En kadu mitään mitä tänään tein!
Jin-Ho hölkkäsi kädet taskuissa koulun kentällä. Hän oli tullut myöhässä ja nyt hänen täytyi juosta koulun ison kentän ympäri 10 kertaa. Ja hän teki sen kädet taskussa ihan vaan ärsyttääkseen valvovaa opettajaa. Ah, opettajien ärsytys, laji jossa hän oli hyvä. ''Kora!!! Kädet pois taskusta ja juokse kunnolla, senkin laiskuri!'' Liikanmaikka karjaisi. ''Puhoah! Oliko tuo laimee yritys haukkua mua tai jotain,'' Jin-Ho naureskeli, mutta ei tehnyt mitään muutosta.
Jin-Ho mietti jo mistä tunnista asti hän lintsaisi koulusta, hänellä oli työkeikka, joka vaati aikaisin koulusta lähtöä. Ilman lupaa. Ehkä hän kerkiäisi käydä ärsyttämässä Ai-kunia juuri ennen kuin livahtaisi pois? Hyvä idea, hän voisi käydä huikkaamassa jotain tyhmää ja juosta pakoon. Ai-kunin komeat kasvot muuttuisivat tylsistyneistä raivostuneiksi ja sitten tämä karjaisisi vihaisesti ja ehkä parhaimmassa tapauksessa juoksisi vielä perään.
Onneksi Jin-Ho oli nopea.
Nimeltä mainittu blondi istui luokassa, röhnöttäen ikkunassa, käsivarret suorina edessään. Hän tunsi viileän tuulen niiden iholla. ja huokaisi. Tylsää, tylsää…
”Aiji-kun”, Takeru koputti hänen olkapäätään. Vain pojan silmät liikkuivat tämän siirtäessä katseensa pilvistä luokan toiseen blondiin. ”Menen ostamaan juotavaa, haluatko jotain?”
”Orange PopFizz…” Aiji tilasi, ja palasi katselemaan ulos. Tosin hänen silmänsä nappasivat liikkeen alhaalla maassa. Joku juoksi kierroksia. Joka jonka hiukset heiluivat askelten tahtiin. Takeru nojasi hänen olkansa yli katsomaan mitä hän katsoi.
”Ai, Jin-kun juoksee taas”, tämä sanoi ja Aiji mulkaisi tätä ennen kuin katsoi tarkemmin ja totesi ystävänsä olevan oikeassa. Se oli Gong Jin-Ho. Hikinen Gong Jin-Ho.
”Miksi ’Jin-kun’?” hän kysyi tarkoittaen sen retoriseksi, mutta uteliaana yhtä kaikki. Takeru tuntui alusta alkaen sanoneen Jin-kun, Jin-kun, Jin. Hiton Jin-kun. Agh!
”Miksi ei?” oli mitä toinen hänelle vastasi ja askeleet kertoivat tämän lähtevän hakemaan heidän juomiaan. Matematiikan tuplatunti Vaati jotain sokeripitoista.
”Jin-kun, ka…” Aiji huokaisi, palaten katselemaan juoksevaa poikaa tylsistyneenä. Aiji juoksi usein itsekin, mutta Gong oli pasifisti. Mistä tätä rankaistiin?
''Hemmetin kakara! Saat kohta lisää kierroksia, jos et ala kunnioittaa opettajia!'' Maikka karjaisi niin että pihalla kaikui. Jin-Ho vain nauroi äänekkäästi. ''Ja sä luulet että mä kunnioittaisin tollasta kiljukaulaa joka ei osaa omia kenkiään solmia! Uijui,'' Jin-Ho laukaisi takaisin, veti sitten kädet pois taskusta ja pinkoi täyttä vauhtia pakoon kun opettaja lähti perään heiluttaen puista kendo-miekkaa. ''Whoaha! Opeopeope, hei, rauha! Väkivaltaa! EI väkivaltaa! Uwaah! Ihihihii, rauha polle, rauha! Ei ne hevoset oikeasti rakkaudesta potki!!!'' Jin-Ho vain sai opettajan raivostumaan yhä enemmän.
