miu <3
Kissa kuulee unensakin läpi kaiken, hiiren hennoimmankin piipityksen. Se näkee pilkkopimeässä eikä tarvitse silmälaseja. Se kulkee täysin ääneti ja sillä on paksu, pehmeä turkki eikä se hikoile auringossakaan. Sen tassut ovat suloiset ja pehmeät, ja silti se juoksee terävien kivien päällä, kuumalla asvaltilla ja jäässä ja lumessa ilman että sen tassuihin koskee, ja tarvittaessa se työntää veitsenterävät kyntensä esiin, ne putkahtavat sen tassuista kuin pienet puukot. Se voi lähes upota liejuun ja on jo kymmenessä minuutissa taas yhtä sievä ja siisti kuin olisi käynyt uimahallissa uimassa. Kissa pystyy kapuamaan pystysuoraa puunrunkoa ylös ja on parilla, kolmella loikalla takaisin maassa kuin ei mitään, ja kun se on tyytyväinen, sen kurkusta kuuluu ihmeellistä kurinaa, joka muistuttaa kaukaista ukonilmaa tai pientä tavarajunaa, joka ajaa jossain kaukana yön pimeydessä puusillalle tai vesikattila, joka alkaa sihistä juuri kun vesi saavuttaa kiehumispisteen. Se on maailman kauneimpia ääniä, ja sitä kutsutaan kehräämiseksi.
Nero kehräsi.
Elke Heidenreich: Nero Corleone kissatarina koko perheelle