Oaxaca
Uutisten kertoessa erilaisista onnettomuuksista, raakuuksista ja inhimillisistä tragedioista harva se päivä, sitä turtuu, eikä mikään oikein enää tunnun järkyttävän. Ainakin itsestäni tuntuu usein tältä; käsityskyky ei vain riitä kaiken tuon hahmottamiseksi. Ehkä juuri tämän vuoksi sitten kun jokin uutinen oikeasti järkyttää, järkytys tuntuu sitäkin suuremmalta. Eilen uutisissa kerrottiin, että puolisotilaalliset joukot tappoivat suomalaisen ihmisoikeusaktivistin sekä meksikolaisen toverinsa. Jostain syystä tapaus tuntuu läheiseltä, vaikken murhattua henkilöä tunnekaan, ja olo on ollut varsin apea jutun luettuani.
Ei sanat riitä. Ei tuo toki poikkea monen paikan arjesta, mutta silti. Mitä ihmettä?
En ole perehtynyt tarkemmin Oaxacan tilanteeseen, mutta puolia ei tunnu olevan vaikea valita; käsittääkseni autonomistit ja aktivistit eivät ole väijyttäneet ja murhanneet ketään. Ilmeisesti puolisotilaalliset joukot ja heidän edustamansa tahot ovat peloissaan, jos rauhanomaisia tarkkailijoita täytyy murhata. Se, että aktivistit murhattiin, on makaaberi todistus siitä, että olivat saamassa jotain aikaan ja olivat toimissaan onnistuneita. Tämä ei tarkoita, että heidän murhansa oli jonkinlainen luonnonlaki, vakio, jonka oli tapahduttava. Ei, liipasimesta vetäneillä oli vaihtoehto tehdä toisin. Viime kädessä kaikilla on aina.
Murhatun suomalaisen blogi on järkyttävää luettavaa. Jälkikäteen erityisen kauhea on ensimmäinen merkintä, jossa kirjoittaja kertoo syistään lähteä Meksikoon. Merkintä loppuu sanoihin:
"Tällaisin tarkoituksin siis matkassa. Katsotaan, mitä tuleman pitää."
Huh.
Ei sanat riitä. Ei tuo toki poikkea monen paikan arjesta, mutta silti. Mitä ihmettä?
En ole perehtynyt tarkemmin Oaxacan tilanteeseen, mutta puolia ei tunnu olevan vaikea valita; käsittääkseni autonomistit ja aktivistit eivät ole väijyttäneet ja murhanneet ketään. Ilmeisesti puolisotilaalliset joukot ja heidän edustamansa tahot ovat peloissaan, jos rauhanomaisia tarkkailijoita täytyy murhata. Se, että aktivistit murhattiin, on makaaberi todistus siitä, että olivat saamassa jotain aikaan ja olivat toimissaan onnistuneita. Tämä ei tarkoita, että heidän murhansa oli jonkinlainen luonnonlaki, vakio, jonka oli tapahduttava. Ei, liipasimesta vetäneillä oli vaihtoehto tehdä toisin. Viime kädessä kaikilla on aina.
Murhatun suomalaisen blogi on järkyttävää luettavaa. Jälkikäteen erityisen kauhea on ensimmäinen merkintä, jossa kirjoittaja kertoo syistään lähteä Meksikoon. Merkintä loppuu sanoihin:
"Tällaisin tarkoituksin siis matkassa. Katsotaan, mitä tuleman pitää."
Huh.