Apr 28, 2006 13:27
kaikki puhuvat siitä, onhan se ihan hirveää. elämä on haurasta. se viedään niin helposti. en koskaan tuntenut jonnaa kunnolla, mutta silti järkytyin. joka kerta kun tälläistä sattuu ajattelen, että onneksi antti ei kuollut silloin ja tunnen pahaa oloa, koska anna kuoli. mutta kukaan ei kaiketi pakottanut ketään siihen autoon, voisi vain miettiä lähteekö humalaisen kyytiin. annalle ei juuri annettu valinnanvaraa, hän ei olisi halunnut mennä siihen autoon, hän pelkäsi kovaa vauhtia, mutta 14-vuotiasta on helppo patistaa.
aina kun jotain tälläistä sattuu, äiti ajattelee ensimmäiseksi missä antti ja mie ollaan. nytkin se oli säikähtäny, kun ei tiennnyt oliko antti kyydissä. en tiennyt, että äiti säikähtää joka kerta niin paljon, mutta en ihmettele sitä yhtään.
en tiedä voiko ketään syyttää siitä. mutta jokaisella oli mahdollisuus valita, jopa kuskilla.