(no subject)

Oct 11, 2007 19:56

avaan tee merkintä-ikkunan varmaan jo neljättä kertaa.

mieleni tekisi kertoa jotain olennaisempaa, vaihteeksi -mutta en tiedä, mistä aloittaisin.

ensinnäkin, olen mielettömän onnellinen, kun eräs kaunis mies on muuttanut Turkuun. on olemassa ystävyyssuhteita, jotka pystyvät säilyttämään henkensä yhteydenpidottomien vuosien läpi, eikä se lakkaa koskaan hämmästyttämästä minua. tuntui hyvältä istua tiistaina hikisenä ja meikittä keittiönpöydän ääressä kahvikuppi edessä ja jutella niitä näitä. ajatuksenvaihto ei ole pitkiin aikoihin ollut yhtä vaivatonta.

tänään jäin mieluummin kotiin kuin lähdin luokkatoverien kera baariin.
olen väsynyt ja tapaisin ennemmin sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi mennä lähikuppilaan heittämään huonoa läppää. tuntuu, että kouluihmiset ovat jo tunkeneet minut johonkin lokeroon ja jättäneet sinne, enkä jaksa enää harkita joka tilanteessa, miten minun tulisi toimia antaakseni heidän ymmärtää, etteivät he tiedä vielä mitään. en minäkään väitä tuntevani heistä ketään kuin pintapuolisesti.

sanallistin kauniille miehelle vihdoin, mikä koulussa pahimmin mättää: se ei ole älyllisesti haastavaa.
olen todella huono opiskelemaan asioita, joiden en koe olevan minulle mitenkään hyödyksi, tai varsinkaan, jos ne syötetään valmiina puuromössönä. itsestäänselvyyksien jauhaminen ja opiskelijoiden aliarviointi yhdistettynä naurettavan tiukkoihin kurinpitotoimiin (ns. yhteisiin sääntöihin) herättävät sekä turhautumista että ahdistusta.

tänään meille kävi puhumassa PAM-edustaja ammattiliittoon liittymisestä. minusta suurimmassa osassa liittoedustajista on jotain vastenmielisen lipevää ja ärsyynnyin varsinkin siitä, että samalla mainostetaan etuuksia ja pelotellaan, että jos et kuulu meihin, kukaan ei pidä sinun puoliasi. en väitä, etteivätkö liiton tarjoamat lakimiespalvelut tms. olisi hyödyllisiä, mutta minusta PAM ei ole viime aikoina juurikaan kunnostautunut ainakaan julkisuudessa.

ilkeästi voisi sanoa, että huomaa liiton jäsenistöstä 80% olevan naispuolisia. lakkokin alkaa tuntua lähinnä huonolta vitsiltä: jäädään hei lakkoon, mutta yritetään tehdä se niin, etteivät asiakkaat joudu kärsimään. en väitä, että sairaanhoitajien joukkoirtisanoutuminen olisi hyvä idea, mutta mitä järkeä on uhata lakolla tai muille työtaistelutoimenpiteillä, jos ei uskalleta aiheuttaa sillä haittaa kenellekään...? eikö lakon tarkoitus ole nimenomaan, että osoitetaan, miten korvaamatonta ja tärkeätä työtä jokin ammattikunta tekee? esimerkiksi kaikkien kauppojen, ravintoloiden ja a-oikeudet omaavien paikkojen sulkeminen viikonlopuksi saattaisi riittää muistuttamaan suomalaisia siitä, miten kivaa onkaan, kun on palvelualojen ammattilaisia. siis sitä palvelusväkeä, joku on saattanut nähdäkin heitä...

miksi minusta tuntuu, että nimenomaan naisvaltaisilla aloilla päädytään neuvottelupöytään ensin vaatimaan ja sitten sovittelemaan? no ei me nyt hei tosissaan haluta aiheuttaa mitään ongelmia kenellekään. (muistanette taannoisen paperimiesten lakon, jossa oli vähän eri meininki)

minkä kuvan PAMista saa tämän perusteella?

sitä paitsi, opiskelijoille tarkoitetun mainosvihkon kannessa on farkkuperse. ihan oikeasti! mitä mainosta...!

Previous post Next post
Up