Kuten aiemmin mainittu, Jin-Ho oli sinä hyvä.
Huuto kuului aina ylös Aijin ikkunaan asti, ja hän löysi päivän mielenkiintoisimman tapahtuman alhaalta kentältä. Naurahdus karkasi hänen huuliltaan. Juokse, poika, juokse. Hän kurotti vähän ulommas ikkunasta nähdäkseen paremmin kun hänen seuraamansa koomiset hahmot juoksivat häntä lähinnä olevaa reunaa, jota Aiji ei nähnyt niin kovin hyvin, ja yhä vain hän saattoi kuulla Gongin naurunsekaiset kirkaisut. ”…te kuulostatte ihan rakastavaisilta”, Aiji hymähti itsekseen. Ällöttävä ajatuskin.
Kun Jin-Ho sai kaikki 10 kierrosta juostua hän pinkoi kohti koulua. ''10 kierrosta täynnä, nyt meitsi hiippailee tunnille, heidooo!!!'' Päästyään koulurakennuksen sisälle poika läähätti hiukan. Nosti katseensa ja näki Takerun palaamassa luokkaan. ''Yo, Ishida!'' poika huikkasi ja virnisti iloisesti tälle. Hän asteli lähemmäs luokan ovea, johon oli pojan pysäyttänyt. ''Haittaako jos lainaan Yagamia lounaan ajaksi? On yksi asia jossa tarviin tän apua,'' Jin sanoi lammasmaisesti ja hieroi takaraivoaan. Hänen tarvitsi saada suostuteltua tyttö hankkimaan hänelle hänen missaamiensa tuntien muistiinpanot. Ja Yagami oli ainoa, jolta hän viitsi pyytää moista.
”Senkus lainaat”, Takeru lupasi auliisti, hymyillen enkelimäistä hymyään. ”Kunhan palautat hänet samassa kunnossa takaisin.” Hän katsoi sisään luokkaan ja huomasi Aijin haukottelevan kädet harallaan. ”Saat nähdä jotain hurmaavaa jos katsot nopeasti”, hän kiusasi Jin-Hota siirtymällä nopeasti pois tämän tieltä. Hänen ystävänsä paita paljasti osan tämän litteää vatsaa paidan noustessa ylöspäin tämän käsien mukana.
''Sexy, Ai-kun! Phew, mulle tuli jotenkin kuuma,'' Jin-Ho huikkasi nauraen ovesta painaessaan kuvan mieleensä. ''Ja totta kai, Yagamilla on joka ikinen hiursuortuva päässään kun se palaa. ''En mä mikään pervo ole, ja no... se on väärä ihminen muuteskin,'' Jin-Ho virnisti ja hyppelehti paikalta.
Hikipisara nousi Takerun ohimolle Jin-Hon hihkaistessa Aijille. Toisella oli pokkaa, täytyi sanoa. Hän katsoi luokkaan ja näki Aijin pomppaavan jaloilleen. Hän oletti että hänellä olisi vain hetki aikaa sanoa mitään, joten hän kiirehti: ”Se oli vain vitsi, Jin-kun. Minä tiedän ettet sinä ole mikään pervo~” Ja sitten Aiji jo saavuttikin oven, kuolema silmissään.
”Gong, sinä olet Kuollut!” Takeru astui sivuun. Mitäs hän olikaan ajatellut? Hän olisi tietty voinut ottaa Aijin kiinni ja pidellä tämän paikoillaan Jin-Hon juostessa karkuun, mutta Hikari ei ollut tässä vaatimassa sitä, ja hänen korealaisystävänsä oli muutenkin kerjännyt verta nenästään.
Jin-Ho pakeni, mutta hänen oli pakko jarruttaa kotiluokkansa kohdalla. Ja jäädä kiinni. ''H-Hei, Ai-kun. Et kai vaan suuttunut kehuista? Ookei, toi kuulosti väärältä enkä todellakaan tarkottanut sitä sillai, you know. Oho, kattos kelloa, mitäs jos mä meen luokkaani ja sä meet luokkaasi ja kaikki on onnellisia, eiks jeh? Joohan?'' Jin-Ho pälätti pälättämisen vuoksi, hän tiesi saavansa turpaan muutenkin. Nojasi erittäin kovasti oven vieressä olevaan seinään, ehkä se nielaisisi hänet sisäänsä ja pelastaisi hänet tuomioltaan?
