新宿は豪雨 (戦略は皆無)
Juhannuksen jälkeen pitäisi olla jo luvallista ruveta taivastelemaan, mihin ihmeeseen kesä on oikein mennyt, joten:
En tajua mitä ihmettä olen tehnyt koko alkukesän. Sikäli kuin tiliotetta katsoo, niin ilmeisesti olen istunut melko paljon junassa. Jonkin verran olen myös rullaillut ympäriinsä toimistotuolilla armaassa perheyrityksessämme, siirtänyt hevosten laitumia, maalannut taloa ja juoksennellut pitkin metsiä ja Jyväskylän yötä. Kaiken järjen mukaan aikaa olisi kuitenkin pitänyt jäädä ihan reippaastikin matkavalmisteluiden hoitamiseen ajoissa, mutta kuinka ollakaan onnistuin jättämään kaiken viime tinkaan. Eilisilta kuluikin siis vallan rattoisissa merkeissä hysteerisiä muistilistoja ja vähemmän hysteerisiä sähköposteja kirjoitellen.
Nyt istun kuitenkin vaihteeksi junassa matkalla kohti Helsinkiä, ja tällä haavaa alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että enempään panikointiin ei enää ole syytä. Torstaina aion häipyä tästä maasta ja pysytellä poissa pari viikkoa, aion syödä yakisobaa ja tempuraa ja okonomiyakia ja aion hukkua krääsään ja hälyyn ja pyöriä ympäriinsä turistilaumojen mukana, aion löytää oman vakiovetoni karaokesta ja koluta kirjakauppoja kyllästymiseen asti, aion ostaa automaatista joka päivä eri teetä ja aion pitää niin saatanasti hauskaa. That said, NIPPON HERE I COME!
En tajua mitä ihmettä olen tehnyt koko alkukesän. Sikäli kuin tiliotetta katsoo, niin ilmeisesti olen istunut melko paljon junassa. Jonkin verran olen myös rullaillut ympäriinsä toimistotuolilla armaassa perheyrityksessämme, siirtänyt hevosten laitumia, maalannut taloa ja juoksennellut pitkin metsiä ja Jyväskylän yötä. Kaiken järjen mukaan aikaa olisi kuitenkin pitänyt jäädä ihan reippaastikin matkavalmisteluiden hoitamiseen ajoissa, mutta kuinka ollakaan onnistuin jättämään kaiken viime tinkaan. Eilisilta kuluikin siis vallan rattoisissa merkeissä hysteerisiä muistilistoja ja vähemmän hysteerisiä sähköposteja kirjoitellen.
Nyt istun kuitenkin vaihteeksi junassa matkalla kohti Helsinkiä, ja tällä haavaa alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että enempään panikointiin ei enää ole syytä. Torstaina aion häipyä tästä maasta ja pysytellä poissa pari viikkoa, aion syödä yakisobaa ja tempuraa ja okonomiyakia ja aion hukkua krääsään ja hälyyn ja pyöriä ympäriinsä turistilaumojen mukana, aion löytää oman vakiovetoni karaokesta ja koluta kirjakauppoja kyllästymiseen asti, aion ostaa automaatista joka päivä eri teetä ja aion pitää niin saatanasti hauskaa. That said, NIPPON HERE I COME!