Kato, sait pumppuhaulikon --> KAIKKI TYKKÄÄ BODYPUMPISTA!!
Maanantaita seuraa tiistai, jota seuraa keskiviikko, ja niin edelleen. Oikeastaan kaikki päivät on nykyisin vain toistensa jatkumoita, sillä erotuksella, että ensiksi luetaan matikkaa ja seuraavana päivänä fysiikkaa. Lauantait toimii viikon vaihtajina, koska silloin mennään töihin, ja illalla kentes rimpsalle. Unirytmi on tarpeeksi sekaisin, aamulla kun herään en vaan saa pariin ensimmäiseen tuntiin muuta aikaan kun Jerin käyttämisen, syömisen ja täydellisen idlaamisen netissä tai vaihtoehtoisesti pelaamiseen.
Taukoja pitäessäni oon tehnyt kaikkea kehittävää, mm. onnistunut sytyttämään vanhan liekkini X-men:ille katsomalla ensiki X-men Evolutionsin 1, 2, 3 ja 4 kauden, sekä Wolverine and The X-men:in ykköskauden (26 jaksoa kahteen viikkoon ) joka tuli ulos vasta vuosi sitten, eikä kakkosta ole edes ruvetty lähettää, FFUUUUUUU. Molempien sarjojen hahmot menee melko yksiin, mutta Wolverine and the X-men painii kyllä ihan eri sarjassa kun Evolutions, ja oli siksi mieleisempi.
Logan-Jack-Wolverine (parempana äänenä Steve Blum, mm. Spike Spiegel) ärisee ja snarlaa kuin pieni eläin, tappelee ja bondailee milloin kenenkin kanssa.
Scott Summers on kummassakin sarjassa yksi omista inhokeistani. Molemmissa sarjoissa käy ilmi, että aurinko tosiaan paistaa sen kaikista aukoista ulos, ja jos se tekee jotain väärin, niin syynä on Jean Grey. Yuri Lowenthal heitti ihan hyvää settiä Icemanina, vaikka välillä täytyikin vähän hohottaa hihaan, koska ne sen jutut olivat lähes sanasta-sanaan samoja juttuja mitä se heitti Yosukena.(Voin vaan kuvitella millainen se on Sasukena) Mut hei, molemmat hahmot on vaaleehiuksisia teinipoikia, jotka tykkää tytöistä ja jännityksestä, niin ehkä sen voi vetää sen piikkiin.
Muista hahmoista voisin rantata vaikka kuinka pitkälle, mutta sanotaan et W&X-menin Rogue on älyttömän ihana verrattuna siihen Evolutionin teinigoottiin, sillä on hyvä ääninäyttelijä, ja jopa luonnetta ihan mukavasti. Kurt Wagnerilla on veikeähkö saksa-aksentti(?) ja Emma Frost, tuo tissikäs Posh-babe. <3
Runsaus tuo mukanaan tietysti ongelmat, koska osa hahmoista on pelkkiä pahviständejä, joiden ainoat funktiot on sajaa "ole paha", "ole tyhmä", "ole rasisti".
Ihan innolla odottelen että sitä kakkoskautta ruvetaan lähettämään, tideossa Apocalypse-mättöä, ja lisää hahmoja, mm. Venäläinen Pitr Rasputin.
Tiivistettynä: Hyvä peli, mulla oli oikeesti hauskaa sen kanssa. Zack level 39, peliaika 21,5h.
Tarina oli paikotellen vähän keksimällä keksitty, hahmot vähän väkisin sisään tungettu, mutta kyllä sen kanssa eli. Zack oli niin symppis, että mua harmitti pelata eteenpäin, koska tiesin mitä oli lopussa tulossa. Aerith oli aivan tajuttoman ihana vaan pelkästään olemalla mitä oli. Cloudkin aiheutti mussa aivan uskomattomia sympatia-aaltoja, ja kyllä "Cloud your hair looks like a Chocobo!"-söpöyttä. Cissnei vei voiton paras-uusi-hahmo-kilpailussa, ja muutkin Angeal ja Genesis olivat ihan mukiin meneviä, mitä nyt molemmilla pyöri koko pelin ajan vain yksi ja sama levy, toinen quotas koko ajan jotain vitun LOVELESS:ia ja toisen Dreams & Honor luennot kävivät nopeasti melko vanhaksi.
DMW-hedelmäpeli kävi myös pidemmän päälle melko rasittavaksi, vaikka Zackin alituinen I'm trying, I'M TRYING- ja I'm on faiaah-huutelu saikin suupielet nousemaan nanomillin verran, niin jeesus kun niitä tuli vaan koko ajan, lähes kaikissa random batleissa, eikä pysty kelaaamaaan. Plus niistä ei ollut hirveemmin mitään hyötyä, kun damaa tuli tehtyä omalla lihasvoimalla ihan tarpeeksi t: VItal Slash
Lähes kaikille ääninäyttelijöille kukkasia, erityisesti Andrea Bowenille joka veti nappisuorituksen, se onnistui poistamaan lähes täydellisesti kaikki kamalat muistot Mena Suvarista, ja sen Aerithista.
