no girl so sweet.

Sep 03, 2007 14:36

olen katsonut viime aikoina sarjakuva-aiheisia elokuvia (koska Ruskaseni palasi USA:sta) -kunnon seikkailutarina vetoaa sisäiseen kaksitoistavuotiaaseen poikaani.

Fantastic Four 2.
no ihan jees. päähenkilöt tosin olivat ohuenohuita, kliseisiä ja tylsiä, varsinkin Jessica Alban esittämä Susan. mukaan ympätyt romantiikkapalat olivat vielä naurettavampia kuin Pirates of the Caribbeanin Willin ja Elisabethin väliset ällöpyllyilyt. koko leffan pelasti ihanainen Silver Surfer, jonka hyvännäköisyyttä kylläkin verotti taustalle kirjoitettu traaginen tarina. hohhoijaa. Marvel, odotan teiltä enemmän!

Hulk.
miksi vitussa tätä haukutaan joka paikassa?!? alku jäi näkemättä, mutta Ang Lee ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. upeaa jälkeä, eikä kuvilla kikkailukaan häirinnyt minua mitenkään. Hulkin tarina on mielenkiintoinen ja näyttelijäkaarti oli todella hyvin valittu. eihän se nyt minään perussarjakuva-actionpläjäyksenä sinällään toiminut (vrt. edelliseen), mutta eipä sen kai ollut tarkoituskaan. Ang Lee rocks!

300.
köh, köh, en ole vieläkään nähnyt Sin Citya -nyt varmaan olisi korkea aika, siinä on sentään Bruce Willis ja Clive Owen...! 300 oli silmäniloa alusta loppuun, kaunista jälkeä, upeita (höm) mieskehoja ja ja ja... kaikenkaikkiaan toimiva kokonaisuus. juonesta nyt ei tarvinne sanoa mitään: perussankaritarina, jossa pieni joukko puolustautuu tyrannin armeijaa vastaan. minua häiritsi hiukan kertojanääni, vaikka sen tarkoitus oli kai pitää katsojan mielessä, että tässähän katsotaan nyt Antiikin Tarinaa, eikä mitä tahansa mäiskettä. ihan sama, visuaalinen ähky jäi -hyvässä mielessä.

Hell Boy.
älkää kysykö. perussarjisleffa. ihan hauskoja juttuja ja hyvin toteutetut hahmot, mutta en jaksa sitä ns. vanhan koulukunnan paatostelumeininkiä. ensin alleviivataan, että nämä kummajaiset pyrkivät elämään normaalia elämää ja kaipaavat sitä, mutta heissä ei kuitenkaan ole mitään inhimillistä tarttumapintaa tai se on luotu niin alleviivaten ja teennäisesti, että se tuntuu pelkältä katsojan (tai lukijan) aliarvioimiselta. pidän edelleenkin X-Meniä parhaana supersankarisarjakuvana ikinä, sillä siinä on osattu kehitellä hahmoille supervoimien lisäksi myös ihan oikeat persoonat vikoineen kaikkineen.

*

olen myös lukenut Marvelin massiivisen sarjakuvan Wolverine -The Enemy of the State, joka oli kaikenkaikkiaan loistava. pitänee lukea lisää X-Men-tuotantoa, jota siis... on vain... muutama lehti. eh.

*

löysin PJ Harveyn!
tai siis, olemme olleet tuttavallisissa väleissä jo pitemmän aikaa, mutta vasta nyt päästin tuon ihmeellisen naisen ihan kunnolla kotiini -ja olen myyty! Polly Jeanin synkkyys ja raadollisuus vetoaa minuun ehkä jopa enemmän kuin Tori... mutta eipäs sanota vielä. ihan kivaa vaihtelua silti kuunnella välillä naisartistejakin (ei sillä, että olisin luopumassa mr Vedderistä vielä aikoihin... mm.).

*

tänään telkkarista The Rockin tähdittämä leffa! oujeah!

...

höm.
Previous post Next post
Up