Hämeenlinnalaistumista
Asuminen: Olen kotiutunut hyvin pieneen kolooni, joka on ihanan lähellä rautatieasemaa, kolmen pienen ruokakaupan vieressä, ala-astetta vastapäätä, kävelymatkan päässä keskustasta ja melko kaukana koulusta. Sain viime viikolla uuden jääkaapin, jossa ovi pysyy kiinni, ja talonmies kiinnitti suihkunpidikkeeni seinään paremmin. Minulla ei siis ole mitään valittamista - ei etenkään, kun jonkin sortin korjaajat tulevat ensi viikon alussa pohtimaan, mitä vikaa on eteisen lampussani. (Huom. eteinen. 30 neliötä ja olen saanut tilaan mahtumaan eteisen, makuuhuoneen, työhuoneen, kirjaston, keittiön, kylpyhuoneen ja hajautetun kasvihuoneen. Hyödyllistä tilankäyttöä ilman väliseiniä ja suuria kokoluokkia.)
Kasvihuoneeni on hajautettu sikäli, että ruhtinaalliset kolme viherkasviani ovat eripuolilla huonetta, joka koostuu kirjastosta, makuuhuoneesta ja työhuoneesta. Yksi kasveista on ihailtavasti hengissä säilynyt Taavi ja kaksi muuta ovat uusia tulokkaita. Toinen on sellainen viuhkamainen suippolehtinen ja toinen vanhanaikaisennäköinen ja pyöreähkölehtinen. Haluaisin vielä pienen kodinonnen pieneen ruukkuun, jotta voisin sijoittaa sen keittiöön. Oikeastaan haluaisin myös suuren puumaisen kasvin, mutta ensinnäkin ne ovat aivan liian kalliita ja toiseksi ne vievät myös aika paljon tilaa. Koska tapoin bambuni kesän aikana, haluaisin toisen mahdollisuuden ja uuden vihreän tikun. Tällä kertaa laittaisin sen multaan ja lannoittaisin vähintään kerran vuodessa.
Häiritsevintä asumisessani on se, etten ole juurikaan tottunut kerrostaloasumiseen. Naapureiden äänet eivät juurikaan häiritse minua (paitsi yläkerran herra, joka tömistelee, paiskoo ovia ja kuuntelee räppiä. Kaksi ensimmäistä olisivat hyväksyttäviä melunaiheuttajia, mutta räppi on täysin anteeksiantamatonta. Kuuntelisi edes heviä), mutta pelkään koko ajan meluavani liikaa. Iltaisin kuuntelen musiikkia hyvin hiljaisella, vedän vessan hyvin varovaisesti ja varon törmäämästä huonekaluihini. Meluarkuuttani ei suinkaan auta se, että tiedän, että alakerrassani asuu melko tiukka täti.
Kaiken kukkuraksi taloyhtiöltä tuli tällä viikolla lappu, jossa asukkaita pyydetään tarkastamaan, narisevatko sisäovet. Ja jos ne narisevat, ne pyydetään öljyämään. Ovien narina kuulemma häiritsee etenkin yöllä. Ilmeisesti tässä talossa asuu siis paljon yöeläjiä, joiden elämäntehtävänä on narisevien ovien tarkkaileminen. Voi hyvä tavaton, nyt en ainakaan uskalla kuunnella radiota iltayhdeksän jälkeen!
Luonto: Olen ihastunut Hämeenlinnan luontoon. On käsittämätöntä, että omalta kotiovelta on vain muutaman minuutin matka Vanajanvettä kiertävälle ulkoilureitille. Vaikka ulkoilisin keskustassakin, tuntuu silti siltä, että olen luonnossa. Puut, pensaat, nurmikkoalueet ja mukulakivet luovat ihanan tunnelman, jota ei tavoita edes Turun vanhalla Suurtorilla.
Digikameran innoittamana olenkin innostunut luontokuvaamisesta. Tähän mennessä olen tallentanut koneelleni lähinnä sorsa-, lokki-, maisema-, sieni- ja lehtikuvia. Olen huomannut, että etenkin eläkeikäiset rouvat ja herrat hymyilevät minulle hyväksyvästi, kun kyykin pusikossa bongailemassa talitinttejä ja kärpässieniä.
