Not always a pleasant visit
Mä tunnen päivittäin fyysistä kipua yksinäisyydestä ja epäonnistumisentunteesta.
Päivittäin. Kun herään, kun olen ollut hereillä, kun menen nukkumaan.
Mun elämäni on turhaa, hyödytöntä, merkityksetöntä. On niin paljon asioita, joista jään paitsi. Mä oon yrittänyt saada uusia ystäviä, mä olen yrittänyt paljon.
Mua sattuu, kun saan vastaani vaan kylmän seinän.
Mikään ei koskaan onnistu hyvin, jos joku onnistuu, se on välttävää.
Oon lähiviikkoina harkinnut vakavasti lääkkeitä laillisesta laittomaan, viinaan ja viiltelyyn, mutta mikään ei tunnu miltään.
Mä en taida jaksaa tätä enää.
Pyysin päästä uudelleen terapiaan, mutta mun olis kuljettava sinne itse.
Itse?
Mä en pääse itse edes tien ylitse kauppaan tai viereiseen huoneeseen suihkuun.