Författare: Maria Sveland
Utgivningsåret: 2007
Originalnamnet: Bitterfittan (
Månpocket)
Språket: svenska
Betyg: 5/5
"Bakom varje framgångsrik man står en kvinna med trötta ben och migrän. Och bakom varje framgångsrik kvinna finns en skilsmässa." (s. 45)
30-åriga Sara flyr från sitt liv och sin familj till Teneriffa med Erica Jongs 70-talsklassiker Rädd att flyga. Den veckan tillbringar hon genom att tänka igenom sitt liv och visa att man blir en feminist när man växer upp i en chauvinistisk miljö. Det finns väldigt lite i detta som är originellt, men Svelands sätt att skriva och beskriva gör det att boken blir en av de mest intressanta böcker jag har läst i år.
Det tar lite över 200 sidor av Sveland att säga väldigt mycket om feminismens historia, vikten och den moderna skönhetsidealen, amningskulten, att vara mamma, alkoholismen och stringtrosor (som en modern feminist naturligtvis ogillar!). Det gör hon genom att använda riktigt fint, analyserande språk - och bitterfitta-statistik.
Slutet var ju en riktig antiklimax, men jag har bestämt mig att tolka det som sarkastiskt, därför det höga betyget. Dessutom kan en finne ju inte ge ett dåligt betyg till en bok som nämner en LYCKLIG finsk familj som verkar fungera bättre än svenska familjer. Wow!
Tekijä: Sveland, Maria
Julkaisuvuosi: 2007
Alkuperäisnimi: Bitterfittan (
Månpocket)
Lukukieli: ruotsi
Arvio: 5/5
"Bakom varje framgångsrik man står en kvinna med trötta ben och migrän. Och bakom varje framgångsrik kvinna finns en skilsmässa." (s. 45)
30-vuotias Sara pakenee ahdistustaan, katkeruuttaan - perhettään - viikon lomalle Teneriffalle. Viikon aikana hän ehtii käydä läpi koko elämänsä ja todistaa, että feministiksi kasvetaan sovinistisessa ympäristössä. Feminismin juuret löytyvät jo varhaislapsuudesta, kaikki miehet (tai ainakin miesten ehdoton enemmistö) ovat sikoja ja ajavat vaimonsa kurjuuteen tavalla tai kolmannella. Teema sinänsä ei siis ole millään tapaa uusi, mutta Svelandin värikäs kielenkäyttö ja realistinen kuvaus tekevät kirjasta yhden tämän vuoden ehdottomasti kiinnostavimmista lukukokemuksista.
Vähän päälle kahdensadan sivun aikana Sveland ehtii käsitellä naisen elämää Saran näkökulmasta. Analysoiva, puhekielinen kerronta preesensissä ehtii eritellä muun muassa feminismin historiaa yleisesti, painoa ja nykyaikaista kauneusihannetta, äitiyttä ja äidinvaistoja, imetyskulttia, oikeudenmukaisuutta, alkoholismia ja stringejä - joidenkin kohdalla herttaisten bitterfitta-tilastojen avulla.
Kirja on poikkeuksellisen mukaansatempaavaa luettavaa ja sai jopa minut kiehumaan hiljaa itsekseni maailman (tai oikeastaan miesten) epäoikeudenmukaisuudelle. Kirjan loppu oli kuitenkin yksi pahimmista antikliimakseista, joihin olen koskaan törmännyt, mutta päätin hiljaa itsekseni tulkita sen sarkasmina ja olla vähentämättä pisteitä arviostani.
Erityisenä kuriositeettina mainittakoon, että tässä ruotsalaisessa kirjassa on onnellinen, esimerkillinen suomalainen perhe. Vau!