Virneenpoikanen nousi Aijin huulille hänen huomatessaan Jin-Hon pysähtyneen, ja se pysyi hänen huulillaan hänen tarttuessaan korealaispojan paidanrinnukseen ja jysäyttäessä tällä seinää. Hän todella käytti liikaa voimaa ollakseen laiha lukiolaispoika. ”Sinä et sitten ikinä opi, vai opitko, gaijinyaro?”
Jin-Ho inahti kivusta, hapuili kädellään oven kahvaa ja vilkuili hiukan hermostuneena sivulle. ''Ööh... En?'' Jin-Ho vastasi kysyvästi. Sitten hän koki valaistumisen. Miten hän ehkä selviäisi hengissä seuraavaan välituntiin asti. Nielaisi jännittyneenä. ''Sori Ai-kun, mut mun henki on mulle liian kallis,'' hän sitten sanoi nopeasti ennen kuin veti pojan suudelmaan.
Se oli nopea, mutta samalla Jin-Ho riuhtaisi oven auki ja pakeni Aijin otteesta. Ja ovi kiinni. Lukkoon. Ja kello soi. Opettaja astui luokan toisesta ovesta sisään ja huomasi ihmeen punaisen Jin-Hon nojaavan päällään oveen. ''Onko kaikki kunnossa, Gong-kun?'' tämä kysyi. Jin-Ho sitten hymyili. ''Joo. En kadu mitään mitä tuli tänään tehtyä.''
Luokan ulkopuolella Aiji ei ollut missään kunnossa osallistuakseen seuraavaan tuntiin. Pojan kasvoilla oli suorastaan sydäntäsärkevä ilme, jonka vuoksi pari tyttöä jotka olivat myöhässä tunnilta, eivät myöskään löytäneet voimia seuraavaan tuntiin, ja jäivät katsomaan kuinka koulun suosituimpaan kolmikkoon kuuluva poika seisoi nojaten edessään olevaan seinään kyynärpäidensä varassa ja hengitti särkyneesti.
Miksi tämä kaikki tapahtui hänelle? Oliko hänet kirottu tai jotain? Miksi miksi miksi miksi?!
Jin-Ho mietti jo mistä tunnista asti hän lintsaisi koulusta, hänellä oli työkeikka, joka vaati aikaisin koulusta lähtöä. Ilman lupaa. Ehkä hän kerkiäisi käydä ärsyttämässä Ai-kunia juuri ennen kuin livahtaisi pois? Hyvä idea, hän voisi käydä huikkaamassa jotain tyhmää ja juosta pakoon. Ai-kunin komeat kasvot muuttuisivat tylsistyneistä raivostuneiksi ja sitten tämä karjaisisi vihaisesti ja ehkä parhaimmassa tapauksessa juoksisi vielä perään.
Onneksi Jin-Ho oli nopea.
Nimeltä mainittu blondi istui luokassa, röhnöttäen ikkunassa, käsivarret suorina edessään. Hän tunsi viileän tuulen niiden iholla. ja huokaisi. Tylsää, tylsää…
”Aiji-kun”, Takeru koputti hänen olkapäätään. Vain pojan silmät liikkuivat tämän siirtäessä katseensa pilvistä luokan toiseen blondiin. ”Menen ostamaan juotavaa, haluatko jotain?”
”Orange PopFizz…” Aiji tilasi, ja palasi katselemaan ulos. Tosin hänen silmänsä nappasivat liikkeen alhaalla maassa. Joku juoksi kierroksia. Joka jonka hiukset heiluivat askelten tahtiin. Takeru nojasi hänen olkansa yli katsomaan mitä hän katsoi.
”Ai, Jin-kun juoksee taas”, tämä sanoi ja Aiji mulkaisi tätä ennen kuin katsoi tarkemmin ja totesi ystävänsä olevan oikeassa. Se oli Gong Jin-Ho. Hikinen Gong Jin-Ho.
