Unettomuus on jee.

Jan 07, 2005 10:32

Mä en edes muista koska olisin nukkunut kunnon yöunet.

Töissä tungettiin vielä pakollisia työvuoroja lisää tälle viikolle ja nyt pysyttelen hereillä Batteryn ja kahvin voimin.

Olen zombie ja se on jee.

Olin katsomassa eilen elokuvaa Unohdetut. Vaikka yleensä ymmärränkin yliluonnollisia asioita käsitteleviä elokuvia, niin tämä oli..no jollei pohjanoteeraus, niin hieman turha elokuva.
Idea oli se, että eräs nainen menetti poikansa lento-onnettomuudessa ja yhtäkkiä hänelle väitettiin, ettei koko poikaa ollut koskaan ollutkaan ja hän olisi keksinyt kaiken.
Selitys oli järjetön, kun se vihdoin ja viimein selvisi. Elokuvilta ovat loppuneet aiheet.

Ennen elokuvaa huomasin, miten eteemme marssi kolme skinipoikaa. Pilottien laskeuduttua selän taakse penkille alkoivat mainokset tulevista elokuvista. Jokin mullisti poikien päivän. Tänä vuonna tarjolla olisi elokuva Hitleristä. Poikien silmät kirkastuivat. He suoristivat selkänsä ja taputtelivat toisiaan käsivarsille. Tämä oli heidän hetkensä. Minä nauroin.

Takanamme istui neljä ihanaa teinityttöä, jotka ennen elokuvaa olivat kovin äänekkäitä ja keskustelivat mm. siitä, kuinka moni heistä oli ennen ollut elokuvateatterissa ja mitä katsomassa. Ajattelin, että he elokuvan alettua vaikenisivat. not. Supinaa oli koko elokuvan ajan, mutta kaiken huipentuma oli elokuvan ensimmäinen säihkähdyksen aiheuttava tapahtuma, jolloin koko nelikko kirkui kurkku suorana.

Elokuvista kävelimme kotiin. Oli kylmä ja minua väsytti.
Hymyilin.
Previous post Next post
Up