Synti: ajatuksin, sanoin ja töin (Pyysiäinen, Ilkka)
(2005)
”Mitä on se ’synti’, josta ihmisiä on myötäänsä varoiteltu?
Onko synnin käsitteelle tilaa moniarvoisessa maailmassa? Miten löydämme eettisesti kestävät ratkaisut, kun maailma yhdentyy ja uskonnon merkitys vähenee? Onko olemassa syntiä ilman uskontoa? Entä moraalia?
Synti - ajatuksin, sanoin ja töin on ensimmäinen suomenkielinen kokonaisesitys aiheesta. Se on sujuvasti laadittu tietopaketti synnistä, uskonnosta ja modernin maailman ongelmista. Ilkka Pyysiäinen on koonnut tähän teokseen perustietoa kristinuskon syntikäsitteestä ja sen historiasta sekä synti-teemasta suomalaisessa kulttuurissa. Kirja valottaa syntiuskomusten historiaa, sosiologiaa ja jopa biologiaa. Pyysiäisen harkittua tekstiä ryydittää sujuvasanainen huumori.
Ilkka Pyysiäinen on Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija, joka on julkaissut kymmeniä artikkeleita ja kirjoja Suomessa ja ulkomailla.”
Jonain kauniina päivänä opin vielä, ettei kirjakauppojen alennuskoreihin kannata kurkkia, jos budjetti on muutenkin tiukalla. Toki sitä tekee tämän kirjan kaltaisia löytöjä (ovh. n. 30€, minä maksoin siitä kymmenesosan), mutta kolmella eurollakin saa jo nuudeleita, makaronia ja/tai tonnikalaa moneksi päiväksi. (Mahdolliset lukijat ovat ehkä jo ehtineet ymmärtää minun olevan opiskelija.)
Kirjaan itseensä kohdistuvia odotuksia minulla ei ollut nimeksikään. Muistan kuulleeni teologikaverini joskus kertoneen Pyysiäisen olevan armoitettu luennoitsija, mutta minun nimimuistini huomioon ottaen ei kannata laskea kovinkaan paljoa sen varaan. Pääasiallinen motivaattorini oli yksinkertaisesti halu lukea pitkästä aikaa ”oikeasti” teologista tekstiä - edes puoliakateemista, teologin kirjoittamaa tekstiä, jossa olisi kunnon lähde- ja kirjallisuusluettelo lopussa jne. (Tähän kohtaan on todettava Jumala-kirjan kirjoittaneen Jonas Gardellin olevan nykyään teologian kunniatohtori, mutta ei takerruta siihen nyt.)
”Vaikka 1960-1970-luvuilla kirkkoa pidettiin paljolti taantumuksellisena voimana ja uskontoa häviämään tuomittuna ilmiönä, on tilanne tällä hetkellä varsin toisenlainen. Moni katsoo taas uskontoon ja varsinkin luterilaiseen kirkkoon etsiessään pelastusta kaiken alleen jauhavien markkinavoimien hirmuvallalta. Kommunismista ei kaivattua pelastusta löytynyt ja sosialidemokratiasta ei ole jäljellä sosialismia eikä demokratiaa. Koti voi huonosti ja isänmaan osti Euroopan unioni. Olisiko siis uskonnosta sittenkin johonkin?” (s. 113-114)
Pyysiäisen kieli on värikästä ja huumorin täplittämää. Vitsiä väännetään niin kirkkoisä Augustinuksesta, papistosta kuin geenibiologiastakin: mistäpä me tiedämme, ettei ole olemassa geeniä ”XYZ666”, joka olisi vastuussa perisynnistä, kuten Pyysiäinen leukailee. Lukujen alussa kirjoittaja ei tarjoakaan varsinaista ingressiä, vaan enemmänkin pienen vitsin ihastuttavan absurdin ruokaohjeen muodossa. (Esim. luku viisi, ”Pahan kosketus: synnin teologiaa”, sivulla 59 alkaa ohjeella, jonka mukaan tarvittaviin aineisiin lukeutuvat kypsä Augustinus, raaka Harry Wolfson, evoluutiobiologiaa ja ryöpättyä teologiaa. ”Kaivetaan esiin ’perisynnin’ juuret ja liotetaan evoluutiobiologiassa. Pannaan kiehumaan. -- Kaulitaan ja käännetän. Eritellään seitsemän kuolemansyntiä. Ruokajuomaksi Seven Up.”) Latinalta ja teologijargonilta tuskin täysin välttyy yhtäkään teologiaa etäisestikään käsittelevää kirjaa lukiessaan, mutta Pyysiäinen on onnistunut karsimaan suurimman osan näistä pois. Tuloksena on helppolukuinen ja helposti tajuttavaa, kansanomaista tekstiä.
