(no subject)

May 22, 2010 01:40

Tuntuu kovin kummalliselta olla yllättäen monta vuotta nuorempi kuin kaksoissisarensa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tulit tänne, Iris. Istutaan toki juomaan teetä useamminkin.

Näytelmämme esitetään ensi viikolla, lauantaina. Alan olla jo melko jännittynyt, vaikka roolini onkin hyvin pieni. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Siinä asussa on hivenen hankala liikkua, mutta onneksi en joudu kävelemään siinä. Kaatuisin varmasti.

Ja sitten on vielä se bändikin, jonka kanssa on tullut harjoiteltua paljon viime viikkoina. Onneksi laulaminen on ihan mukavaa ja sujuukin kai ihan hyvin. Luulisin. Mutta en ole ollenkaan tottunut olemaan näin paljon esillä. Ja... ja rumpalimme pelottaa minua.

Yksityinen: Iris ei selvästikään kerro minulle kaikkea. Hän saattaa olla hyvä valehtelemaan muille, mutta ei minulle. Minua huolestuttaa tämä suhtautuminen, hän ei yleensä salaa minulta mitään. Luultavasti ajattelee taas niin kovin epäitsekkäästi suojelevansa minua joltain ikävältä totuudelta salailullaan. Mutta se vain ärsyttää minua.
Tosin on häntä tavallaan hyväkin nähdä. Ja olen todella sitä mieltä, että tämä ikäero tuntuu oudolta. En nyt voi enää kunnolla hyödyntää häntä kaksoisolentonanikaan, mikä on sääli. Vaikka ei hän hirveästi olekaan muuttunut viidessä vuodessa, joten hätätapauksessa... kenties sitä ei huomaisi.

Ja menetän vielä joku kaunis päivä hermoni sen Mellon kanssa! Joku saisi tukkia sen suun välillä niistä ylimääräisistä harjoituksista ja ykkösenä olemisesta. Kuinka vakavasti tälläisen yksinkertaisen bändijutun joku voi ottaa? Ei jaksa ymmärtää!

iris, bändi, Näytelmä

Previous post Next post
Up