”Miksi ’Jin-kun’?” hän kysyi tarkoittaen sen retoriseksi, mutta uteliaana yhtä kaikki. Takeru tuntui alusta alkaen sanoneen Jin-kun, Jin-kun, Jin. Hiton Jin-kun. Agh!
”Miksi ei?” oli mitä toinen hänelle vastasi ja askeleet kertoivat tämän lähtevän hakemaan heidän juomiaan. Matematiikan tuplatunti Vaati jotain sokeripitoista.
”Jin-kun, ka…” Aiji huokaisi, palaten katselemaan juoksevaa poikaa tylsistyneenä. Aiji juoksi usein itsekin, mutta Gong oli pasifisti. Mistä tätä rankaistiin?
''Hemmetin kakara! Saat kohta lisää kierroksia, jos et ala kunnioittaa opettajia!'' Maikka karjaisi niin että pihalla kaikui. Jin-Ho vain nauroi äänekkäästi. ''Ja sä luulet että mä kunnioittaisin tollasta kiljukaulaa joka ei osaa omia kenkiään solmia! Uijui,'' Jin-Ho laukaisi takaisin, veti sitten kädet pois taskusta ja pinkoi täyttä vauhtia pakoon kun opettaja lähti perään heiluttaen puista kendo-miekkaa. ''Whoaha! Opeopeope, hei, rauha! Väkivaltaa! EI väkivaltaa! Uwaah! Ihihihii, rauha polle, rauha! Ei ne hevoset oikeasti rakkaudesta potki!!!'' Jin-Ho vain sai opettajan raivostumaan yhä enemmän.
Kuten aiemmin mainittu, Jin-Ho oli sinä hyvä.
Huuto kuului aina ylös Aijin ikkunaan asti, ja hän löysi päivän mielenkiintoisimman tapahtuman alhaalta kentältä. Naurahdus karkasi hänen huuliltaan. Juokse, poika, juokse. Hän kurotti vähän ulommas ikkunasta nähdäkseen paremmin kun hänen seuraamansa koomiset hahmot juoksivat häntä lähinnä olevaa reunaa, jota Aiji ei nähnyt niin kovin hyvin, ja yhä vain hän saattoi kuulla Gongin naurunsekaiset kirkaisut. ”…te kuulostatte ihan rakastavaisilta”, Aiji hymähti itsekseen. Ällöttävä ajatuskin.
Kun Jin-Ho sai kaikki 10 kierrosta juostua hän pinkoi kohti koulua. ''10 kierrosta täynnä, nyt meitsi hiippailee tunnille, heidooo!!!'' Päästyään koulurakennuksen sisälle poika läähätti hiukan. Nosti katseensa ja näki Takerun palaamassa luokkaan. ''Yo, Ishida!'' poika huikkasi ja virnisti iloisesti tälle. Hän asteli lähemmäs luokan ovea, johon oli pojan pysäyttänyt. ''Haittaako jos lainaan Yagamia lounaan ajaksi? On yksi asia jossa tarviin tän apua,'' Jin sanoi lammasmaisesti ja hieroi takaraivoaan. Hänen tarvitsi saada suostuteltua tyttö hankkimaan hänelle hänen missaamiensa tuntien muistiinpanot. Ja Yagami oli ainoa, jolta hän viitsi pyytää moista.
”Senkus lainaat”, Takeru lupasi auliisti, hymyillen enkelimäistä hymyään. ”Kunhan palautat hänet samassa kunnossa takaisin.” Hän katsoi sisään luokkaan ja huomasi Aijin haukottelevan kädet harallaan. ”Saat nähdä jotain hurmaavaa jos katsot nopeasti”, hän kiusasi Jin-Hota siirtymällä nopeasti pois tämän tieltä. Hänen ystävänsä paita paljasti osan tämän litteää vatsaa paidan noustessa ylöspäin tämän käsien mukana.
