:tä (ihmeellistä, rutiinista poikkeavaa käytöstä!) ja luin vähän lisää. Ja päivän päätteeksi värjäsin vihdoin ja viimein hiukseni uudelleen, tumman ruskee, tosin näyttää ihan mustalta ilman sinistä pohja sävyä. Eipä mitään, sellanenhan sen piti olla, mie vaan olin hämääntynyt siinä ohjeessa olevasta ruskeetukkasesta naikkosesta.

Enkä sitten muistanut sitä musaa. On sentään verokortti viety. Vielä kun saisi sen sopimuksen...

Mutta, takaisin töihin...

koirat, vierailu, toukokuu, työpäivä, koti, lopu

Previous post Next post
Up