Kirjan lähdeluettelo on kunnioitettavat 20 sivua pitkä. Ei huono saavutus 250-sivuiselle kirjalle! Toki joukosta löytyy paljon lehtiartikkeleita ja jopa yleisönosastokirjoituksia, mutta joukkoon mahtuu myös yllättäviä lähdeviittauksia. Ainakaan itse en ensimmäiseksi lähtisi tutkimaan taloustieteellisiä julkaisuja syntikäsitteestä kirjoittaessani. (Ei sillä, etteikö siihen nyky-yhteiskunnassa olisi aihetta…)
Itselleni kirjan mielenkiintoisinta antia olivat - yllätys, yllätys! - kielihistoriaa käsittelevät osuudet. Tulin myös kiinnittäneeksi huomiota suomen peeveli-sanan samankaltaisuuteen tiettyjen länsinaapurissamme käytössä olevien sielunvihollisen lempinimien kanssa. Vanhojen herätysliikkeiden parissa pyörineenä kiinnitin myös erityistä huomiota Pyysiäisen lestadiolaisuutta käsittelevään artikkeliin, jota en tässä yhteydessä ala kuitenkaan ruotia sen tarkemmin. Lupaan kuitenkin mätkäistä tänne(kin) linkin, jos saan aiheesta joskus jonkun tekstin aikaiseksi. Pyysiäisen artikkeli kirkon ja yhteiskunnan suhteesta on myös kovin mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen väärtti, jos aihe pätkääkään kiinnostaa.
Vaikka kirja oli mielenkiintoinen ja mukava lukea, en kuitenkaan katso sen tarjonneen minulle paljoakaan uutta. Suurimman osan sen tarjoamasta tiedosta olin jo aiemmin jäsennellyt ja sisäistänyt, vaikkakin tunnustan, että se olisi ollut paljon helpompaa näin, yhdestä lähteestä ahmien. Tabujen, maagisen ajattelun ja synnin yhteyttä (tai suoranaista identtisyyttä) Pyysiäinen tosin korosti siinä määrin, että jopa minunkaltaiseni luupää joutuu myöntämään sen todeksi, vaikka aiemmin tunnustan pyrkineeni asettamaan synnin jollain tapaa korkeammalle tasolle kuin luonnonuskontoihin usein yhdistettävät maagisen ajattelun ja tabut. Ei toki sillä, etteikö kristinuskostakin tabuja löytyisi.
4+/5 - aiheesta kiinnostuneelle ehdottomasti suositeltava.
Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin roughly translates into English as: ”Sin: in thought, word and deeds”. The author, Ilkka Pyysiäinen, Th.D., is a member of Helsinki collegium for advanced studies, in the University of Helsinki.
One of these days, I am going to learn NOT to hang around the books that are in sale - especially if I happen to be somewhat short of money. Of course, I might miss books such as this that cost only ten per cent of their original price, but still.
I did not have any too great expectations about the book itself. I remember a friend of mine who studies theology to have said something about Pyysiäinen being an incredible lecturer, but knowing how horrible I am with names, that proves nothing at all. My main motivator was simply my will to read something “properly” theological for the first time since - I cannot even remember when!
”Even though the church was considered a highly reactionary power, and religion as a phenomenon about to disappear in the 1960s and 1970s, the current situation is quite different. There are many who look at religion and especially Lutheran church again, when seeking a salvation from the all-destroying dictatorship of market economy. The sought salvation could not be found in communism, and there is neither socialism nor democracy left of social democracy. Home is feeling ill, and fatherland was bought by the European Union. Maybe religion might work, after all.” (pp. 113-114, translation by yours truly)
The language Pyysiäinen uses is colourful and full of humour. He jokes not only about Augustinus, but also about gene biology: after all, who knows if there IS a gene called “XYZ666” that is responsible for original sin, as Pyysiäinen jokingly suggests. Instead of an ingress, the author presents the reader with a delightfully absurd cooking recipe in the beginning of each chapter. I doubt it is possible for a reader of a theological text to fully avoid Latin and theological jargon, but Pyysiäinen uses them as seldom as humanly possible, which makes the text easy to read and understand, even if you have not studied theology at all.
The list of works cited is up to 20 pages long - which is not bad at all for a 250-page book! Of course, there are some newspaper articles and columns among them, but there are also some rather surprising themes mentioned in there. At least I would not start going through economical publications when writing about the concept of sin. (Not that that would not be a good idea in the modern society...)
For me, the most interesting parts in the book were mostly about - surprise, surprise! - linguistics. I noticed some similarities between certain (dialectical) Finnish words and expressions and the similar ones in Swedish, which is always fun. As a person who has taken part in the work of the old Finnish revival movements, I was especially interested in Pyysiäinen’s article about Laestadianism. I am not going to comment on that - at least now - but I promise to post a link later on, in case I manage to write something about it. Pyysiäinen’s article about the relationship between the (Finnish Lutheran) church and the (Finnish) society was really interesting, too, and definitely worth reading, should you be interested in the theme at all.
Even though the book was interesting and easy to read, I cannot say that it would have given me too much. I already knew most of the things it discussed, even though I have to admit that processing them would have been a lot easier, had I gotten all the information from a single book, as in this case. I had not thought about the similarity (or identity) of taboos, magical thinking and sin, but after reading this book, even I have to admit that it is rather clear, though. Somehow, I had wanted to think of the concept of sin as something more sophisticated. I am not proud of it, but that is how it goes. You always value your own faith more than the others combined.
4+/5 - definitely worth reading if you are even slightly interested in the topic.