''Sexy, Ai-kun! Phew, mulle tuli jotenkin kuuma,'' Jin-Ho huikkasi nauraen ovesta painaessaan kuvan mieleensä. ''Ja totta kai, Yagamilla on joka ikinen hiursuortuva päässään kun se palaa. ''En mä mikään pervo ole, ja no... se on väärä ihminen muuteskin,'' Jin-Ho virnisti ja hyppelehti paikalta.
Hikipisara nousi Takerun ohimolle Jin-Hon hihkaistessa Aijille. Toisella oli pokkaa, täytyi sanoa. Hän katsoi luokkaan ja näki Aijin pomppaavan jaloilleen. Hän oletti että hänellä olisi vain hetki aikaa sanoa mitään, joten hän kiirehti: ”Se oli vain vitsi, Jin-kun. Minä tiedän ettet sinä ole mikään pervo~” Ja sitten Aiji jo saavuttikin oven, kuolema silmissään.
”Gong, sinä olet Kuollut!” Takeru astui sivuun. Mitäs hän olikaan ajatellut? Hän olisi tietty voinut ottaa Aijin kiinni ja pidellä tämän paikoillaan Jin-Hon juostessa karkuun, mutta Hikari ei ollut tässä vaatimassa sitä, ja hänen korealaisystävänsä oli muutenkin kerjännyt verta nenästään.
Jin-Ho pakeni, mutta hänen oli pakko jarruttaa kotiluokkansa kohdalla. Ja jäädä kiinni. ''H-Hei, Ai-kun. Et kai vaan suuttunut kehuista? Ookei, toi kuulosti väärältä enkä todellakaan tarkottanut sitä sillai, you know. Oho, kattos kelloa, mitäs jos mä meen luokkaani ja sä meet luokkaasi ja kaikki on onnellisia, eiks jeh? Joohan?'' Jin-Ho pälätti pälättämisen vuoksi, hän tiesi saavansa turpaan muutenkin. Nojasi erittäin kovasti oven vieressä olevaan seinään, ehkä se nielaisisi hänet sisäänsä ja pelastaisi hänet tuomioltaan?
Virneenpoikanen nousi Aijin huulille hänen huomatessaan Jin-Hon pysähtyneen, ja se pysyi hänen huulillaan hänen tarttuessaan korealaispojan paidanrinnukseen ja jysäyttäessä tällä seinää. Hän todella käytti liikaa voimaa ollakseen laiha lukiolaispoika. ”Sinä et sitten ikinä opi, vai opitko, gaijinyaro?”
Jin-Ho inahti kivusta, hapuili kädellään oven kahvaa ja vilkuili hiukan hermostuneena sivulle. ''Ööh... En?'' Jin-Ho vastasi kysyvästi. Sitten hän koki valaistumisen. Miten hän ehkä selviäisi hengissä seuraavaan välituntiin asti. Nielaisi jännittyneenä. ''Sori Ai-kun, mut mun henki on mulle liian kallis,'' hän sitten sanoi nopeasti ennen kuin veti pojan suudelmaan.
Se oli nopea, mutta samalla Jin-Ho riuhtaisi oven auki ja pakeni Aijin otteesta. Ja ovi kiinni. Lukkoon. Ja kello soi. Opettaja astui luokan toisesta ovesta sisään ja huomasi ihmeen punaisen Jin-Hon nojaavan päällään oveen. ''Onko kaikki kunnossa, Gong-kun?'' tämä kysyi. Jin-Ho sitten hymyili. ''Joo. En kadu mitään mitä tuli tänään tehtyä.''
Luokan ulkopuolella Aiji ei ollut missään kunnossa osallistuakseen seuraavaan tuntiin. Pojan kasvoilla oli suorastaan sydäntäsärkevä ilme, jonka vuoksi pari tyttöä jotka olivat myöhässä tunnilta, eivät myöskään löytäneet voimia seuraavaan tuntiin, ja jäivät katsomaan kuinka koulun suosituimpaan kolmikkoon kuuluva poika seisoi nojaten edessään olevaan seinään kyynärpäidensä varassa ja hengitti särkyneesti.
Miksi tämä kaikki tapahtui hänelle? Oliko hänet kirottu tai jotain? Miksi miksi miksi miksi?!