Missioneja jaksoin mättää 31% edestä, mutta sitten katkes kamelin selkä, enkä edes minä jaksanut toistaa samaa kaavaa miljoonaa kertaa. Silti en saanut Aerithille niitä parempia kärryjä, se jäi kaivelemaan niin syvältä (tulee varmasti painajaisia, missä Aerith vaan itkee kun se ei saanut parempia kärryjä), etenkin kun Zack käytännössä löi sille luurin korvaan Nibelheimissa, EIKÄ NE ENÄÄN KOSKAAN PUHU TOISILLEEN TAI NÄÄ TOISIAAN.
Mistä päästäänkin viimeiseen asiaan, eli loppuun, joka oli traagisin loppu koko videopelien historiassa. Heti siitä hetkestä asti, missä Zack vaan ulvoo taivaalle "What do you mean four years?!" mulla oli tippa linssissä. Se lopputappelu oli aivan kamala, missä Zack on vaan väsynyt, ja ihmisten naamat van hävii sen hedelmäpelistä ja Aerith jää tietysti viimeseks, se sen jälkeinen cutscene missä Cloud vaan raahaa itsensä kituvan, verisen Zackin viereen ja kyyyyyyyynel. Voin rehellisesti sanoa, että kaiken tän jälkeen mun ainut ilonen ajatus oli se, että eipä se Aerithkaan enää kauaa elä, ja sitten ne kohtaa uudestaan lifestreamissa (ja Niinaa lainaten harrastaa sovintoseksiä) ja viettää kaike lopun eksistentaalinsa yhdessä ja onnellisina, vihreän valon ympäröivänä.
Nyt vois palata takasin matikan pariin, vaikka mua rupesi juuri ahdistamaan jollain maailmanlopun tasolla, YO-kokeet on tosiaan jo kuukauden päästä ja voi venäjä, musta vaan tuntuu et mistään ei tuu mitään ja unf unf, en osaaa, kaikki lukiolaiset osaa nää jutut paremmin ja raaag, logaritmit, ja missä välissä oikeesti rupeen laskee niitä valmennuskurssin ennakoita, mut en osaa niitäkään koska siinä on niitä saakelin logaritmeja ja äääääää-HAPPI LOPPUUU!
Että näin, nyt vedän syvään henkeä ja muistutan itselleni, että mun tän kevään päätapahtuma on vasta kesäkuun ekana ja tokana päivänä, kuukauden päästä olevat kokeet on vaan testi ja kenties bonus alkupisteisiin. Toivotaan parasta.
Taukoja pitäessäni oon tehnyt kaikkea kehittävää, mm. onnistunut sytyttämään vanhan liekkini X-men:ille katsomalla ensiki X-men Evolutionsin 1, 2, 3 ja 4 kauden, sekä Wolverine and The X-men:in ykköskauden (26 jaksoa kahteen viikkoon ) joka tuli ulos vasta vuosi sitten, eikä kakkosta ole edes ruvetty lähettää, FFUUUUUUU. Molempien sarjojen hahmot menee melko yksiin, mutta Wolverine and the X-men painii kyllä ihan eri sarjassa kun Evolutions, ja oli siksi mieleisempi.
Logan-Jack-Wolverine (parempana äänenä Steve Blum, mm. Spike Spiegel) ärisee ja snarlaa kuin pieni eläin, tappelee ja bondailee milloin kenenkin kanssa.
Scott Summers on kummassakin sarjassa yksi omista inhokeistani. Molemmissa sarjoissa käy ilmi, että aurinko tosiaan paistaa sen kaikista aukoista ulos, ja jos se tekee jotain väärin, niin syynä on Jean Grey. Yuri Lowenthal heitti ihan hyvää settiä Icemanina, vaikka välillä täytyikin vähän hohottaa hihaan, koska ne sen jutut olivat lähes sanasta-sanaan samoja juttuja mitä se heitti Yosukena.(Voin vaan kuvitella millainen se on Sasukena) Mut hei, molemmat hahmot on vaaleehiuksisia teinipoikia, jotka tykkää tytöistä ja jännityksestä, niin ehkä sen voi vetää sen piikkiin.
Muista hahmoista voisin rantata vaikka kuinka pitkälle, mutta sanotaan et W&X-menin Rogue on älyttömän ihana verrattuna siihen Evolutionin teinigoottiin, sillä on hyvä ääninäyttelijä, ja jopa luonnetta ihan mukavasti. Kurt Wagnerilla on veikeähkö saksa-aksentti(?) ja Emma Frost, tuo tissikäs Posh-babe. <3
Runsaus tuo mukanaan tietysti ongelmat, koska osa hahmoista on pelkkiä pahviständejä, joiden ainoat funktiot on sajaa "ole paha", "ole tyhmä", "ole rasisti".
