knocked elbows.
kävin ensimmäistä kertaa remontoidussa kaupunginkirjastossa ja mukaani tarttui kiitettävä määrä kuvottavan aikuista kirjallisuutta:
Elina Karjalainen: Isän tyttö
(haluaisin oikeastaan lukea kaikki Karjalaisen muistelmateokset... minulla on fiksaatio menneiden päivien boheemielämään.)
The Gendered Cyborg
(kiinnostuin joskus viime kesänä Donna Harawayn teoriasta, jossa hän vertasi naista kyborgiin, ja sattumalta tämä kirja osui silmiini. toivottavasti löydän kärsivällisyyttä ja energiaa oikeasti lukea sen!)
Kauneuden sukupuoli. Näkökulmia feministiseen estetiikkaan.
(you can take a girl out of university but you can't take the interest in the subjects studied in university out of her!)
Anna Kortelainen: Levoton nainen
(eräs opiskelukaveri suositteli Kortelaista minulle varmaan jo ensimmäisellä yliopistoviikolla. nyt olen niin pitkällä, että kirja lepää pöydänkulmalla...)
Anna-Maija Raittila: Uudenkuun päiväkirja 1990-2000
(ikuisuusprojektejani on lukea enemmän elämäkertoja. Raittilaa on taidettu kehua milloin missäkin, milloin kenenkin toimesta.)
pidin kädessäni myös jotain bahá'í-uskon spiritual guidea, kiitettävän paksua kirjaa, mutta en osaa nyt löytää itsestäni energiaa uskonnollisuudelle; en minkään uskonnon, ainoankaan suuntauksen. mietin lainausautomaatin ääressä, kuinka ihanaa olisi mennä nurmikolle istumaan ja lukemaan, mutta sitten ajattelin, haluanko oikeastaan esiintyä muka-älykkönä. voisin tietenkin aina vedota, että meneillään on jokin tenttikirja... no ei. tulee provosoiva olo.
*
tajusin tänään, miksen oikeastaan halua lukea Paulo Coelhoa: se on liian helppoa. myönnän kyllä pitäneeni mm. Alkemistista niin paljon, että voisin suositella sitä monellekin ihmiselle, enkä ollenkaan ihmettele, miksi ihmiset pitävät Coelhosta. lähinnä minua ärsyttää se valmiiden vastausten määrä, joka kiipeää vastaan, ei rivien välistä, vaan kuin joissain amerikkalaisissa elämäntaito-oppaissa.
haluan lukea kirjan ajatellen, että saan tehdä tästä omat tulkintani. tahdon lukea tarinan, joka alkaa vaikuttaa vasta, kun olen päässyt viimeisille riveille. rakastan ronskia, persoonallista otetta ja ristiriitaisia hahmoja -Coelhon henkilöt ovat kovin pelkistettyjä, samaistumisen takia luultavasti, mutta minä mieluummin vihaan hahmoa kuin olen tuntematta mitään tätä kohtaan.
*
mieleni tekee suunnitella ja maalata triptyykki. mikään ei inspiroi niin tehokkaasti kuin ajan viettäminen luovien ihmisten kanssa.
Elina Karjalainen: Isän tyttö
(haluaisin oikeastaan lukea kaikki Karjalaisen muistelmateokset... minulla on fiksaatio menneiden päivien boheemielämään.)
The Gendered Cyborg
(kiinnostuin joskus viime kesänä Donna Harawayn teoriasta, jossa hän vertasi naista kyborgiin, ja sattumalta tämä kirja osui silmiini. toivottavasti löydän kärsivällisyyttä ja energiaa oikeasti lukea sen!)
Kauneuden sukupuoli. Näkökulmia feministiseen estetiikkaan.
(you can take a girl out of university but you can't take the interest in the subjects studied in university out of her!)
Anna Kortelainen: Levoton nainen
(eräs opiskelukaveri suositteli Kortelaista minulle varmaan jo ensimmäisellä yliopistoviikolla. nyt olen niin pitkällä, että kirja lepää pöydänkulmalla...)
Anna-Maija Raittila: Uudenkuun päiväkirja 1990-2000
(ikuisuusprojektejani on lukea enemmän elämäkertoja. Raittilaa on taidettu kehua milloin missäkin, milloin kenenkin toimesta.)
pidin kädessäni myös jotain bahá'í-uskon spiritual guidea, kiitettävän paksua kirjaa, mutta en osaa nyt löytää itsestäni energiaa uskonnollisuudelle; en minkään uskonnon, ainoankaan suuntauksen. mietin lainausautomaatin ääressä, kuinka ihanaa olisi mennä nurmikolle istumaan ja lukemaan, mutta sitten ajattelin, haluanko oikeastaan esiintyä muka-älykkönä. voisin tietenkin aina vedota, että meneillään on jokin tenttikirja... no ei. tulee provosoiva olo.
*
tajusin tänään, miksen oikeastaan halua lukea Paulo Coelhoa: se on liian helppoa. myönnän kyllä pitäneeni mm. Alkemistista niin paljon, että voisin suositella sitä monellekin ihmiselle, enkä ollenkaan ihmettele, miksi ihmiset pitävät Coelhosta. lähinnä minua ärsyttää se valmiiden vastausten määrä, joka kiipeää vastaan, ei rivien välistä, vaan kuin joissain amerikkalaisissa elämäntaito-oppaissa.
haluan lukea kirjan ajatellen, että saan tehdä tästä omat tulkintani. tahdon lukea tarinan, joka alkaa vaikuttaa vasta, kun olen päässyt viimeisille riveille. rakastan ronskia, persoonallista otetta ja ristiriitaisia hahmoja -Coelhon henkilöt ovat kovin pelkistettyjä, samaistumisen takia luultavasti, mutta minä mieluummin vihaan hahmoa kuin olen tuntematta mitään tätä kohtaan.
*
mieleni tekee suunnitella ja maalata triptyykki. mikään ei inspiroi niin tehokkaasti kuin ajan viettäminen luovien ihmisten kanssa.