walk with me.
...itsestä rakkautta tulee etsiä eikä toisesta, jos mielii jotain rakentaa.
(Leena Rantanen: Kirjeitä jonnekin)
tiedättekö, toista ihmistä ei voi pelastaa, ellei hän halua tulla pelastetuksi.
ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse ojenna kättään; edes liikauta sitä.
ei voi nostaa jaloilleen, ellei toinen itse halua niillä pysyä.
ei voi antaa toivoa, ellei toinen halua sitä ottaa vastaan.
rakastaa voi -ja pitääkin!-, mutta sitäkään ei voi vaatia samassa muodossa takaisin. ei voi sanella: minä odotan sinulta tätä, näin sinun tulee vastata, reagoi nyt!
ihmisen on haluttava tietoa löytääkseen sitä.
on oltava utelias löytääkseen uutta.
on osoitettava kiinnostusta seuraa kohtaan, jos haluaa sitä.
niin paljon on meistä itsestämme kiinni ja silti on olosuhteita, joille ei voi mitään. toisille se on Jumala, toisille useampi, toisille Kohtalo, toisille pelkkä syy ja seuraus, toisille karmaa, toisille sattumaa, toisille pelkkää tiedettä. huvittavaa on, että uskoo mihin tahansa, saattaa päätyä täysin samaan lopputulokseen; passiiviset ja aktiiviset, katkerat ja toiveikkaat löytyvät joka aatteen alta.
minusta on pelottavaa, kun sanotaan tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän. mitäs sitten, kun on niin masentunut ja rikki ja väsynyt, että ei osaa odottaa ja toivoa kuin pahinta? haluaisi, että joku tekisi lisää pahaa? toivoisi, että saisi edes jostain perustelut sille, miksi voi huonosti? jos odottaa pelkästään huonoa kohtelua, kohteleeko muita sen mukaan? (sanoisin, että kyllä, henkilökohtaisen kenttäkokemuksen perusteella.)
ihminen voi kieroutua ja toivoa vain pahoja asioita, itselleen ja muille.
mutta helvetti, minuun koskee, kun en voikaan pelastaa maailmaa.
voin tehdä oman osani, mutta en sen enempää.
(Leena Rantanen: Kirjeitä jonnekin)
tiedättekö, toista ihmistä ei voi pelastaa, ellei hän halua tulla pelastetuksi.
ihmistä ei voi auttaa, ellei hän itse ojenna kättään; edes liikauta sitä.
ei voi nostaa jaloilleen, ellei toinen itse halua niillä pysyä.
ei voi antaa toivoa, ellei toinen halua sitä ottaa vastaan.
rakastaa voi -ja pitääkin!-, mutta sitäkään ei voi vaatia samassa muodossa takaisin. ei voi sanella: minä odotan sinulta tätä, näin sinun tulee vastata, reagoi nyt!
ihmisen on haluttava tietoa löytääkseen sitä.
on oltava utelias löytääkseen uutta.
on osoitettava kiinnostusta seuraa kohtaan, jos haluaa sitä.
niin paljon on meistä itsestämme kiinni ja silti on olosuhteita, joille ei voi mitään. toisille se on Jumala, toisille useampi, toisille Kohtalo, toisille pelkkä syy ja seuraus, toisille karmaa, toisille sattumaa, toisille pelkkää tiedettä. huvittavaa on, että uskoo mihin tahansa, saattaa päätyä täysin samaan lopputulokseen; passiiviset ja aktiiviset, katkerat ja toiveikkaat löytyvät joka aatteen alta.
minusta on pelottavaa, kun sanotaan tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän. mitäs sitten, kun on niin masentunut ja rikki ja väsynyt, että ei osaa odottaa ja toivoa kuin pahinta? haluaisi, että joku tekisi lisää pahaa? toivoisi, että saisi edes jostain perustelut sille, miksi voi huonosti? jos odottaa pelkästään huonoa kohtelua, kohteleeko muita sen mukaan? (sanoisin, että kyllä, henkilökohtaisen kenttäkokemuksen perusteella.)
ihminen voi kieroutua ja toivoa vain pahoja asioita, itselleen ja muille.
mutta helvetti, minuun koskee, kun en voikaan pelastaa maailmaa.
voin tehdä oman osani, mutta en sen enempää.