Ihan innolla odottelen että sitä kakkoskautta ruvetaan lähettämään, tideossa Apocalypse-mättöä, ja lisää hahmoja, mm. Venäläinen Pitr Rasputin.
Tiivistettynä: Hyvä peli, mulla oli oikeesti hauskaa sen kanssa. Zack level 39, peliaika 21,5h.
Tarina oli paikotellen vähän keksimällä keksitty, hahmot vähän väkisin sisään tungettu, mutta kyllä sen kanssa eli. Zack oli niin symppis, että mua harmitti pelata eteenpäin, koska tiesin mitä oli lopussa tulossa. Aerith oli aivan tajuttoman ihana vaan pelkästään olemalla mitä oli. Cloudkin aiheutti mussa aivan uskomattomia sympatia-aaltoja, ja kyllä "Cloud your hair looks like a Chocobo!"-söpöyttä. Cissnei vei voiton paras-uusi-hahmo-kilpailussa, ja muutkin Angeal ja Genesis olivat ihan mukiin meneviä, mitä nyt molemmilla pyöri koko pelin ajan vain yksi ja sama levy, toinen quotas koko ajan jotain vitun LOVELESS:ia ja toisen Dreams & Honor luennot kävivät nopeasti melko vanhaksi.
DMW-hedelmäpeli kävi myös pidemmän päälle melko rasittavaksi, vaikka Zackin alituinen I'm trying, I'M TRYING- ja I'm on faiaah-huutelu saikin suupielet nousemaan nanomillin verran, niin jeesus kun niitä tuli vaan koko ajan, lähes kaikissa random batleissa, eikä pysty kelaaamaaan. Plus niistä ei ollut hirveemmin mitään hyötyä, kun damaa tuli tehtyä omalla lihasvoimalla ihan tarpeeksi t: VItal Slash
Lähes kaikille ääninäyttelijöille kukkasia, erityisesti Andrea Bowenille joka veti nappisuorituksen, se onnistui poistamaan lähes täydellisesti kaikki kamalat muistot Mena Suvarista, ja sen Aerithista.
Missioneja jaksoin mättää 31% edestä, mutta sitten katkes kamelin selkä, enkä edes minä jaksanut toistaa samaa kaavaa miljoonaa kertaa. Silti en saanut Aerithille niitä parempia kärryjä, se jäi kaivelemaan niin syvältä (tulee varmasti painajaisia, missä Aerith vaan itkee kun se ei saanut parempia kärryjä), etenkin kun Zack käytännössä löi sille luurin korvaan Nibelheimissa, EIKÄ NE ENÄÄN KOSKAAN PUHU TOISILLEEN TAI NÄÄ TOISIAAN.
Mistä päästäänkin viimeiseen asiaan, eli loppuun, joka oli traagisin loppu koko videopelien historiassa. Heti siitä hetkestä asti, missä Zack vaan ulvoo taivaalle "What do you mean four years?!" mulla oli tippa linssissä. Se lopputappelu oli aivan kamala, missä Zack on vaan väsynyt, ja ihmisten naamat van hävii sen hedelmäpelistä ja Aerith jää tietysti viimeseks, se sen jälkeinen cutscene missä Cloud vaan raahaa itsensä kituvan, verisen Zackin viereen ja kyyyyyyyynel. Voin rehellisesti sanoa, että kaiken tän jälkeen mun ainut ilonen ajatus oli se, että eipä se Aerithkaan enää kauaa elä, ja sitten ne kohtaa uudestaan lifestreamissa (ja Niinaa lainaten harrastaa sovintoseksiä) ja viettää kaike lopun eksistentaalinsa yhdessä ja onnellisina, vihreän valon ympäröivänä.
Nyt vois palata takasin matikan pariin, vaikka mua rupesi juuri ahdistamaan jollain maailmanlopun tasolla, YO-kokeet on tosiaan jo kuukauden päästä ja voi venäjä, musta vaan tuntuu et mistään ei tuu mitään ja unf unf, en osaaa, kaikki lukiolaiset osaa nää jutut paremmin ja raaag, logaritmit, ja missä välissä oikeesti rupeen laskee niitä valmennuskurssin ennakoita, mut en osaa niitäkään koska siinä on niitä saakelin logaritmeja ja äääääää-HAPPI LOPPUUU!
Että näin, nyt vedän syvään henkeä ja muistutan itselleni, että mun tän kevään päätapahtuma on vasta kesäkuun ekana ja tokana päivänä, kuukauden päästä olevat kokeet on vaan testi ja kenties bonus alkupisteisiin. Toivotaan parasta.