Väsyttää.
Kun yksi asia menee pieleen, mä olen taas pisteessä yksi. Mua väsyttää, mua ahdistaa, mua masentaa.
Oonasta on ollut helvetisti apua varsinkin nää muutamat päivät tässä, kiitos kun tiskasit mun tiskit, kiitos kun hieroit mua, kiitos kaikesta mitä oot tehnyt. Kiitos kun oot jaksanut, kiitos kun kestät.
Musta tuntuu, että jotain hajoaa taas käsiin. Jos se ei ole tämä kämppä se on jotain muuta, mutta mulla ei ole mitään pakopaikkaa siltä. Mä en pääse tän syvemmälle kolooni lepäämään. Mä en halua olla hereillä enkä mä tahdo nukkua, mä en tahdo mennä sänkyyn enkä mä jaksa nousta sieltä ylös.
Mä yritän luoda uusia ihmissuhteita vaikkei nää vanhatkaan toimi.
Mä yritän edelleen miellyttää ihmisiä jotka ei välitä musta paskaakaan.
Mä yritän edelleen laihtua, mutta silti mä syön koko ajan.
Mun niskat on jumissa ja mun ajatukset on jumissa ja mun inspiraatio on hukassa eikä mua huvita tehdä mitään. Elin päiviä ilman maitoa ja ruokaa koska en saanut itseäni ulos ovesta.
Ottakaa huomioon että mun päivän nesteannokset koostuu maidosta muroissa, kahvista maidon kanssa ja kokiksesta. Mulla oli viime viikon jämät viimeksimainittua, muttei lainkaan maitoa, toisin sanoen mulla oli koko ajan saakelinmoinen jano.
Vesi saa mun vatsan edelleen kipeäksi.
Ilman Oonaa mulla ei olis edes kuppeja joista syödä tai mukeja joista juoda.
Kyse ei ole siitä, että tää olis mulle liian vaikeaa. Kyse on siitä, että nyt oli joulu, ja muutama asia ei mennyt niin kuin piti ja mä olen taas ihan vitun loppu.
Mä olen kyllästynyt siihen, että yritän parhaani ja sitten saan kuulla, että olen epäonnistunut pahemman kerran eikä se ole mun syytäni.
Mä olen kyllästynyt ihan kaikkeen.
Taas.
Taas, helvetti.
Siihen nähden miten vähän mä olen jaksanut itseäni liikuttaa täällä näyttää harvinaisen siistiltä vieläkin. Putsasin kahvinkeittimeni tänään.
Väsyttää.
Oonasta on ollut helvetisti apua varsinkin nää muutamat päivät tässä, kiitos kun tiskasit mun tiskit, kiitos kun hieroit mua, kiitos kaikesta mitä oot tehnyt. Kiitos kun oot jaksanut, kiitos kun kestät.
Musta tuntuu, että jotain hajoaa taas käsiin. Jos se ei ole tämä kämppä se on jotain muuta, mutta mulla ei ole mitään pakopaikkaa siltä. Mä en pääse tän syvemmälle kolooni lepäämään. Mä en halua olla hereillä enkä mä tahdo nukkua, mä en tahdo mennä sänkyyn enkä mä jaksa nousta sieltä ylös.
Mä yritän luoda uusia ihmissuhteita vaikkei nää vanhatkaan toimi.
Mä yritän edelleen miellyttää ihmisiä jotka ei välitä musta paskaakaan.
Mä yritän edelleen laihtua, mutta silti mä syön koko ajan.
Mun niskat on jumissa ja mun ajatukset on jumissa ja mun inspiraatio on hukassa eikä mua huvita tehdä mitään. Elin päiviä ilman maitoa ja ruokaa koska en saanut itseäni ulos ovesta.
Ottakaa huomioon että mun päivän nesteannokset koostuu maidosta muroissa, kahvista maidon kanssa ja kokiksesta. Mulla oli viime viikon jämät viimeksimainittua, muttei lainkaan maitoa, toisin sanoen mulla oli koko ajan saakelinmoinen jano.
Vesi saa mun vatsan edelleen kipeäksi.
Ilman Oonaa mulla ei olis edes kuppeja joista syödä tai mukeja joista juoda.
Kyse ei ole siitä, että tää olis mulle liian vaikeaa. Kyse on siitä, että nyt oli joulu, ja muutama asia ei mennyt niin kuin piti ja mä olen taas ihan vitun loppu.
Mä olen kyllästynyt siihen, että yritän parhaani ja sitten saan kuulla, että olen epäonnistunut pahemman kerran eikä se ole mun syytäni.
Mä olen kyllästynyt ihan kaikkeen.
Taas.
Taas, helvetti.
Siihen nähden miten vähän mä olen jaksanut itseäni liikuttaa täällä näyttää harvinaisen siistiltä vieläkin. Putsasin kahvinkeittimeni tänään.
Väsyttää.