(no subject)
Lentokentät ovat omituisia paikkoja. Varmasti vähäinen uni ja jatkuvasti itselle päinvastaiset vuorokaudenajat yhdistettynä jännityksen sekä energiapitoisen ruoan aiheuttamiin täpinöihin saa aikaan ihan kohtuullisen sekavat fiilikset. Pidän myös kiinni teoriastani, että lentokentät on olemassa vain ajassa, muttei tilassa. Paikkoina ne ovat lähes identtisiä ja ainoa mikä ne toisistaan on ajallinen järjestys paperilla ja oma väsymystila. Siinä välissä istutaan paikallaan lentokoneessa, jonka liike voisi ihan hyvin olla illuusio.
Nyt siis Hong Kongissa. Kenttää ympäröivät metsäiset mäet ja meri. On sumuista ja tosi kuuma, joskin se on kuulutuksiin, ei omaan kokemukseen, perustuva tieto. Jokin automaatti puhuu myös jatkuvasti. Esimerkiksi rullaportaat. Käskevät olemaan varovainen. (PS. en ole hullu) Helsinki-Vantaalla puolestaan vastaan tuli japanilaisseurue, jonka johtjaa kantoi keppiä, jonka päähän oli sidottu koirapehmolelu ja osin hengitysmaskeihin sonnustautuneiden seuraajiensa kanssa koko kööri näytti joltain maailmanlopun kultilta Akirasta. Söin muuten myös jotain tosi bladerunnerruokaa kuppilasta: jotain limanuudeleita ja kalapalloja (koostumus siskonmakkaran, maku sardiinin), joista oli vaikea tietää olivatko täysin synteettisiä vai eivät. Niin joo, Häslingissä passini luki ainoastaan kone, joka myös kameralla katsoi naamaani ja totesi sen samaksi kuin passikuvassani esitetyn.
Koneen lähtöön vielä kolme tuntia. Sitten väsyttää ihan pirusti. Jos saisi sinniteltyä sinne asti, heräisi aamull Brisbanessa. Ellei kaktso koko yön leffoja nyt kun voi....
Nyt siis Hong Kongissa. Kenttää ympäröivät metsäiset mäet ja meri. On sumuista ja tosi kuuma, joskin se on kuulutuksiin, ei omaan kokemukseen, perustuva tieto. Jokin automaatti puhuu myös jatkuvasti. Esimerkiksi rullaportaat. Käskevät olemaan varovainen. (PS. en ole hullu) Helsinki-Vantaalla puolestaan vastaan tuli japanilaisseurue, jonka johtjaa kantoi keppiä, jonka päähän oli sidottu koirapehmolelu ja osin hengitysmaskeihin sonnustautuneiden seuraajiensa kanssa koko kööri näytti joltain maailmanlopun kultilta Akirasta. Söin muuten myös jotain tosi bladerunnerruokaa kuppilasta: jotain limanuudeleita ja kalapalloja (koostumus siskonmakkaran, maku sardiinin), joista oli vaikea tietää olivatko täysin synteettisiä vai eivät. Niin joo, Häslingissä passini luki ainoastaan kone, joka myös kameralla katsoi naamaani ja totesi sen samaksi kuin passikuvassani esitetyn.
Koneen lähtöön vielä kolme tuntia. Sitten väsyttää ihan pirusti. Jos saisi sinniteltyä sinne asti, heräisi aamull Brisbanessa. Ellei kaktso koko yön leffoja nyt kun voi....