Ihmiset: Olen törmännyt useisiin puheliaisiin hämeenlinnalaisiin. Eräs eläkeläisherra esitteli minulle kaupunkia ja Tiimarin kassaneiti kertoi omasta päivästään. Olin hyvin ihmeissäni. En ole kuitenkaan aivan vielä onnistunut selvittämään, millainen on stereotyyppinen hämeenlinnalainen.
Palvelut: Kuten jo sanoin, läheltäni löytyy kaikki tarvisemani palvelut: S-market, Osuuspankki, apteekki, posti ja pizzeria. Keskustan suunnasta löytyy lukuisia houkuttelevia askartelukauppoja, Tiimari, Marimekon liike ja tietysti kirjasto, jonka nettiä olen käyttänyt viime aikoina hyvin paljon hyödykseni. Koska oman nettiliittymäni arvoitu toimitusaika on 2.11., olen joutunut tyytymään yliopiston ja kirjaston tarjoamiin nettiyhteyksiin. Tämä on kuitenkin hieman hankalaa, sillä kirjaston koneella ollessani en juuri koskaan muista, mitä kaikkea minun pitikään koneelta katsoa. Siksi tyydynkin usein vain tarkastamaan sähköpostini ja lukemaan päivän lööpit. Kotiin päästyäni harmittelen, että unohdin tyystin kaikki mielenkiintoiset linkit, joita olin suunnitellut tutkivani.
Täällä on myös teatteri, elokuvateatteri ja taidemuseo. Odotan innolla niihin tutustumista. Minulla on korkeat odotukset etenkin kaupungin teatteria kohtaan, jonka toivon ylittävän edes Lahden tason.
Ulkomaailma: Halvimmillaan täältä pääsee Tampereelle 4,10 eurolla ja Turkuun 10,80 eurolla. Mielestäni hinnat ovat hyvin kohtuulliset. Junayhteyksiä lukuunottamatta olen kuitenkin hyvin pihalla ulkomaailman tapahtumista: telkkarittomuuteni jatkuu yhä edelleen ja radiosta olen kuullut hyvin vähän uutisia (aloinkin pohtia, onkohan Radio Rockilla ollenkaan tunnin välein lähetettäviä uutislähteyksiä). Pihiyteni estää sanomalehden tilaamisen ja siksi mietiskelinkin, pitäisiköhän minun lööppien sijasta alkaa lukea kunnon uutisia netistä.
Harmittavaista Hämeenlinnassa on se, että täällä on varteenotettavia radioasemia vain Groove ja Rock. Täällä ei siis kuulu Suomipop, mikä on minulle henkilökohtaisesti suuri menetys. Uskon kuitenkin selviytyväni tästä Jean S:n livedvd:n turvin.
Ulkomaailmaan kuuluu lienee myös avaruus, mutta siitä minulla ei ole juuri mitään sanottavaa. Yhtenä iltana näin tähtiä, mutta siihen se sitten jäikin.
Uudet huolenaiheet: Lähtiessäni ulko-ovesta stressaan siitä, muistinko varmasti ottaa avaimen mukaan. Tullessani ulko-ovesta sisään stressaan sitä, onko asuntoni vielä entisellään vai onko se kärventynyt tuhkakasaksi. Olen alkanut pohtia koti- tai edes jonkinlaisen tavaravakuutuksen ottamista. Lisäksi pelkään sitä, että vesijohto tai joku muu laaja juttu poksahtaa ja asuntoni joutuu remppaukseen ja ihana rauhani häiriintyy sinihaalaristen työmiesten takia. Huolenani on myös pyörävarastossa oleileva pyöräni, joka on alttiina kaiken maailman pitkäkyntisille, sekä pesutuvan pyykinpesukone(et), jonka käytöstä en ole aivan varma. En ole vielä tutustunut pyykkitupaan, mutta toivon, että siellä on kunnon ohjeet pesukoneen käytölle. En haluaisi aiheuttaa vesivahinkoa taloyhtiölle.
Oltuani jo kokonaisen kuukauden hämeenlinnalainen, voin todeta, että tänne muuttaminen oli harvinaisen fiksu teko. :)
... ja tämän paasauksen tarjosi yliopiston kirjaston ja kaupungin kirjaston internet-armopalojen voimin selviytyvä Tsippu.