Yksin asumisen traumoja?
Näin unta, että lähdin äidin kanssa lentokoneella Ranskaan, ja lentokentältä otettiin eräopas joka kuljetti meidät metsään.
Metsässä oli käynnissä eläinkoe, jossa koiriin ruiskutettiin jotakin virusta ja katsottiin, kuinka monelle kehittyy siihen resistanssi: oireita oli halittsematon nytkähtely lihaksissa, kuolan eritys ja heikotus ja suuntavaiston häiriintyminen.
Niitä koiria hyppelehti aina välillä sieltä puskasta tielle, mm. yks valkonen lapinkoira jota esim. rakastin, ja ne oli kauheen ihmisystävällisiä ja halus leikkiä ja kaikkea.
Puolimatkassa sieltä tuli joku pikkupiski, jolla oli lyhyempi karva ja joka oli sellanen vähän chihuahuaa isompi ja tosi paljon tän näköinen, joka sitten tuli mukaan, mutta myöhemmin selvis että sillä on se infektio ja se tartutti sen mulle, joten aloin nykimään ja se sai häipyä takas metsään etten kuole (ihan kuin se enää olis mitään auttanut, kun olin kerran tartutettu).
Pitkän kävelyn jälkeen saavuttiin aika isolle, yksikerroksiselle metsämökille, ja tehtiin sopimus. Siitä mökistä tuli mun asuntoni.
Äiti laitto vähän paikkoja kuntoon ja lähti sitten pois.
Jäin sinne yksin, mutta sitten Oona tuli paikalle ja hengas ja teki ruokaa - sit jossain vaiheessa ihmeteltiin mun vessaa, joka oli ihan samanlainen biovessa kuin Rinillä on.
Se oli sitä paitsi ihan täynnä, ja se luukku piti avata sormin sieltä vessan sisältä, joten pistin hanskat käteen ja aloin kaivaa.
...
Kun osuin sit lopulta sieltä paskan keskeltä siihen luukkuun ja avasin sen, sieltä alko virtaan vettä, ja mä en tiedä mitä tapahtu mut tajuttiin, että eihän ne meekään sieltä luukusta alas kun ne pitää polttaa. Alettiin latomaan siihen sontakasaan puita siitä vierestä sellasesta isosta metallilavuaarista, ja sytytettiin se tuleen.
Sillä välin kun mun vessanpönttö paloi Oona meni takas keittiöön ja mä lähin tsuppailemaan ulos, ja näin Nooran, joka hengas täysissä kaupunkivaatteissa pienen käsilaukun kanssa siellä metsänsiimeksessä.
Ei täs sit mitään, puhuttiin vähän aikaa ja sit se lähti johonkin ja sit Oona katos ja tuli yö ja mä jäin sinne seisomaan silleen ..... :<
Se metsä oli varmaan miljoona hehtaaria joka suuntaan ja mua pelotti ja olin tosi yksinäinen, ja sit päätin, että meen kattomaan olisko se pytty jo tyhjentynyt.
Paskan marjat taas, se tuli oli vaan levinny siihen puulavuaariin. Aloin kaivaa sieltä palavan ulosteen seasta sitä luukkua ja kun löysin sen, sieltä tuli taas vettä ja aloin ämpärillä kaatamaan sitä sinne puiden päälle.
Soitin vissiin äidille ja itkin sitä, kun kaupat on niin kaukana ja että Saunakalliossa ne oli ihan oven toisella puolella ja yhyy.
OIKEESTI MITÄ HELVETTIÄ? D:
Voimme tästä tehdä päätelmän, että mun elämäni on yksinäistä keskellä vesikauhuisten koirien täyttämää metsää maassa, jonka kieltä en osaa, ja mun kämppäni uppoaa palavaan paskaan. Oona ja Noora on oikeastikin äidin lisäksi ainoat, jotka on täällä käyneet.
Voisin hankkia psykologin ihan vaan selittääkseni tän unen sille.
Metsässä oli käynnissä eläinkoe, jossa koiriin ruiskutettiin jotakin virusta ja katsottiin, kuinka monelle kehittyy siihen resistanssi: oireita oli halittsematon nytkähtely lihaksissa, kuolan eritys ja heikotus ja suuntavaiston häiriintyminen.
Niitä koiria hyppelehti aina välillä sieltä puskasta tielle, mm. yks valkonen lapinkoira jota esim. rakastin, ja ne oli kauheen ihmisystävällisiä ja halus leikkiä ja kaikkea.
Puolimatkassa sieltä tuli joku pikkupiski, jolla oli lyhyempi karva ja joka oli sellanen vähän chihuahuaa isompi ja tosi paljon tän näköinen, joka sitten tuli mukaan, mutta myöhemmin selvis että sillä on se infektio ja se tartutti sen mulle, joten aloin nykimään ja se sai häipyä takas metsään etten kuole (ihan kuin se enää olis mitään auttanut, kun olin kerran tartutettu).
Pitkän kävelyn jälkeen saavuttiin aika isolle, yksikerroksiselle metsämökille, ja tehtiin sopimus. Siitä mökistä tuli mun asuntoni.
Äiti laitto vähän paikkoja kuntoon ja lähti sitten pois.
Jäin sinne yksin, mutta sitten Oona tuli paikalle ja hengas ja teki ruokaa - sit jossain vaiheessa ihmeteltiin mun vessaa, joka oli ihan samanlainen biovessa kuin Rinillä on.
Se oli sitä paitsi ihan täynnä, ja se luukku piti avata sormin sieltä vessan sisältä, joten pistin hanskat käteen ja aloin kaivaa.
...
Kun osuin sit lopulta sieltä paskan keskeltä siihen luukkuun ja avasin sen, sieltä alko virtaan vettä, ja mä en tiedä mitä tapahtu mut tajuttiin, että eihän ne meekään sieltä luukusta alas kun ne pitää polttaa. Alettiin latomaan siihen sontakasaan puita siitä vierestä sellasesta isosta metallilavuaarista, ja sytytettiin se tuleen.
Sillä välin kun mun vessanpönttö paloi Oona meni takas keittiöön ja mä lähin tsuppailemaan ulos, ja näin Nooran, joka hengas täysissä kaupunkivaatteissa pienen käsilaukun kanssa siellä metsänsiimeksessä.
Ei täs sit mitään, puhuttiin vähän aikaa ja sit se lähti johonkin ja sit Oona katos ja tuli yö ja mä jäin sinne seisomaan silleen ..... :<
Se metsä oli varmaan miljoona hehtaaria joka suuntaan ja mua pelotti ja olin tosi yksinäinen, ja sit päätin, että meen kattomaan olisko se pytty jo tyhjentynyt.
Paskan marjat taas, se tuli oli vaan levinny siihen puulavuaariin. Aloin kaivaa sieltä palavan ulosteen seasta sitä luukkua ja kun löysin sen, sieltä tuli taas vettä ja aloin ämpärillä kaatamaan sitä sinne puiden päälle.
Soitin vissiin äidille ja itkin sitä, kun kaupat on niin kaukana ja että Saunakalliossa ne oli ihan oven toisella puolella ja yhyy.
OIKEESTI MITÄ HELVETTIÄ? D:
Voimme tästä tehdä päätelmän, että mun elämäni on yksinäistä keskellä vesikauhuisten koirien täyttämää metsää maassa, jonka kieltä en osaa, ja mun kämppäni uppoaa palavaan paskaan. Oona ja Noora on oikeastikin äidin lisäksi ainoat, jotka on täällä käyneet.
Voisin hankkia psykologin ihan vaan selittääkseni tän unen sille.